Onko influenssarokote pakollinen hoitajille?

Onko influenssarokote pakollinen hoitajille? Vapaaehtoisuus vs vaatimus

Sosiaali- ja terveysalalla puhutaan usein rokotusvelvoitteista, mikä herättää huolta omista oikeuksista. Aiheeseen liittyykin riski väärinkäsityksistä ja työnkuvan muutoksista työpaikalla. Tämän vuoksi onko influenssarokote pakollinen hoitajille -kysymyksen taustalla olevien säädösten ymmärtäminen auttaa työntekijää suojaamaan oikeuksiaan ja välttämään ei-toivottuja seurauksia.

Onko influenssarokote pakollinen hoitajille Suomessa?

Kysymys hoitajien influenssarokotuksen pakollisuudesta herättää usein hämmennystä, sillä vastaus riippuu siitä, mitä tarkoitetaan varsinaisella pakkorokotuksella ja työnantajan lakisääteisellä velvollisuudella. Lyhyesti sanottuna influenssarokote ei ole Suomessa suoralla pakkorokotuslailla säädetty pakko, eli ketään ei voida fyysisesti pakottaa ottamaan rokotetta vasten tahtoaan. Tilanne muuttuu kuitenkin merkittävästi, kun tarkastellaan asiaa työlainsäädännön ja potilasturvallisuuden näkökulmasta. Asiaan liittyy useita käytännön soveltamistapoja, joten tilannetta on syytä arvioida tapauskohtaisesti työtehtävien mukaan.

Lakisääteinen tartuntatautilaki 48 § hoitajat rokotus asettaa sosiaali- ja terveydenhuollon työnantajille ankaran velvoitteen huolehtia potilasturvallisuudesta. Lain mukaan tiloissa, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilökuntaa, jolla on puutteellinen rokotussuoja.^[2] Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka rokote on työntekijälle vapaaehtoinen, työnantajalla on lakisääteinen oikeus ja velvollisuus vaatia riittävää suojaa tietyissä riskiryhmien työtehtävissä. Muutos asetti sote-alalle uuden standardin potilaiden suojelemiseksi.

Mitä tartuntatautilain 48 pykälä käytännössä vaatii?

Lakisääteinen rokotussuoja koskee työntekijöitä ja harjoittelua suorittavia opiskelijoita, jotka työskentelevät välittömässä läheisyydessä sellaisten potilaiden kanssa, joille influenssa voi olla hengenvaarallinen. Riskiryhmiin lasketaan tyypillisesti yli 65-vuotiaat, alle 1-vuotiaat lapset, raskaana olevat naiset sekä henkilöt, joiden vastustuskyky on sairauden tai hoidon vuoksi merkittävästi heikentynyt. Työnantajan tehtävänä on määritellä lääketieteellisin perustein ne osastot, yksiköt ja työtehtävät, joissa lain mukaista rokotussuojaa vaaditaan. Esimerkiksi teho-osastoilla, vanhusten tehostetussa palveluasumisessa ja syöpäosastoilla influenssarokote sote henkilöstö vaatimus on ehdoton.

Muistan elävästi syksyn, kun nämä säännökset tulivat voimaan ja herättivät valtavasti keskustelua kahvihuoneissa. Moni kollega pelkäsi oman itsemääräämisoikeutensa puolesta, ja esimiehet puolestaan pähkäilivät, miten lakia sovelletaan käytännössä ilman, että rikotaan työntekijöiden oikeuksia. Lopulta tilanne selkiytyi, kun ymmärrettiin, että kyse on ensisijaisesti potilaiden hengestä ja terveydestä. Työnantaja voi sallia rokottamattoman työntekijän työskentelyn riskitiloissa vain erityisestä syystä - esimerkiksi silloin, jos kyseiseen hätätilanteeseen ei ole nopeasti saatavilla muuta ammattitaitoista henkilökuntaa.

Voiko hoitaja kieltäytyä influenssarokotteesta ja mitä siitä seuraa?

Sote-alalla puhutaan paljon siitä, voiko hoitaja kieltäytyä influenssarokotteesta ilman seuraamuksia. Hoitajalla on täysi oikeus kieltäytyä influenssarokotteen ottamisesta, eikä kieltäytyminen itsessään ole suora irtisanomisperuste. Mutta tässä on se kuuluisa catch, jota moni ei tule ajatelleeksi. Jos työntekijä kieltäytyy rokotuksesta, eikä hänellä ole myöskään sairastetun taudin antamaa luonnollista suojaa, työnantaja arvioi hänet soveltumattomaksi kyseiseen riskiryhmätehtävään.^[3] Tällaisessa tilanteessa työnantajan on ensisijaisesti pyrittävä tarjoamaan työntekijälle muuta työsopimuksen mukaista työtä, jossa ei vaadita tartuntatautilain mukaista suojaa - esimerkiksi hallinnollisia tehtäviä tai osastoja, joissa ei hoideta alttiita potilaita.

Jos korvaavaa työtä ei ole tarjolla tai työntekijä kieltäytyy siitä, työnantajalla on oikeus keskeyttää palkanmaksu siltä ajalta, jona työntekijä ei voi hoitaa alkuperäisiä tehtäviään puuttuvan suojan vuoksi. Työtuomioistuimen ja ammattiliittojen linjausten mukaan palkanmaksun keskeyttäminen voi jatkua koko influenssakauden ajan. Harva sote-alan ammattilainen on valmis olemaan kuukausia ilman tuloja, minkä vuoksi käytännön hoitajien rokotusvelvoite ja sen myötä korkea rokotuskattavuus on muodostunut alalla erittäin korkeaksi. Ammattiliitot kuten Tehy ja SuPer painottavatkin, että luottamusmieheen kannattaa ottaa heti yhteys, jos epäselvyyksiä omista oikeuksista syntyy.

Lääketieteelliset syyt kieltäytymiseen

Tilanne on täysin toinen silloin, jos kieltäytymisen takana on aito lääketieteellinen este, kuten vaikea yliherkkyys tai allergia rokotteen ainesosille. Tällöin kyseessä on laissa tarkoitettu erityinen syy. Työterveyshuolto arvioi työntekijän tilanteen, ja työnantaja pyrkii ensisijaisesti mukauttamaan työtehtäviä siten, että potilasturvallisuus ei vaarannu. Työntekijää ei saa rangaista tai syrjiä terveydellisen esteen vuoksi, vaan suojautumisessa voidaan hyödyntää muita tehostettuja hygieniatoimenpiteitä, kuten suojamaskien käyttöä influenssakauden aikana.

Työntekijän oikeudet ja velvollisuudet rokotustilanteessa

Rokotteen ottaminen vapaaehtoisesti

- Palkanmaksu jatkuu normaalisti. Rokotus on maksuton ja se suoritetaan työajalla työterveyshuollossa.

- Ei riskiä soveltuvuusarvioinnin epäämisestä tai tehtävien pakollisesta siirrosta suojan puuttumisen vuoksi.

- Oikeus työskennellä kaikissa sote-yksiköissä, myös korkean riskin osastoilla ilman rajoituksia.

Rokotteesta kieltäytyminen

- Palkanmaksu voidaan keskeyttää influenssakaudeksi, jos korvaavaa suojatonta työtä ei ole tarjolla.

- Työnantajalla on velvollisuus etsiä muuta työtä. Rokottamattomuus ei ole suora irtisanomisperuste.

- Ei saa pääsääntöisesti käyttää tehtävissä, joissa kohdataan vakaville seuraamuksille alttiita potilaita.

Sairaanhoitaja Elinan kokemus: Haasteet ja ratkaisut rokotuskaudella

Elinalla, espoolaisella kotihoidon sairaanhoitajalla, oli pitkään epäluuloja kausi-influenssarokotteen mahdollisia sivuvaikutuksia kohtaan. Hän oli päättänyt kieltäytyä rokotteesta, mutta koki tilanteen stressaavaksi esihenkilön tiedustellessa asiasta syksyllä.

Ensimmäinen reaktio oli pitää tiedot visusti omana tietonaan vetoamalla yksityisyyden suojaan kahvihuonekeskustelussa. Esihenkilö joutui kuitenkin toteamaan, että ilman vahvistusta suojasta Elinaa pidetään riskiryhmätyöhön soveltumattomana.

Elina kääntyi työterveyshuollon puoleen, jossa käytiin luottamuksellinen keskustelu rokotteen turvallisuudesta ja Elinan omista allergioista. Tämä asiallinen tiedon saaminen oli todellinen käännekohta, joka hälvensi turhat pelot.

Lopulta Elina päätti ottaa rokotuksen työajalla, jolloin hänen työnsä asiakasrajapinnassa sai jatkua ilman pelkoa palkanmaksun keskeytymisestä tai siirrosta muihin tehtäviin.