Saako armeijassa pitää koruja?

9 kuukautta sitten 137 katselukertaa

Armeijassa korut ovat kiellettyjä. Turvallisuus- ja hygieniavaatimusten vuoksi voimakkaat hajusteet, meikit ja korut tulee jättää kotiin. Myös ripsien pidennykset, akryylikynnet, kynsilakka ja hiustenpidennykset ovat sopimattomia. Pakkaa siis mukaan vain välttämättömät.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Saako varusmiespalveluksessa pitää koruja vai onko korujen käyttö kielletty?

Muistan oman varusmiesaikani, heinäkuussa 2017 Santahaminassa. Käyttöohjeessa korut mainittiin kiellettyinä. Turvallisuussyistä, niin ymmärsin.

Mutta eihän niitä tarkkaan tarkastettu! Näin kavereilla oli ainakin korvakorut. Itse jätin omani kotiin, turvallisemman tuntui.

Puolustusvoimien nettisivut ovat varmasti tarkempia, ehkä siellä onkin tarkemmat ohjeet. Minä en riskeerannut, ei tullut mieleenkään pitää mitään.

Korkokengät oli kielletty, niitä en edes ottanut mukaani. Jätin kaikki turhat tavarat kotiin.

Ärsyttävää oli, että hiukset piti olla lyhyet. Jätin pidemmän tukan kasvamisen palveluksen jälkeiseen aikaan.

Saako armeijassa käyttää koruja?

Saa. Tai ei saa. Riippuu.

Vihkisormus ok. Ikuisuus. Tai ainakin yritetään.
Ammattisormus ehkä. Jos oot joku insinööri. Kuka tarttee sormusta?

Muut roinat pois. Ketjut, lävistykset, glitterit. Ei kiitos. Sotilas ei bling bling. Paitsi ehkä jouluna. Silloinkin harkiten.

Armeija on armeija. Ei mikään muotinäytös. Ellei univormu ole muotia. Onko?

Saako armeijassa olla omat maiharit?

Saako armeijassa olla omat maiharit? No höpö höpö! Ensin ne armeijan nahkakengät hiertää jalat kuin hirvennahkaiset hansikkaat, ja sitten sallitaan omat maiharit?! Niinku armeija antaisi yhtään mitään helposti! Todellisuudessa ne on aivan kuin saavuttaisit pyhän Graalin, kun lopulta saat käyttää omia maihareita. Se on kuin joulu ja pääsiäinen samana päivänä!

Aluksi kengät on kuin kivikkoset. Jalat on rakkuloilla ja verillä.
Sitten ehkä, ehkä saat käyttää omia lenkkareita. Mutta vain niissä harvoissa hetkissä kun et ole tekemässä jotakin soturi-uroa.
Omat maiharit? Se on kuin lottovoitto! Todellakin! Ehkä sitten vasta kun olet jo lähes valmis sotilas-eläkkeelle.

Mitä muuta mukaan inttiin? Älä kysy! Luettelo on pitempi kuin mummon hameenhelma! Mutta tässä joitakin helmiä:

Taskulamppu! Ei mitään leikkikaluja, vaan sellainen joka valaisee hämärän kuin päivän. Muuten eksyt yön pimeydessä omassa kasarmin huoneessasi.
Lomareppu: Sen koko riippuu siitä, paljonko olet valmis kantamaan mukana kaikkea turhaa. Mieti, onko se varmasti tarpeellista...
Omat pyjamat: Armeijan pyjamat on kuin nukkumispussi.
Hyvä kirjastokortti: Intti on pitkä ja luennan aikana voi syntyä uusia ajatuksia.
Hymy. Sillä pääsee pitkälle, vaikka se saattaa olla aika harvoin tarpeen.

Muista myös: Pientä herkkua, kuten suklaata, varmasti löytyy jostakin varastosta. Ja jos et löydä, niin sitten sinulla on ainakin oma taskulamppu, jolla voi etsiä. Onnea matkaan!

Saako armeijassa olla oma puukko?

Aamu valkeni harmaana, kuin muisto. Muisto siitä, kun olin itse nuori, täynnä intoa ja hieman hölmöä uskoa. Armeija. Sen terävä tuoksu, kylmä metalli ja kuusen neulasten haju. Muistan sen selkeästi. Metsä.

Ei, oma puukko ei ole sallittua. Sitä ei vain sallita. Säännöt ovat tiukat. Ei ole sijaa omille teräaseille. Siellä ei ole tilaa henkilökohtaiselle.

Mutta metsässä... metsässä on niin paljon muuta kuin säännöt. Metsässä on hiljaisuus, joka puhuu omaa kieltään. Se on kuin hiljainen laulu. Luonto. Se on vanhaa viisautta. Metsän mysteeri.

Armeijan puukko on riittävä. Joka tapauksessa se riittää. He antavat sinulle työkalun. Käytännöllinen, toiminnallinen. Kylmä metalli kädessä. Se on yksi asia.

Mutta oma... Oma puukko, perintöä isoisältäni. Sen kahva on kulunut, metalli tummunut ajasta. Se on enemmän kuin vain puukko. Se on tarina. Se on osa minua. Se on ajaton.

Hyöty on subjektiivinen. Jos sinulla on erityisen tärkeä puukko, joka on osa elämääsi, sen arvo on korvaamaton. Mutta käytännössä armeijan puukko riittää. Hyöty on tunneside. Tunne, että oma on mukana.

Metsän syvyydessä, kääpiömäntyjen siimeksessä, oma puukko olisi ollut lohtua. Se olisi ollut tuttu paino kädessä, muisto kodista, rakkaudesta, isän opetuksista. Mutta säännöt ovat säännöt. Ja sääntöjen mukaisesti toimiminen oli velvollisuus. Se oli minun tehtäväni. Se oli osa minua silloin.

Ei, älä ota omaa puukkoa. Se on tarpeeton riski, vaikka se olisi kuinka rakas. Se on vain puukko, muista. Mutta muisto? Muisto on tärkeämpää. Se säilyy vaikka puukko jää kotiinsa.

Saako intissä käyttää omia vaatteita?

Intissä omat vaatteet?

Alusvaatteet, ehdottomasti. Jos haluat.

Päällepäin ei saa näkyä.
Urheiluun omat kamat ok. Jos sellasia on.
Miksi edes haluaisit?

Onko armeija muuttunut muka niin paljon? Tuntuu hassulta. Ehkä kohta saa valita aseenkin. Tai ei.

Onko intissä hammaslääkäri?

Joo, on siellä.

Olin 2010 Kainuun prikaatissa, ja siellä oli ainakin yksi hammaslääkäri.

Kävin itsekin tarkastuksessa, koska olin jotenkin onnistunut lohkaisemaan pienen palan hampaasta. Ei se mikään iso juttu ollut, mutta vähän mietitytti.
Muistan sen hammaslääkärin, semmonen vähän vanhempi herrasmies, tosi rauhallinen.
Tarkastus kesti ehkä 10 minuuttia, katsoi vaan ja sanoi että ei tarvitse tehdä mitään. Olin vähän pettynyt, olin jo henkisesti valmistautunut paikkaukseen!

Nykyään tilanne on varmaan sama. Puolustusvoimien sivuilla sanotaan, että on hammaslääkäripalvelut. Eli ei tarvitse pelätä, että hampaat lahoaa intissä.