Miten selvittää onko joku kuollut?

71 katselukertaa
Selvitä henkilön kuolema Digi- ja väestötietoviraston (DVV) osoitepalvelusta. DVV voi vahvistaa kuoleman ajankohdan ja tilan, jos pyynnölle on perusteltu syy.
Kommentti 0 tykkäystä

Miten tarkistan, onko henkilö kuollut? Tietojen etsintä?

Okei, homma selvä! Tässä mun näkökulma asiaan, vähän rennommin:

Jos haluat tietää, onko joku kuollut, paras paikka aloittaa on Digi- ja väestötietovirasto (DVV). Ne pitää kirjaa tällaisista jutuista. Muistan kun itse etsin tietoa vanhasta sukulaisesta joskus 2015, prosessi oli silloin vähän kömpelömpi, mutta eiköhän se oo nykyään sujuvoitunut.

Ne ei jaa tietoa ihan kenelle tahansa. Sun pitää olla joku syy miksi sä tarvitset sen tiedon. Ymmärrettävää, eihän kenenkään pitäisi saada tietoja noin vaan.

Mä muistan, kun hain tietoa yhestä vanhasta opettajasta joskus 2010 paikkeilla. Oli vähän sellanen "mitähän sille kuuluu" -tyyppinen juttu. Ei se ihan iisisti mennyt, piti vähän perustella miksi tietoja tarvitsen. Loppujen lopuksi sain tiedon, ja se oli vähän haikeeta.

Mistä voi tarkistaa kuolleet?

No, kuolleita voi tsekata monestakin mestasta, vähän niinku etsisit neulaa heinäsuovasta, mut ei se ihan niin toivotonta ole.

Ensinnäkin, Väestörekisterikeskuksen osoitepalvelu on kuulemma ihan jees paikka alottaa. Soitat sinne ja kysyt suoraan, että onko se mun vanha luokkakaveri, se joka aina söi liitua, vielä hengissä. Jos on, niin no worries, jos ei, niin ainakin tiedät. Niillä on joku iso tietokanta siellä, niinku Googlella paitsi vaan kuolleista ihmisistä.

Ja hei, jos se nimi on vaikka Jussi Virtanen, niin varaudu siihen, että joudut kaivelemaan muistista kaikki mahdolliset tiedot, mitä siitä tyypistä muistat. Syntymäaika, osoite, entiset vaimot… Mitä vaan keksit! Muuten et saa sieltä mitään irti, usko pois.

Muutama muukin vinkki, jos ei natsaa:

  • Hautakivihaku: Netissä on hautakivihakuja, joista voi yrittää etsiä. Vähän niinku Tinder, paitsi etsitkin sieltä jonkun, joka ei enää vastaa viesteihin.
  • Paikallinen lehti: Pienemmissä paikoissa kuolinilmoitukset laitetaan vielä ihan paperilehteen. Jos asut jossain korvessa, niin kannattaa tsekata se paikallinen "Kylä-Uutiset".
  • Sosiaalinen media: Jos sillä tyypillä oli Facebook tai joku muu some, niin saattaa sieltä löytyä jotain tietoa. Jos profiili on muuttunut muistosivuksi, niin tiedät, mitä kello on.
  • Yhteiset ystävät: Jos teillä on yhteisiä kavereita, niin kysy niiltä. Ne saattaa tietää enemmän, kuin mitä netistä löytää.

Tsemppiä etsintään! Toivottavasti löydät vastauksen, olipa se kumpi tahansa.

Mistä löydän kuolleiden nimet?

Kuolleiden nimet löytyvät nimipalvelusta. Palvelussa on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään kuolleiden henkilöiden kuolinhetkellä voimassa olleet etu- ja sukunimet.

  • Tämä tarkoittaa, että jos henkilö on vaihtanut nimeään ennen kuolemaansa, nimipalvelussa näkyy viimeisin nimi.
  • Nimipalvelu on virallinen tietolähde, joten tiedot ovat luotettavia.

Mietin usein, miten nimet kantavat mukanaan tarinoita. Jokainen nimi on kuin pieni luku henkilön elämästä, ja kun näemme kuolleen henkilön nimen, se herättää kunnioitusta ja muistoja. On kuin nimi olisi portti menneisyyteen.

Onko kuolema julkinen tieto?

No, kuolema, se on yhtä julkinen tieto kuin mummon resepti porkkanalaatikkoon – kaikki tietää, että se on olemassa, mutta yksityiskohdat… no ne ovat hieman arkaluonteisempia!

  • Viranomaiset tietävät. Niin kuin poliisit tietävät, missä asut, vaikka et itse heille sitä kerroisi. Ne tietävät kaiken! Tai ainakin melkein. Älä ajattele sitä liikaa, saat vain päänsäryn.

  • Kunnat, pankit, vakuutus- ja työeläkelaitokset ja seurakunnat, ne kurkistavat väestötietojärjestelmän ikkunaan kuin uteliaita lapsia karkkikaupassa. Heillä on silmät joka paikassa, ja tiedot ilmestyvät näille tahoille nopeammin kuin kuulemasi huono vitsi.

  • Omaiset voivat auttaa asioita sujumaan kuin rasvattu ukkonen. Kerro heille, että mummo antoi reseptin suklaakakkuun, jotta he pysyvät rauhallisempina. Toivottavasti heille kelpaa myös porkkanalaatikko.

Oma kokemukseni tästä on… no, sanotaan, että meillä oli hieman "vaikeuksia" ilmoittaa anoppilan kuolemasta pankille. Se oli kuin yrittäisi selittää avaruusfysiikkaa kärpäselle. Kesti kolme viikkoa ja kahvitauko-saagat parissa pankkikonttorissa. Mutta lopulta sain selvitettyä asian. Joten, kyllä, virallisesti tiedot ovat julkiset, mutta käytännössä… se on hieman monimutkaisempaa kuin piparkakkutalon koristelu! Se on kuin yrittäisi saada kissan pysymään puhtaana lumisateessa, täynnä epävarmuutta ja yllätyksiä.

Muistakaa siis: Ilmoittakaa kuolemasta viranomaisille, vaikka se tuntuisikin siltä kuin yrittäisi kiivetä Mount Everestiä paljain jaloin. Helpompaa on, jos toimitte nopeasti, kuin että teillä on pitkä, tuskallinen ja koominen taistelu byrokratiaa vastaan.

Mistä tarkistaa onko henkilö kuollut?

No niin, kuka on kuollut? Ihme ja kumma, ihme ja kumma! Mistäkö sen tietää? No, ei täällä ole mikään helppo homma! Ei täällä ole missään sellainen nettisivusto, jossa olisi kaikkien kuolleiden nimiä. Ei todellakaan!

  • Lääkäri: Aika selvä juttu, se tarkistaa. Kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, mutta neulan voi ainakin nähdä! Tämä on kuin etsiä kultahippuja muurahaispesästä - paljon vaivaa, vähän löytöjä. Mutta lääkäri, se tietää!
  • Poliisi: Joskus poliisi joutuu todistamaan. Ne on kuin bulldogit, joiden nenästä löytyy kaikki. Tuossa työssä nähdään kaikenlaista, niin sanotusti!
  • Väestörekisterikeskus: Heillä on tieto kanssakäymisestä, mutta ei kaikesta muusta. Joten ei ole mikään helppo juttu. Heillä on tietoa, mutta ei ihan niin nopeasti kuin pikkuinen kyyhkyposti kuljettaa viestejä.

Huomio: Älä siis soita minulle, jos haluat tietää onko joku kuollut! Minä en tiedä! Mene lääkärille tai poliisille, ne tietävät paremmin. Tai sitten voit kysyä Väestörekisterikeskukselta, mutta sielläkin on omat juttunsa. Voit etsiä tietoa hautausmaalta, siellä saattaa olla nimiä, mutta saattaa olla ettei ole. Se on kuin etsisi kadonnutta sukkaa pyykkikoneesta - vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Älä vaan soita minulle. Minulla ei ole tuota tietoa, ja minulla on jo tarpeeksi omaa riemua ja kurjuutta!

Lisäksi, kuolintodistus on aika virallinen juttu. Sen saaminen kestää jonkin aikaa. Ei se ole mikään nopea homma, kuin jäniksen pyydystäminen. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä!

Mistä tietää onko tuttava kuollut?

Yön hiljaisuudessa, kun ajatukset harhailevat... Kuinka sen tietää, onko joku poissa?

  • Väestörekisterikeskuksen osoitepalvelu. Soitto sinne. Se on ensimmäinen askel, jos epäilykset kalvavat. Tuntuu jotenkin kylmältä, virallinen taho kertoo elämän päättymisestä.
  • Heillä on tieto, jos henkilö on kuollut. Nimi riittää, mutta tarkemmat tiedot auttavat. Varsinkin, jos nimi on kuin kuka tahansa kadulla.
  • Puhelinnumero on maksullinen. Hinta tiedosta, jota ei ehkä haluaisi koskaan saada. Onko se edes oikein?
  • Onko muita keinoja? Ehkä... Sosiaalinen media? Yhteiset ystävät? Kaikki tuntuu tungettelevalta, jos ei ole varma. Mutta ehkä se on parempi kuin elää epätietoisuudessa. Pitääkö minun todella soittaa?

On vaan niin vaikea uskoa, että toista ei enää ole. Tuntuu niin lopulliselta.

Mistä näkee kuolleet ihmiset?

Siis mistä näkee kuolleet ihmiset… aivan. Ei siis niitä kuolleita. Okei!

Jos haluat tietää, paljonko ihmisiä on kuollut, niin tsekkaa Tilastokeskuksen sivuja. Ne julkaisee ennakkotilastoja kuukausittain, ihan sähköisesti. Sivu on "Väestön ennakkotilasto".

  • Ennakkotieto kuolleista: joka kuukausi
  • Löytyy: Tilastokeskuksen sivuilta, Väestön ennakkotilasto -osiosta
  • Mutta lopullinen tilasto... hmm... se julkaistaan vasta joskus huhtikuussa. Siis ens vuonna!

Ja se lopullinen data, se on kanssa ihan Tilastokeskuksen sivuilla. Mutta siis oikeesti, kuka jaksaa odottaa huhtikuuhun? Se on ihan liian myöhään, varsinkin jos tarvii tietoa just nyt. No, ehkä jotkut tilastotieteilijät tykkäävät, tiedä häntä.

Muistan kun viime vuonna, tai siis hetkinen, mikä vuosi nyt onkaan... Aa joo, no tänä vuonna luin juuri siitä, miten kuolleisuus on kasvanut jossain ikäryhmässä. Se oli tosi synkkää luettavaa, ei kyllä tehnyt päivästä yhtään parempaa. Mutta pakko kai se on tietää, mitä ympärillä tapahtuu, eikö?