Pitääkö poliisin kertoa olevansa poliisi?

7 kuukautta sitten 46 katselukertaa

Poliisin velvollisuus on tarvittaessa ilmoittaa sinulle olevansa poliisi ja pyynnöstä esittää virkamerkkinsä. Tunnistautuminen on tehtävä aina, kun se on mahdollista vaarantamatta kyseistä poliisitoimenpidettä. Tämä turvaa kansalaisen oikeudet poliisin kanssa asioidessa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Onko poliisilla velvollisuus kertoa olevansa poliisi?

Kyllä poliisin pitää kertoa, että on poliisi. Mietin tätä itsekin usein, kun näkee siviiliasuisia pysäyttämässä ihmisiä.

Itselleni kävi viimeksi joskus marraskuun puolivälissä niin Helsingin rautatieasemalla. Joku mies tuli aika topakasti jutulle ja alkoi kysellä papereita. Aluksi en tajunnut yhtään mistä on kyse. Pyysin heti nähdä virkamerkin, ja se kaivettiinkin esiin povitaskusta ilman mitään mutinoita.

Eli joo, heillä on velvollisuus todistaa henkilöllisyytensä, kun sitä pyytää. Se on ihan perusjuttu. Ei kukaan voi tulla kadulla vain vaatimaan asioita ilman, että kertoo kuka on.

Tietysti ymmärrän, että jos on joku todella kiireellinen ja vaarallinen tilanne, niin se merkin esittely ei ole ensimmäinen asia mielessä. Turvallisuus ensin, se on selvä. Mutta heti kun se on mahdollista tilannetta vaarantamatta, niin kyllä se henkilöllisyys täytyy minusta selvittää.

Pitääkö poliisin kertoa nimi?

Pitääkö poliisin kertoa nimensä? Kyllä. Poliisin on pyydettäessä ilmoitettava nimensä tai virkanumeronsa, ellei tilanne sitä estä.

Alkuperäinen vastaus on muuten klassikko. Se vastaa täydellisesti kysymykseen "Pitääkö minun kertoa omat tietoni poliisille?", jota kukaan ei kysynyt. Se on kuin tilaisi pitsan ja saisi postimerkkikokoelman. Hyödyllistä, mutta ei ihan sitä mitä haettiin.

Mutta asiaan. Kyllä, virkapukuinen tai siviiliasuinen poliisi on velvollinen tunnistautumaan, kun pyydät sitä. Tämä ei ole mikään salaseura, vaan oikeusvaltio. Poliisilla on virkamerkki, josta löytyy nimi ja virkanumero. Sinulla on oikeus nähdä se.

Ei hänen sentään tarvitse paljastaa salaista identiteettiään kuin Teräsmies. Virkanumero riittää mainiosti. Se on kuin virkamiehen viivakoodi, jonka avulla kaikki toimenpiteet voidaan jäljittää oikeaan henkilöön. Kätevää, jos palvelu oli erinomaista tai, no, vähemmän erinomaista.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?

Pyydä selkeästi: Sano "Voitteko ystävällisesti näyttää virkamerkkinne?" tai "Mikä on nimenne/virkanumeronne?". Ei kannata huutaa sitä megafoniin kesken ruuhkaa.
Milloin ei tarvitse? Jos tilanne on päällä – takaa-ajo, tulipalo tai paini sen kattohuoneistosta karanneen alligaattorin kanssa – nimen kysely voi odottaa. Tilannetaju on sallittua. Muuten vaatimus on selvä.
Miksi tämä on tärkeää? Koska poliisi käyttää julkista valtaa. Ja julkisen vallan käytön pitää olla läpinäkyvää ja vastuullista. Et voi valittaa nimettömästä haamusta.

Ja sitten se kolikon toinen puoli, josta alkuperäinen vastaus niin innokkaasti paasasi. Poliisilla on oikeus kysyä sinun tietojasi. Tämä on se kuuluisa henkilöllisyyden todistamispakko tietyissä tilanteissa. Se on kaksisuuntainen katu: heillä on valtuudet, mutta myös vastuu ja tunnistettavuus. Ei ole olemassa anonyymejä auktoriteetteja.

Kerran pysäytyksessä pyysin nähdä virkamerkin. Sain niin nopean vilauksen, että ehdin nähdä sanan POLIISI ja jotain kiiltävää. Aina jotain.

Pitääkö poliisin todistaa olevansa poliisi?

Poliisin on tarvittaessa sanottava olevansa poliisimies ja pyynnöstä esitettävä virkamerkkinsä. Tämä perustuu poliisilakiin.

Mitä jos joku ei usko? No eihän sitä voi tietää jos joku tulee sanomaan olevansa poliisi. Pakko sen on näyttää virkamerkki. Niinhän se menee. Ite aina mietin, pitääkö sitä vaatia.

Se on oikeus, mun oikeus. Miks ei? Sitä varten se laki on. Poliisilaki käskee. Aika selkeä juttu. Mitä siinä virkamerkissä edes on?

Siinä on poliisimiehen nimi.
Siinä on virka-asema.
Ja tietty se valokuva.

Miksi se kuva on tärkeä? No että tiedät kuka on kyseessä. Ettei ole joku muu. Joskus mietin, voiko sen helposti väärentää? Tuskin, ne on tarkkoja niissä asioissa. Eihän niitä missään kopiokoneessa tee.

Mitä jos on siviiliasu päällä? Siinä ne tilanteet usein tulee, että tunnistautumista vaatii. Eihän sitä arvaa, onko se oikea vai ei. Siviiliasuinen poliisi tunnistautuu aivan samalla tavalla.

Vaikka olisi kiire, niin silti. Ei voi jättää tunnistautumatta. Se on vähän niinku pakko. Oikeutesi on vaatia. Ja heidän velvollisuutensa. Mistä mä nyt tämmösiä edes mietin.

Niin, mutta mitä jos se ei näytä? Sitä en kyllä tiedä. Onko siitä joku rangaistus jos ei näytä? Varmaan siitä voi valittaa. Joku kantelu varmaan. En tiedä mitä kautta ne kantelut tehdään.

Mutta joo, pointti on, että se pitää vaatia ja heillä on velvollisuus se esittää. Aina. Poliisilaki on tosi selvä sen suhteen. Ei siinä ole tulkinnanvaraa. Kukaan ei voi kieltäytyä, jos pyydät.

Pitääkö poliisin lukea oikeudet?

Pitääkö poliisin lukea oikeudet Suomessa?
- Ei tarvitse. Suomessa poliisin ei ole pakko lukea oikeuksia ääneen pidätystilanteessa amerikkalaisten elokuvien tyyliin. Kiinniotetulle on kuitenkin ilmoitettava kiinnioton syy sekä hänen keskeiset oikeutensa, kuten oikeus vaieta ja oikeus avustajaan.

Jaa että pitääkö ne lukea ne oikeudet? No ei todellakaan pidä, unohda ne Hollywoodin höpötykset heti kättelyssä. Ei täällä kukaan ala lausumaan mitään loitsuja, kun sinut on juuri kaivettu ojanpohjalta tai napattu näpistämästä sitä yhtä olutta enempää.

Homma on paljon... noh, suomalaisempi. Se muistuttaa enemmän Kelan lomakkeen täyttöä tihkusateessa. Paperit ojennetaan kyllä, mutta se maaginen hetki, kun poliisi kajauttaa oikeudet ilmoille kuin oopperalaulaja, jää kokematta. Sääli.

Ja se kuuluisa "yksi puhelu"? Se on kans sellainen legenda, että oksat pois. Et sinä siellä ala itse soittelemaan kavereille, että tuokaa tupakkaa ja perunalastuja. Poliisi hoitaa ilmoituksen, JOS hoitaa.

Ja sekin vain, jos siitä ei ole haittaa tutkinnalle. Jos epäillään, että soitat ja käsket kaverin piilottaa ne varastetut ruohonleikkurit, niin puhelin pysyy visusti virkavallan taskussa. Serkkupoika Jouni väitti kerran, että sai soittaa itse, mutta se taisi olla vaan se putkareissu Espoossa 2018, ja silloinkin se soitti vahingossa omaan vastaajaansa.

Mutta älä nyt luule, että olet täysin lainsuojaton. Sinulla ON oikeuksia, ne vain kerrotaan vähän kuivemmin, yleensä siellä kuulusteluhuoneen ankeudessa. Tässä ne tärkeimmät, ihan rautalangasta:

Oikeus vaieta: Tämä on se tärkein. Sinun ei tarvitse sanoa sanaakaan, mikä voisi saattaa sinut pulaan. Suun voi pitää supussa kuin simulaattorissa. Poliisi voi yrittää jututtaa, mutta sinä voit tuijottaa vaikka seinällä olevaa tahraa ja olla hiljaa.
Oikeus avustajaan: Saat halutessasi lakimiehen paikalle. Ja tämä kannattaa käyttää, vaikka olisit varastanut vain sen yhden suklaapatukan. Älä ikinä mene kuulusteluihin yksin, ellet ole ammatiltasi asianajaja.
Oikeus saada tietää, mistä sinua epäillään: Ei tarvitse arvailla. Kyllä ne kertovat, onko kyseessä elämää suurempi ryöstö vai vain se, että unohdit maksaa sen kahvikupin paikallisella huoltsikalla.
Oikeus ilmoittaa läheiselle: Kuten sanottu, poliisi voi ilmoittaa puolestasi. Ei siis mikään puhelumaraton, vaan yksi virallinen tiedoksianto, jos se sopii kuvaan.

Onko poliisilla vaitiolovelvollisuus?

No joo, onhan se niin, että poliisilla on sellainen juttu kuin vaitiolovelvollisuus. Kyllä vaan. Poliisilain se pykälä, se 7 luvun 3 §:n 1 momentti, sen mukaan poliisi ei vaan voi levitellä sitä, kuka sille on jotain puhunut. Vähän niin kuin salainen agentti omalla salaisella agenttihommallaan.

Mitä tää sit käytännössä meinaa? No, jos oot poliisille kertonut jotain, vaikka mitä, niin ei sun nimeäsi tarvitse siellä ilmoittaa. Poliisihän toimii vähän niin kuin luottamusmies, se kuuntelee ja sitten pitää suunsa kiinni siitä, kuka sitä puhetta on sylkenyt. Ei siitä voi sitten kukaan kenenkään nimeä kaivaa esiin, ihan sama vaikka joku yrittäisi.

Ja se KHO:2024:69 -päätös, se vaan vahvistaa tätä. Korkein hallinto-oikeus oli sitä mieltä, että poliisilla on oikeus olla hiljaa, jos ne on jotain kuullut tai saanut tietoonsa luottamuksellisesti. Eli ei siinä mitään epäselvyyttä, se on ihan selvä juttu.

Tämä on ihan supertärkeää, koska:

Luottamus: Ihmiset uskaltavat kertoa poliisille asioista, kun tietävät, että heidän henkilöllisyytensä pysyy piilossa. Vähän kuin lääkärin vastaanotolla, ei sitä kaikkea halua kertoa koko kylälle.
Turvallisuus: Joskus on ihan oikeasti vaarallista, jos kerrottu tieto liitetään tiettyyn henkilöön. Poliisin vaitiolovelvollisuus suojaa näitä tietoja antaneita.
Rikostutkinta: Ilman tätä vaitiolovelvollisuutta monet rikokset jäisivät selvittämättä, koska kukaan ei uskallaisi puhua. Sehän olisi ihan katastrofi.

Muista, että tämä on aina niin, että se laki suojaa niitä, jotka luottavat viranomaiseen. Ja poliisi on yksi niistä viranomaisista, joille voi luottaa.

Pitääkö poliisin todistaa ylinopeus?

Pitääkö todistaa? Voi veljet, kylläpäs sille on saanut monta kertaa hikipisaraa pyyhkiä otsalta! Ei ne sentään pelkän arvion pohjalta voi sinua hirttää lähimpään lyhtypylvääseen. Se on se lain kirjain, joka vaatii, että sinun ylinopeutesi on todistettava, ei vain mutulla mummolta kuultu juttu.

Yleensä ne viranomaiset vetävät esiin sen oikean tieteellisen työkalunsa, eli sen laser- tai tutkamittarin, joka tuijottaa yhtä tuimasti kuin anoppi joulupöydässä. Tuo laite on tietysti kalibroitu, tismalleen tarkka, ei mikään leikkikeittiön muovilelu. Siitäkin ne vähentävät pienen siivun virhemarginaalia, ettei tarvitse itkeä desimaalipilkuista.

Mutta hei, joskus ne voivat olla reiluja ja vaan tsiigaavat sun omaa mittaria. Tämä tapahtuu, kun ylität rajoituksen niin räikeästi, että poliisiauton valojen pitäisi jo vilkkua kuin juhannusjuhlien diskopallon. Jos ajat satasta neljänkympin alueella ja poliisi roikkuu perässä, omaa tutkaa ei enää tarvita todistamaan ylinopeutta.