Mitä tarkoittaa aivojen plastisuus?

Mitä tarkoittaa aivojen plastisuus? Kyky muuttua ja korjata

Tietoisuus siitä, mitä tarkoittaa aivojen plastisuus, auttaa ymmärtämään ihmisen kykyä toipua vakavista vaurioista ja oppia uutta elämän aikana. Tämän biologisen mekanismin ymmärtäminen antaa toivoa kuntoutukseen ja tarjoaa käytännön hyötyjä arkipäivän toimintakyvyn parantamiseen. Tutustu ilmiön taustoihin ja opi suojaamaan aivoterveyttäsi tehokkaasti.

Mitä tarkoittaa aivojen plastisuus arjessa?

Aivojen plastisuus, eli neuroplastisuus, tarkoittaa aivojen kykyä muuttua, mukautua ja järjestäytyä uudelleen kokemusten, oppimisen ja ympäristön ärsykkeiden myötä. Tämä ilmiö ei ole rajattu vain tiettyyn ikävaiheeseen, vaan aivojen muovautuvuus on dynaaminen, eliniän kestävä prosessi, joka mahdollistaa uusien taitojen oppimisen ja auttaa toipumaan vaurioista.

Muistan elävästi, kun aloitin uuden kielen opiskelun vuosia sitten. Ensimmäiset viikot tuntuivat siltalta tervanjuonnilta - pää särki ja sanat unohtuivat välittömästi. Mutta noin kuukauden säännöllisen harjoittelun jälkeen huomasin lauseiden muodostuvan kuin itsestään. Tuo turhautumisen ja lopullisen helpotuksen hetki oli elävä todiste siitä, miten aivoni kirjaimellisesti muuttivat fyysistä rakennettaan käsitelläkseen uutta tietoa.

Hermoverkkojen uusiutuminen: Vertauskuva metsäpoluista

Aivojen mukautumiskyky perustuu siihen, miten hermosolut ja niiden väliset liitokset, eli synapsit, reagoivat toistoon ja toimintaan. Kun teet jotain uutta, aivoissasi aktivoituu tietty hermoverkko. Mitä enemmän toistat toimintoa, sitä vahvemmaksi tämä yhteys muuttuu. Toisaalta käyttämättömät reitit heikkenevät ja voivat lopulta karsitua pois.

Parhaiten tätä voi kuvata ajattelemalla tiheää metsää. Kun kävelet umpimähkään uuden reitin läpi, maahan tuskin jää jälkeä. Jos kuitenkin sadat ihmiset kävelevät samaa linjaa pitkin joka päivä, metsään muodostuu selkeä, helppokulkuinen ja leveä polku. Jos polun käyttö lopetetaan, luonto kasvattaa sen umpeen. Aivosi toimivat täsmälleen samalla tavalla: toisto luo valtateitä, hermoverkkojen uusiutuminen laiminlyönti hävittää polut.

Toiminnallinen vs rakenteellinen plastisuus

Neurotieteessä aivojen plastisuus jaetaan kahteen päätyyppiin, jotka kuvaavat aivokudoksen erilaisia tapoja reagoida muutoksiin. Toiminnallinen plastisuus tarkoittaa aivojen kykyä siirtää toimintoja vaurioituneelta alueelta vahingoittumattomille alueille. Rakenteellinen plastisuus puolestaan kuvaa aivojen kykyä muuttaa fyysistä rakennettaan oppimisen seurauksena.

Tutkimukset osoittavat, että noin kymmenen prosenttia aivoinfarktin saaneista potilaista toipuu täysin ensimmäisten kolmen kuukauden aikana perustuen juuri toiminnalliseen plastisuuteen.^[1] Aivot kykenevät reitittämään halvaantuneen raajan liikkeestä vastaavat käskyt terveiden alueiden läpi. Rakenteellisesta puolesta taas kertovat kuvantamistutkimukset, joissa pelkkä intensiivinen harjoittelu laajentaa harmaan aineen määrää tietyillä aivoalueilla.

Miten parantaa neuroplastisuutta omassa arjessa?

Aivojen mukautumiskyky ei ole vakio, vaan siihen voi vaikuttaa omilla elämäntavoilla. Tehokkain tapa stimuloida synapsien uusiutumista on haastaa itsensä säännöllisesti mukavuusalueen ulkopuolelle. Myös fyysisellä aktiivisuudella on suora, biologinen yhteys aivojen terveyteen ja uudistumiskykyyn.

Kun teet fyysisen treenin, keho vapauttaa BDNF-proteiinia (brain-derived neurotrophic factor), jota tutkijat kutsuvat aivojen lannoitteeksi. Säännöllinen aerobinen harjoittelu voi nostaa veriseerumin BDNF-tasoja jopa kolmekymmentäkaksi prosenttia. Lisäksi miten parantaa neuroplastisuutta, kuten uuden instrumentin soittaminen, muuttaa aivojen rakennetta ja lisää verenkiertoa ikääntyvillä aikuisilla jo kahdentoista viikon aikana. ^[3]

Olen huomannut tämän omassa arjessani. Kun istun tietokoneella tunteja ilman taukoa, ajatus puuroutuu. Mutta lyhyt, kuuden minuutin intensiivinen spurtti kuntopyörällä riittää herättämään aivot. Se tunne, kun veri alkaa kiertää ja ajatus kirkastuu, on merkki siitä, että aivoalueet ovat valmiita vastaanottamaan uutta tietoa.

Ikääntyminen ja plastisuus: Voiko vanha aivo oppia?

Yleinen myytti väittää, että aivojen muovautuvuus loppuu aikuisikään mennessä. Tämä on kuitenkin virheellinen käsitys. Vaikka lapsuudessa muovautuvuus on nopeampaa, aivojen muovautuvuus säilyttävät kyvyn luoda uusia hermoyhteyksiä läpi koko elämän.

Se vaatii kuitenkin enemmän vaivaa. Siinä missä kaksikymppisen aivot nappaavat uutta tietoa lähes automaattisesti, kahdeksankymppisen aivot tarvitsevat enemmän toistoa, tarkoituksenmukaisuutta ja vahvaa motivaatiota käynnistääkseen samat plastiset mekanismit. Kyky ei katoa, se vain hidastuu. Haasteet ja uudet kokemukset toimivat parhaana suojana kognitiivista rappeutumista vastaan.

Aivojen plastisuuden eri muodot

Rakenteellinen plastisuus

- Harmaan aineen tilavuuden kasvu uuden kielen tai soittimen opettelussa

- Muuttaa aivojen fyysistä rakennetta ja synapsien määrää

- Uuden tiedon oppiminen, muistaminen ja pitkäaikainen harjoittelu

Toiminnallinen plastisuus

- Terveen aivopuoliskon aktivoituminen halvauksesta toipuessa pick up the slack -periaatteella

- Siirtää toimintoja aivoalueelta toiselle muuttamatta perusrakennetta

- Aivovaurio, aivotärähdys tai tietyn aistialueen menetys

Heikin matka halvauksesta takaisin työpöydän ääreen

Heikki, viisikymmentäviisivuotias insinööri Tampereelta, sai lievän aivoinfarktin, joka vaurioitti hänen oikeaa aivopuoliskoaan. Hänen vasen kätensä halvaantui osittain, eikä hän kyennyt käyttämään tietokoneen hiirtä tai kirjoittamaan näppäimistöllä. Heikki oli turhautunut ja pelkäsi uransa puolesta, sillä pelkkä ajatus pitkästä sairauslomasta ahdisti.

Ensimmäiset kaksi viikkoa fysioterapiassa olivat tuskallisia. Heikki yritti tarttua esineisiin, mutta käsi ei totellut, ja hän sai raivokohtauksia oman avuttomuutensa vuoksi. Hän ajatteli jo luovuttavansa ja uskoi, ettei tämän ikäisenä voi enää toipua.

Käännekohta tapahtui, kun terapeutti ehdotti peiliterapiaa ja pakotettua harjoittelua. Heikki tajusi, ettei käsi parane odottamalla, vaan aivoille on annettava tuhansia toistoja. Hän alkoi harjoitella joka päivä pienten papujen siirtämistä kupista toiseen, vaikka sormet kramppasivat ja silmiä särki väsymyksestä.

Neljän kuukauden intensiivisen toiston jälkeen Heikin vasemman käden motoriikka palautui kahdeksankymmenen prosentin tasolle. Hän pystyi jälleen palaamaan osa-aikaisesti töihin ja ymmärsi, että sitkeä harjoittelu pakotti aivot rakentamaan kokonaan uudet kiertoreitit vaurioituneen alueen ympärille.