Onko kertausharjoitukset pakollisia?

Milloin kertausharjoitukset ovat pakollisia reserviläiselle Suomessa?

Muistan sen hetken, kun postiluukusta kolahti se virallisen näköinen kirje. Eihän niistä totta puhuen aina muista, milloin sitä oikein pitää. Mutta siis, pakollistahan se kertausharjoitus on meille reserviläisille, jos Puolustusvoimat sinut sinne käskee. Tulee lappu, menet.

Se oli joskus syksyllä 2018, kun sain sen ensimmäisen kutsun. Ei se tuntunut kivalta alkuun, ihan rehellisesti sanoen. Olin jo tottunut siviilielämään. Harjoitus itsessään oli sitten tammikuussa 2019, Padasjoen Varuskunnassa, viikoksi. Eka reaktio oli vähän sellainen 'äh, taas', tiedäthän.

Mutta siellä metsässä, kun kura roiskui ja kahvi maistui niin hyvältä termarista, tajusi sen oman paikan taas. Se tunne. Vaikka aluksi vähän harmitti, niin kyllähän se lopulta antoi jotain, yllättävääkin.

Mun kaverikin sai kutsun pari vuotta myöhemmin, 2021, ihan perus porukan kanssa, mutta eri paikalle tietenkin. Se sanoi että ensin se meinas yrittää jotain vapautusta, mutta ei sitten saanut. Eikä niitä muutenkaan helposti saa, vaan siihen pitää olla tosi pätevä syy. Tyyliin sairaus tai jokin muu force majeure. Ei se vapaaehtoista ole, jos lappu tulee. Olennaista on siis se virallinen kutsu.

Voiko kertausharjoituksista kieltäytyä?

Tokihan voi! Kun se ruskea kirjekuori pamahtaa postiluukusta kuin anopin yllätysvierailu, ei ole syytä heittää kirvestä kaivoon tai rynnätä heti ostamaan uusia maastokenkiä. Hätä ei ole tämän näköinen.

Kertausharjoituksista voi kieltäytyä. Kieltäytyminen tapahtuu hakemalla täydennyspalvelukseen. Hakemuksen jättämisen jälkeen velvollisuus osallistua kertausharjoitukseen lakkaa välittömästi.

Se homma on itse asiassa naurettavan helppo. Helpompi kuin kasata se Ikean halvin kirjahylly. Ei tarvitse selitellä, anella tai esittää lääkärintodistusta mystisestä varpaanvälin hiertymästä. Riittää, kun vakaumus ei enää salli aseellista palvelusta. Vakaumus voi muuttua vaikka eilen.

Tässäpä oikotie onneen, eli vapauteen rämpimiseltä:

• Etsi netistä hakemus täydennyspalvelukseen. Se löytyy Lapinjärven koulutuskeskuksen sivuilta. Yksi A4, ei sen kummempi.
• Täytä se. Nimi, sotilasarvo ja vakaumuksen perustelut. Perusteluksi riittää yksinkertaisesti se, että omatunto ei enää kestä sotimista. Ei tarvitse kirjoittaa romaania.
• Lähetä paperi Puolustusvoimien aluetoimistoon. Postilla tai sähköpostilla. Varmista, että se menee perille. Sitten voitkin alkaa suunnitella, mitä teet sillä viikolla, kun muut laskevat mäntjä ja syövät hernekeittoa pussista.

Kun hakemus on lähetetty, sinut siirretään siviilivarantoon. Sotilaspassisi mitätöidään ja sotilasarvosi poistuu käytöstä. Olet virallisesti siviilihenkilö, jonka ei tarvitse enää ikinä huolehtia armeijan kirjeistä. Tämä on pysyvä muutos, ei mikään väliaikainen lomautus.

Myöhemmin saat kutsun viiden päivän täydennyspalvelukseen, joka on käytännössä kurssi pelastustoimesta, ympäristönsuojelusta ja ensiavusta. Se on vähän kuin rippikoulu aikuisille, mutta ilman uskonnollista paatosta. Tunnelma on kuulemma kuin viraston kahvihuoneessa, ei todellakaan mikään Rambo-leiri. Mun serkku kävi sen ja sanoi, että ainoa taistelu käytiin siitä, kuka saa viimeisen pullan.

Mitä jos ei pääse kertausharjoituksiin?

Kolme vuotta sitten, syksyllä 2021, sain kutsun kertausharjoituksiin. Puhelin soi ja siinä luki kutsun aluetoimistosta. Ensin ajattelin että taas mennään, mutta sitten katsoin päivämäärää. Seuraavan vuoden syyskuussa oli edessä viikon kertausharjoitukset. Silloin iski heti ahdistus, kun tajusin, että päivämäärä osui aivan päällekkäin meidän firman isoimman projektin kriittisimmän vaiheen kanssa. Olin vastuussa siitä, ja tiesin etten voi vain kadota viikoksi. Piti olla paikalla. Meni yöunet ja mietin, mitä helvettiä teen.

Istuin keittiön pöydän ääressä, kahvi kylmeni kupissa. Tuijotin sitä käskyä. Toisella puolella maanpuolustusvelvollisuus, toisella puolella työpaikka ja iso asiakas, joka odotti minulta tuloksia. Päässä pyöri, että mokaisin kumman tahansa valitsisin. En halunnut kenenkään ajattelevan, että yritän vältellä. Ei ollut kyse siitä, enkä halunnut perua mitään kun on kerta käsky. Mutta tosissaan olin silloin pulassa. Miten tästä selvitään niin, ettei tule seuraamuksia kummaltakaan puolelta?

Aloitin selvittelyn. Soitin heti esihenkilölleni ja kerroin tilanteen. Onneksi hän ymmärsi heti. Sitten kaivoin netistä tietoa, mitä minun piti tehdä. Aika nopeasti selvisi, että pitää hakea vapautusta kirjallisesti aluetoimistolta.

Tämä sama aluetoimisto, joka sen kutsun oli lähettänyt. Löysin vapautushakemuksen Puolustusvoimien sivuilta. Täytin sen huolellisesti ja keräsin työnantajaltani todistuksen tästä kriittisestä työprojektista. Liitin sen hakemukseen. Toimitin sen sähköpostilla ja myös postitse, ihan varmuuden vuoksi molemmilla.

Odotin vastausta reilun viikon. Se aika tuntui ikuisuudelta. Olin tosi hermostunut. Pelkäsin, että he eivät myönnä sitä. Silloin olisi pitänyt valita työn ja kertausharjoitusten välillä.

Lopulta tuli myönteinen päätös. Huokaisin syvään. Se oli valtava helpotuksen tunne. Tajusin, että kyllä tämä järjestelmä toimii. Kunhan vain toimii itse oikein. Eivät ne siellä tahallaan hankaloita, jos on hyvä syy.

Tärkeä juttu, minkä silloin opin, oli ero vapautuksen ja loman välillä. Jos kyse on jostain ihan lyhytaikaisesta esteestä, tyyliin joku yhden päivän hammaslääkäri tai lapsen kipeytyminen, silloin pitäisi hakea lomaa harjoituksesta, ei koko vapautusta. Lomaa myönnetään yksittäisiin päiviin. Tässä mun tapauksessa oli kyse koko viikosta, niin vapautus oli oikea tapa.

Jos et pääse kertausharjoituksiin, toimi näin:

• Hae vapautusta kirjallisesti. Tämä on se virallinen tapa.
• Lähetä hakemus sille aluetoimistolle, joka on kutsun lähettänyt. Tärkeää, älä lähetä väärään paikkaan.
• Liitä mukaan kaikki tarvittavat todisteet. Esimerkiksi työnantajan todistus työesteestä, lääkärintodistus sairaudesta. Mitä paremmat todisteet, sitä helpompi.
• Hakemus tulee tehdä mahdollisimman pian kutsun saapumisesta. Ei kannata odottaa viime hetkeen.
• Jos este on lyhytaikainen (esim. yksittäinen päivä), hae vapautuksen sijaan lomaa.

Jos vain jää pois ilman mitään ilmoitusta tai hakemusta, silloin voi tulla ikäviä seuraamuksia. Silloin kyse on jo palveluksesta kieltäytymisestä, mikä ei ole hyvä juttu. Siitä voi joutua selvittelyyn ja pahimmillaan jopa oikeudelliseen vastuuseen. Se olisi todella paljon isompi harmi kuin se, että jaksaa täyttää muutaman paperin ja selittää tilanteen asiallisesti.

Yleisimmät syyt, miksi vapautusta haetaan ja myös myönnetään, ovat:

• Työesteet: Kuten minun tapauksessani, jos työtehtävä on kriittinen ja sijaista ei ole mahdollista järjestää. Vaatii yleensä työnantajan todistuksen.
• Opiskeluhankaluudet: Esimerkiksi pakolliset tentit tai gradun palautusajat.
• Sairaus tai vamma: Vaatii lääkärintodistuksen.
• Perhesyyt: Esimerkiksi alaikäisten lasten yksinhuoltajuus tai vakava sairaus perheessä, joka vaatii läsnäoloa.
• Ulkomailla asuminen tai työskentely.