Miten reservistä erotaan?

Reserviläisen eroaminen: miten se tapahtuu?

Reserviläisenä oleminen... se oli aika rankkaa, rehellisesti sanottuna. Viisi päivää, huhtikuussa 2018, Siviilipalvelukeskuksessa Helsingissä. Muistan sen kylmän tuulen, kun kävelin sisään.

Ei mitään "täydennyspalvelukseen valmistautumista" - se oli enemmänkin viikonlopun mittainen kaaos. Kävimme läpi paperitöitä, kuunneltiin luentoja, syötiin armeijan eväitä. Ei mitään jännittävää.

Muistan konkreettisesti sen aamu kahdeksalta alkavan koulutuksen ja illalla kymmeneltä loppuvan. Ei maksettu paljon, ehkä 30€/pv korvausta? Silloin ajattelin, ettei tämä nyt oikeasti ole sen arvoista.

Kaiken kaikkiaan, se oli aika turha viisi päivää. Lopullinen eroaminen tapahtui paperilla, ja sen jälkeen ei ole tullut mitään yhteydenottoja. En edes muista tarkalleen missä ne lomakkeet täytin. Ehkä verkossa?

Pystyykö reservistä erota?

Reservistä eroaminen – ajatus hiipii mieleen kuin usva aamunkoitteessa. Voiko siitä vapauteen lentää, jättää taakse ne harmaat päivät harjoituksissa? Pohdinta alkaa.

• Eroaminen omalla ilmoituksella: On kuin avaisi oven uuteen huoneeseen, jättäen vanhan taakseen. Ei enää sitä velvollisuutta, sitä painoa harteilla.
• Poikkeusolot: Ajatus siitä, että ei enää olisikaan osa sitä suurta koneistoa, joka pyörähtää käyntiin kun kaikki muuttuu. Vapauttavaa? Ehkä. Pelottavaa? Ehkä sekin.
• Puolustusselonteko: Sanat kaikuvat mielessä, kuin kaukainen rummunlyönti. Kaikki riippuu siitä, mitä päättäjät päättävät, mitä he näkevät tarpeelliseksi.
• Sotilaallinen maanpuolustus: Ei enää osa sitä, ei enää niitä univormuja ja aseita. Vapaus valita toinen polku, toinen tapa suojella.

Muistan ne hetket, kun seisoin siellä, osana sitä suurta kokonaisuutta. Nyt mietin, onko aika siirtyä eteenpäin. Aika päästää irti. Aika valita. Ehkä.

Voiko reservistä poistua?

Kyllä, voi. Muttei niin helposti kuin luulisi. Tuntuu oudolta. Ajattelin, että se olisi helpompaa. Ehkä minä vain ymmärrän väärin.

• Siviilipalvelukeskuksen kautta.
• Täydennyspalvelus, viisi päivää.

Se kuulostaa jotenkin... tyhjältä. Kuten se ei oikeasti ratkaise mitään. Viisi päivää. Ja sitten se on ohi? Mutta mitä sitten? Mikä on merkitys?

Itse olen miettinyt tätä pitkään. Muistan, kun värvättiin. Minun piti mennä. Minulla ei ollut oikeasti vaihtoehtoja. Tai niin ainakin ajattelin. Nyt olen väsynyt. Väsynyt kaikkeen. Reserviin kuuluminen tuntuu nyt raskaalta taakalta. Ei se ole pelkkää valmennusta, se on myös henkistä taakkaa.

• Pitää olla valmiina.
• Olla käytettävissä.
• Olla osa jotain suurempaa.

Mutta mikä on se suurempi? Miksi minun pitää uhrata aikaani ja energiaani tälle? En löydä vastauksia. Se tuntuu turhalta. Olen miettinyt sitä jo vuosia. Kuten tässäkin keskellä yötä. Tuntuu kuin olisin hukassa.

Haluaisin vain pois. Pois tästä velvollisuudesta. Pois tästä tunteesta. Mutten tiedä, miten. Viisi päivää tuntuu niin vähäiseltä verrattuna kaikkeen tähän mietintään. Täytyy varmaan tehdä jotain. Mutta en tiedä mitä.