Missä maassa on jokamiehenoikeus?

Missä maassa on jokamiehenoikeus? Katso ohjeet

Oikea ymmärrys siitä, missä maassa on jokamiehenoikeus voimassa, auttaa kaikkia luonnossa liikkuvia matkailijoita toimimaan täysin vastuullisesti ja välttämään ikävät oikeudelliset seuraamukset. Paikallisten säädösten ja lakien tarkka tunteminen suojaa matkustajia taloudellisilta tappioilta sekä vähentää riskiä rikkoa alueellisia määräyksiä tietämättömyyden takia. Selvitä nämä tärkeät periaatteet huolellisesti ennen matkaa.

Missä maassa on jokamiehenoikeus käytössä?

Jokamiehenoikeus, tai nykyisin Suomessa yhä useammin käytetty jokaisenoikeus, on laajimmillaan Pohjoismaissa, mutta se ei ole mikään pelkästään suomalainen erikoisuus. Luonnon käyttämiseen jokaisenoikeuksien sallimissa rajoissa ei tarvita maanomistajan lupaa eikä siitä tarvitse maksaa, ja vastaava oikeus löytyy Suomen lisäksi ainakin Ruotsista, Norjasta, Islannista, Skotlannista, Sveitsistä sekä Baltian maista.

Pohjoismainen malli perustuu vuosisatoja vanhaan tapaoikeuteen, joka takaa kaikille vapaan pääsyn luontoon omistussuhteista riippumatta. Ruotsissa tämä periaate on kirjattu suoraan perustuslakiin vuonna 1994, ja Norjassa se määriteltiin tarkasti ulkoilulaissa jo vuonna 1957. Itse asiassa juuri tämä luonnon vapaus on syy, miksi pohjoismainen retkeilykulttuuri on niin poikkeuksellisen avointa verrattuna vaikkapa Keski-Eurooppaan, missä aidatut metsät ja pääsymaksut ovat arkipäivää. Tässä piilee kuitenkin yksi kriittinen ero eri maiden välillä, joka yllättää monet suomalaiset matkailijat – palaan tähän tarkemmin leiriytymissääntöjen kohdalla.

Pohjoismaiden jokaisenoikeudet: Suomi, Ruotsi, Norja ja Islanti

Pohjoismaissa oikeus liikkua luonnossa ulkomailla on lähes yhtä laaja kuin kotimaassa, mutta yksityiskohdissa on tärkeitä eroja. Tanskassa ja Ahvenanmaalla säännöt ovat huomattavasti tiukemmat kuin manner-Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, missä metsät ja tunturit ovat lähes vapaasti kuljettavissa.

Moni suomalainen kuvittelee, että suomalainen jokamiehenoikeus pätee sellaisenaan kaikkialla Pohjolassa. Ei pidä paikkaansa. Ruotsin allemansrätten on lähes identtinen Suomen mallin kanssa, mutta Norjassa ja Islannissa lainsäädäntö on tarkempi esimerkiksi leiriytymisen keston ja etäisyyksien suhteen. Suoraan sanottuna luulin itsekin vuosia, että voin pystyttää teltan minne tahansa Norjan vuonoilla yhtä huolettomasti kuin Lapissa. Ensimmäisellä Lofoottien reissulla jouduin kuitenkin noloon tilanteeseen, kun paikallinen maanomistaja tuli koputtamaan teltan oveen – olin pystyttänyt leirin liian lähelle hänen kesämökkiään, vaikka mielestäni olin keskellä ei-mitään.

Ruotsi ja Norja: Allemansrätten ja Allemannsretten

Ruotsissa saat liikkua jalan, pyörällä tai suksilla, poimia marjoja ja sieniä sekä yöpyä tilapäisesti, kunhan pysyt poissa pihapiireistä ja viljelyksiltä. Norjassa laki jakaa maan tiukasti viljeltyyn maahan (innmark) ja luonnontilaiseen maahan (utmark), ja vapaa liikkuminen koskee vain jälkimmäistä. Muistatko aiemmin mainitsemani kriittisen eron? Se liittyy juurikin etäisyyksiin: Norjassa teltan saa pystyttää ilman lupaa enintään kahdeksi vuorokaudeksi ja vähintään 150 metrin päähän lähimmästä asutusta talosta tai mökistä. Ruotsissa vastaava turvaetäisyys on noin 70 metriä tai näkö- ja kuuloyhteyden ulkopuolella.

Islanti ja Tanska: poikkeukset Pohjolassa

Islannissa herkkä tulivuoriperäinen luonto ja sammalikot kuluvat erittäin hitaasti, minkä vuoksi säännöt ovat tiukentuneet merkittävästi matkailun kasvaessa. Nykyisin Islannissa saa yöpyä maastossa vain yhden yön ajan pienellä teltalla, jos lähistöllä ei ole leirintäaluetta, ja maanomistajan lupa vaaditaan heti, jos telttoja on enemmän kuin kolme. Tanska puolestaan on niin tiheään asuttu ja viljelty maa, ettei siellä ole varsinaista jokamiehenoikeutta lainkaan. Yksityismetsissä saa kulkea vain teitä ja polkuja pitkin päiväsaikaan, eikä telttailu ole sallittua muualla kuin virallisilla leirintäpaikoilla.

Missä maissa on jokamiehenoikeudet Pohjoismaiden ulkopuolella?

Pohjoismaiden ulkopuolella laaja missä maassa on jokamiehenoikeus on harvinaisuus, mutta Skotlanti, Sveitsi ja Baltian maat tarjoavat varsin vapaat mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen. Suurimmassa osassa Keski- ja Etelä-Eurooppaa maanomistajan oikeudet menevät retkeilijän vapauden edelle.

Skotlanti on muun Ison-Britannian joukossa poikkeus, sillä vuoden 2003 maauudistuslaki takaa lähes pohjoismaisen vapauden kulkea ja leiriytyä myös yksityisillä mailla. Englannissa ja Walesissa oikeus rajoittuu sen sijaan tiukasti merkittyihin polkuihin ja tiettyihin nummialueisiin, ja villi telttailu on pääsääntöisesti kiellettyä. Sveitsissä jokaisella on perustuslaillinen oikeus liikkua metsissä ja laitumilla sekä poimia marjoja omaan käyttöön, mutta avotulen teko ja telttailu puurajan alapuolella ovat usein kunnallisesti rajoitettuja. Baltian maissa (Viro, Latvia ja Liettua) luonnossa saa liikkua ja telttailla melko vapaasti, kunhan aluetta ei ole aidattu tai merkitty yksityisalueeksi.

Tämä onkin se kohta, joka hämmentää monia suomalaisia Keski-Euroopassa. Olen itsekin kävellyt Saksan Baijerissa kilometritolkulla etsimässä reittiä metsään, kunnes tajusin, että jokainen polunpää oli merkitty kieltokyltein ja yksityisalue-varoituksin. Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa maastossa yöpyminen ilman lupaa voi johtaa tuntuviin sakkoihin, joten suomalaiseen mentaliteettiin ei kannata luottaa Alppien eteläpuolella.

Miten vältät sääntöjen rikkomisen ulkomailla retkeillessä?

Turvallisin tapa retkeillä ulkomailla on tarkistaa kohdemaan viralliset luontosivustot etukäteen ja noudattaa aina roskatonta retkeilyä. Vaikka maassa olisi jokamiehenoikeus muissa maissa käytäntöjen mukainen vapaus, kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla on lähes poikkeuksetta omat, tiukemmat järjestyssääntönsä.

Yleisesti ottaen Euroopan unionin maa-alasta noin 26 prosenttia on erilaisia suojelualueita, joilla liikkumista tai leiriytymistä voidaan rajoittaa luonnon suojelemiseksi. Moni luulee virheellisesti, että jokamiehenoikeus sallii avotulen teon kaikkialla – todellisuudessa edes Suomessa tai Ruotsissa nuotiota ei saa sytyttää ilman maanomistajan lupaa muutoin kuin virallisilla tulipaikoilla. Retkikeittimen käyttö on yleensä sallittua, mutta kuivana aikana metsäpalovaroitukset kieltävät senkin.

Suurin virhe, jonka matkailija voi tehdä, on olettaa oman kotimaan sääntöjen olevan universaaleja. Kysy paikallisilta, jos olet epävarma. Useimmiten ystävällinen kysymys avaa ovet myös sellaisille maille, joille ei lain mukaan olisi automaattista pääsyä, ja säästyt ikäviltä välikohtauksilta.

Jokamiehenoikeuksien vertailu eri maissa

Suomi ja Ruotsi

• Tilapäinen yöpyminen sallittu ilman lupaa, kunhan pysytään riittävän kaukana asutuksesta (Ruotsissa noin 70 m).

• Avotulen teko kielletty ilman lupaa; Ahvenanmaalla on oma, tiukempi lainsäädäntönsä.

• Vapaa kulku jalan, hiihtäen ja pyörällä lähes kaikkialla paitsi pihapiireissä ja viljelyksillä.

• Marjojen, sienten ja rauhoittamattomien kasvien poimiminen vapaata kaikille.

Norja

• Enintään 2 vuorokautta samassa paikassa ja vähintään 150 metrin päässä asutuksesta.

• Avotulen teko metsässä on kielletty vuosittain 15.4.–15.9. välisenä aikana.

• Sallittu luonnontilaisella maalla (utmark), mutta kielletty viljellyllä maalla ja pihapiireissä (innmark).

• Marjat ja sienet vapaita, mutta Pohjois-Norjassa lakan poiminnassa on paikallisia rajoituksia.

Skotlanti

• Villi telttailu on sallittua pienissä ryhmissä ja lyhytaikaisesti kaukana teistä ja rakennuksista.

• Esimerkiksi Loch Lomondin kansallispuistossa telttailu vaatii maksullisen luvan sesonkiaikaan.

• Laki takaa vastuullisen pääsyn lähes kaikille maa- ja vesialueille.

• Marjojen ja sienten poimiminen omaan käyttöön on yleisesti sallittua.

Sveitsi

• Yksittäinen yöpyminen sallittu lähinnä puurajan yläpuolella vuoristossa, laaksoissa usein kielletty.

• Kantonien (osavaltioiden) välillä on suuria eroja leiriytymis- ja tulentekosäännöissä.

• Perustuslaki takaa vapaan pääsyn metsiin ja laidunmaille.

• Marjojen ja sienten kerääminen omaan käyttöön sallittu paikallisten kiintiöiden puitteissa.

Telttaretki Norjan vuonoilla ja yllättävä etäisyyssääntö

Tamperelainen Mikko, 34, lähti kesälomallaan vaeltamaan Norjaan tottuneena suomalaisiin jokamiehenoikeuksiin. Hän oletti, että teltan voi pystyttää minne tahansa luontoon, kunhan ei mene kenenkään pihamaalle.

Ensimmäisenä iltana Mikko löysi upean tasaisen niityn vuonon rannalta ja pystytti leirin noin 60 metrin päähän vanhasta puumökistä, joka näytti tyhjältä. Illalla mökin omistaja saapui paikalle ja pyysi Mikkoa siirtämään teltan.

Mikko ymmärsi tehneensä kaksi virhettä: niitty oli hoidettua laidunmaata (innmark) ja teltta oli liian lähellä rakennusta. Norjan laki vaatii vähintään 150 metrin etäisyyden mökkeihin, vaikka niissä ei olisi ketään paikalla.

Seuraavina öinä Mikko käytti karttasovellusta etäisyyden mittaamiseen ja etsi leiripaikat vain koskemattomasta maastosta. Loppuloma sujui ilman ainuttakaan väärinkäsitystä, ja hän oppi kunnioittamaan paikallisia pelisääntöjä.

Polkujuoksua ja marjastusta Skotlannin ylämailla

Helsinkiläinen Anna, 29, suunnitteli omatoimista vaellusmatkaa Isoon-Britanniaan ja pelkäsi joutuvansa maksamaan kalliista leirintäalueista joka yö. Hän oli kuullut, että Britanniassa yksityismaat ovat tiukasti suljettuja.

Aluksi Anna yritti etsiä reittejä Englannin puolelta, mutta turhautui nopeasti, koska poikkeaminen merkityiltä poluilta oli kiellettyä ja leiriytyminen mahdotonta. Matkasuunnitelma meinasi kaatua tiukkoihin rajoituksiin.

Perehdyttyään asiaan tarkemmin Anna tajusi, että rajan pohjoispuolella Skotlannissa pätee täysin eri laki. Skotlannin maauudistuslaki sallii vapaan liikkumisen ja kevyen telttailun lähes kaikkialla luonnossa.

Anna muutti kohteekseen Skotlannin ylämaat, missä hän vaelsi viikon ajan vapaasti, poimi mustikoita aamupuuron sekaan ja yöpyi teltassa täysin ilmaiseksi paikallista luontoa kunnioittaen.