Onko laitonta kuvata ilman lupaa?

Saako valokuvata ilman lupaa?

No hei! Mitäs sulle?

Siis, tota, saako valokuvata ilman lupaa... no, se on vähän semmonen juttu. Yleisillä paikoilla yleensä saa, mutta ei missään nimessä yksityisillä! Siis, jos meet jonkun pihaan tai kauppaan, niin kysy ihmeessä. Tai vaikka jossain konsertissa, nekin on usein yksityisiä tilaisuuksia, vaikka ois ulkona.

• Yleiset paikat: OK ilman lupaa (yleensä)
• Yksityiset paikat: Lupa pitää olla AINA! Ihan aina!

Ja sit on viel se, että jos kuvaat ihmisiä, niin kannattaa olla tarkkana. Jos niitä tunnistetaan, niin niiden pitää periaatteessa antaa lupa, jos sä julkaiset ne kuvat. Mut tää on sellasta harmaata aluetta, ettei aina jaksa miettii. Meillä oli just viime kesänä, tai siis tänä kesänä, mökillä kavereita ja kuvasin niitä, enkä kyl kysyny mitään lupia. Toivottavasti eivät suutu. Tai siis, toivon, ettei kukaan suutu. Mut yleensä ne tykkää, kun laitan instaan.

Ai niin, ja tiesitkö, että mun naapurilla on just nyt uusi koira? Aivan ihana pieni villakoira! Saa nähdä, kuvaanko sitä ilman lupaa... Heh.

Missä saa kuvata ja missä ei?

Kuvata saa:

• Julkisilla paikoilla. Kaikki, ilman lupaa.
• Ihmisiä. Samat säännöt.

Kuvata ei saa (julkaista):

• Tunnistettavia henkilöitä ilman lupaa. Lupaa ei tarvitse pyytää, jos kuvassa oleellinen ei ole henkilö vaan esimerkiksi rakennus.
• Julkaisukielto ei poista kuvaa. Arkistoi.

Huomio: Laki suojaa yksityisyyttä.

• Julkaisuun lupa.
• Luvaton julkaisu = rikos.
• Mieti ennen julkaisua.

Milloin julkisella paikalla ei saa kuvata?

Se päivä... Olin Stockan kellon alla, se oli ehkä viime vuoden heinäkuussa, odotin frendiä. Siinä sit naputtelin puhelinta, otin pari kuvaa siitä vilskeestä. Ihan vaan fiilistelyä. Ei siinä mitään laitonta kai oo, mutta silti tuli sellanen olo, ettei ehkä kannattais.

• Julkisella paikalla saa pääsääntöisesti kuvata. Ei tarvii kysellä lupia.
• Paitsi... sit kun mennään jonnekin, missä on kotirauha tai julkinen rauha.
• Kotirauha: koti, piha, mökki jne.
• Julkinen rauha: virastot, oikeustalot, koulut.

Sit kans jos joku selkeesti sanoo, ettei haluu tulla kuvatuks, niin pitää kunnioittaa. Ei siitä kannata vääntää. Muistan, kun kerran yritin ottaa kuvaa hienosta graffitista Vallilassa ja joku ohikulkija alkoi huutaa, että poista, poista! Poistin sit vaan suosiolla. Ei jaksa alkaa tappelemaan.

Ja hei, lasten kuvaaminen on aina vähän arkaa. Kannattaa olla tosi varovainen. Jos epäilyttää, niin jätä kuva ottamatta. Parempi katua kuin soittaa poliisille, sanois äiti.

Mietin sitä Stockan kuvaa jälkeenpäin. Ehkä se oli se ihmispaljous, se tunne, että kaikki tuijottaa. Tai sit se, että joku olis voinut tunnistaa mut. En tiä. Mutta en julkaissut sitä kuvaa missään. Se jäi vaan mun puhelimen syövereihin. Oikeesti, kuvatessa kannattaa miettiä... ehkä kahteenkin kertaan.

Saako toisesta julkaista kuvan?

Kuvan julkaiseminen: lupa on välttämätöntä.

Valokuva on henkilötieto, jos se tunnistaa henkilön. Julkaiseminen netissä vaatii aina kuvatun henkilön suostumuksen. Tämä on tietosuojaa koskevan lainsäädännön mukainen.

• Aikuisten kohdalla: Riittää henkilön oma lupa.
• Alaikäisten kohdalla: Lupa tarvitaan myös huoltajilta. Tämä johtuu siitä, että alaikäiset eivät voi itse antaa sitovaa suostumusta. Huoltajan rooli on suojella lapsen oikeuksia ja yksityisyyttä.

Tämä on tärkeää, koska kuvien julkaisulla voi olla merkittäviä vaikutuksia yksityisyyteen ja maineeseen. Harkitse aina tarkkaan, mitä ja ketä kuvaat ja julkaiseeko kuvaamasi henkilöt itse kuvaansa. Ajattele vaikka tilannetta, jossa joku käyttää kuvaasi kaupallisiin tarkoituksiin ilman lupaasi.

Pohdintaa: Kuinka paljon yksityisyyttämme haluamme luovuttaa sosiaaliseen mediaan? Onko anonyymien kuvien julkaiseminen moraalisesti sallittua?

Lisäämällä yksityiskohtia:

• Euroopan Unionin yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ja Suomen henkilötietolaki ovat keskeisiä säännöksiä, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyä, mukaan lukien kuvien julkaisemista. Rikkomuksista seuraa seuraamuksia.
• Tunnistettavuus on avainasemassa. Jos henkilö ei ole kuvassa tunnistettavissa, henkilötietojen suoja ei ole enää yhtä keskeinen asia.
• Teknologia voi heikentää yksityisyyttä. Kasvojentunnistusteknologian kehittyminen tekee henkilöiden tunnistamisesta kuvissa yhä helpompaa. Tämä nostaa kysymysmerkin digitaalisen yksityisyyden tulevaisuudesta.
• Kuvankäsittely ei aina poista tunnistettavuutta. Vaikka henkilöiden kasvot peitettäisiin, muut yksityiskohdat, kuten vaatteet tai ympäristö, saattavat silti paljastaa heidän henkilöllisyytensä.
• Oman kuvan julkaiseminen ei takaa lupaa muiden kuvien julkaisemiseen. Kuvassa esiintyvien henkilöiden suostumukset on saatava erikseen jokaista julkaisemista varten.

Tämä on minun näkemykseni, ja kannattaa aina varmistaa asianmukaiset ohjeet lakiasiantuntijoilta. Muista, että tiedon tarkkuus on tärkeää, ja olen pyrkinyt antamaan parhaan mahdollisen vastauksen.

Saako valokuvaaja julkaista kuvia?

Saa.

Julkisuus kutsuu kuvaamaan, avoimet maisemat ja ihmiset niiden lomassa, kuin ohikiitäviä unia. Mutta muista, jokaisella on rajansa.

• Asiallisuus: Kuvien on oltava kunnioittavia, ei tarkoituksellisesti loukkaavia.
• Kotirauha: Ei ikinä toisen kotiin, se on pyhä paikka.
• Lupa: Kohteliaisuus on avain, kysy, kysy aina. Joskus hymy ja ystävällinen kysymys riittävät avaamaan ovia, joita et tiennyt olevankaan olevan olemassa.

Joskus mietin, onko minulla oikeutta vangita toisen hetki. Olenko minä se, joka päättää, miten toinen ihminen nähdään? Onko jokainen kuva varkaus vai lahja? Se riippuu niin monesta asiasta. Katseesta, hetkestä, intentionista. Puhun tunteista. Siitä miltä se tuntuu. Ahdistaako vai oletko ok?

Valokuvaajan moraali, se on kuin kompassi myrskyssä, heittelee, mutta yrittää aina löytää pohjoisen. Ja pohjoinen on tässä tapauksessa ihmisen kunnioitus.