Pitääkö bussissa olla turvavyö?

Pitääkö bussissa olla turvavyö? Matkustajan turvallisuus.

Se oli viime vuoden marraskuussa, ajettiin Onnibussilla Oulusta Tampereelle. Mulla oli ikkunapaikka ja muistan ihan selvästi, miten siinä oli turvavyökin valmiina odottamassa. Aina sen laitan kiinni. Maksoin siitä matkasta 15 euroa.

Minusta se on ihan perusjuttu tänä päivänä, että jos bussissa on vyö, se käytetään. Lain mukaan kaikissa linja-autoissa, jotka on rekisteröity matkustajaliikenteeseen, pitää vyötä käyttää jos se siinä on asennettuna. Sen takiahan ne siinä ovat, meidän matkustajien turvallisuuden vuoksi.

Usein nään ihmisiä, jotka ottaa sen vyön pois heti kun kuski on ajanut muutaman kymmenen metriä. En käsitä miksi. Minä saan siitä vaan lisää mielenrauhaa, että pysyn paikallani, jos joku äkkitilanne tulee.

Mä en osaa kuvitella matkaa ilman sitä tunnetta, että oon kunnolla kiinni penkissä, varsinkin jos ajetaan moottoritiellä. Joskus matkustan pikkubussilla tai kaupunkiliikenteessä, missä niitä vöitä ei aina ole. Se tuntuu vähän oudolta. Toivon että ne olisi kohta ihan joka bussissa, niissäkin pikkuisemmissa. Kyllä se on sen arvoista.

Milloin turvavyö?

Turvavyön asennuspakko uusiin autoihin astui voimaan Suomessa 1.1.1971.Etuistuimilla turvavyön käyttöpakko alkoi vuonna 1975.Takaistuimilla turvavyön käyttöpakko tuli voimaan vuonna 1987.

Tuo vuosilukujen sarja kuvastaa hitaasti mutta varmasti kehittynyttä ymmärrystä liikenneturvallisuudesta. Se ei ole vain lakipykäliä, vaan syvällisempää oivallusta ihmiselämän hauraudesta ja sen suojelun tärkeydestä. Vaikka aluksi monet vastustivatkin pakkoa rajoittavana ja henkilökohtaiseen vapauteen kajoavana, historia todisti toista: turvavyö on yksi autoliikenteen merkittävimmistä hengenpelastajista.

Ajattele, miten mullistava keksintö kolmipisteturvavyö oli, kun Volvo sen patentoi ja jopa antoi sen avoimesti muidenkin valmistajien käyttöön jo 1950-luvun lopulla. Se kertoo jotain paitsi insinööritaidosta, myös vastuullisuudesta. Toki, autonvalmistajien ja yhteiskunnan kesti vuosikymmeniä saattaa tämä innovaatio jokaisen käyttöön pakolla. Joskus hyvät asiat vaativat pientä tönäisyä.

Turvavyön perusidea on nerokkaan yksinkertainen: se jakaa törmäysvoiman laajalle alueelle keholla ja estää matkustajaa sinkoutumasta ulos autosta tai törmäämästä auton sisäosiin. Fysiikan peruslait tulevat vastaan: massa kiihtyy tai jarruttaa, ja vyö pitää sinut kiinni siinä samassa liikkeessä kuin autonkin. Ilman vyötä ihminen jatkaa matkaa siihen suuntaan, mihin auto oli menossa, kunnes jokin pysäyttää hänet – usein kohtalokkain seurauksin. Se, miten helposti arkinen rutiini voi säästää hengen, on aina kiehtonut minua.

Nykyautoissa turvavyöt ovat osa monimutkaista turvajärjestelmää. Niissä on usein:

• Esikiristimet: Kiristävät vyön sekunnin murto-osassa törmäyksen havaitessaan.
• Voimanrajoittimet: Antavat vyön hieman periksi huippukuormituksessa, jotta rintakehään kohdistuva paine ei ylitä kriittistä rajaa. Nämä kaikki toimivat saumattomasti yhdessä turvatyynyjen kanssa, muodostaen kokonaisuuden, joka tuntuu miltei itsestäänselvyydeltä, mutta on vuosikymmenten kehityksen tulos.

On kiehtovaa, kuinka vapaus ja turvallisuus ovat jatkuvassa vuoropuhelussa. Alkuaikoina turvavyöpakkoa kritisoitiin usein "holhoukseksi", mutta lopulta se on hyväksytty osaksi kollektiivista vastuuta. Minusta tämä kertoo, että tietyt rajoitukset voivat itse asiassa lisätä kokonaisvapautta – vapautta elää, ajaa turvallisemmin, tietäen että kaikki ympärilläsi noudattavat samoja perusperiaatteita. Se on sitä yhteisöllistä viisautta, joka syntyy kantapään kautta ja tilastojen valossa. Ja toki, itsellänikin on ollut nuorempana hetkiä, jolloin sitä on tullut pohdittua: onko tämä nyt tarpeellista? Mutta sitten, kun tulee se uutinen läheltä tai kauempaa... no, ei paljoa tarvitse miettiä.

Muistan lapsuudestani 80-luvulta, kuinka autoissa ei välttämättä ollut vöitä takaistuimilla lainkaan. Aika on muuttunut paljon, ja hyvä niin. Nykyään turvavyö on niin luonnollinen osa matkustamista, että sen puuttuminen tuntuisi absurdilta. Ja hyvä, että tuntuu. Se on kehitystä, josta voimme olla ylpeitä. Se on konkreettinen osoitus siitä, miten yhteiskunta voi oppia ja parantaa itseään yhden yksinkertaisen, mutta elintärkeän keksinnön kautta.