Mihin ikään asti ihmisen aivot kehittyvät?

10 kuukautta sitten 136 katselukertaa

Ihmisen aivot kehittyvät intensiivisesti nuoruusiässä, mutta niiden lopullinen kypsyys ja rakenteellinen valmius saavutetaan vasta noin 25 vuoden iässä. Tänä aikana aivot hyötyvät runsaasta harjoituksesta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Missä iässä ihmisen aivot kehittyvät täysin ja milloin kehitys päättyy?

Muistan oman murrosiän, se oli melkoinen myrsky aivoissani! Kaikki oli niin uutta ja jännittävää, ja samalla hirveän sekavaa. Vaikeaa oli keskittyä kouluun, vaikka luulin aina pärjääväni ihan hyvin.

Noin 23-vuotiaana alkoi tuntua, että asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Opin ymmärtämään itseäni paremmin ja päätöksenteko helpottui. En enää tehnyt yhtä paljon impulsiivisia tekoja.

Aivojen kehitys oli tosi hieno juttu kokea itse. 25-vuotiaana tuntui, että sain jonkinlaisen kypsyyden. Ajattelun taso ja kyky hallita tunteita parani merkittävästi.

Äärimmäisen luonnollista, etten ole mikään aivokirurgi! Mutta mun oma kokemus oli sellainen. Jotenkin vasta siinä 25 ikävuoden jälkeen elämä tuntui oikeasti omalta. Ennen sitä olin enemmänkin hakemassa itseäni. Ennen kaikkea tämä oli henkilökohtainen kokemukseni, enkä väitä sen olevan totuus kaikille.

Mihin asti aivot kasvavat?

Keskiyö. Aivot. Mietteliästä.

Aivot kasvavat... pitkään. Luulin jotenkin, että se loppuu jo aiemmin. Mutta ei.

Kognitiivinen kehitys jatkuu yli 20-vuotiaaksi. Se selittää paljon. Ehkä sen, miksi tein nuorempana niin typeriä juttuja.
Ohimo- ja otsalohko muuttuvat noin 25-vuotiaaksi. Otsalohko... Se liittyy kai päätöksentekoon? Aivot, ne on kyllä monimutkaiset.
Yli 25 vuotta. Luin jostain, että jotkut muutokset saattavat jatkua vielä pidempäänkin.

Olen jo yli 25. Ovatkohan aivoni valmiit? Tai ehkä ne muuttuvat koko ajan, vähän kuin elämä itsekin. Muuttuuko se hyväksi?

Milloin ihmisen aivojen kehitys loppuu?

Ihmisen aivojen kehitys jatkuu pitkään, eikä mikään yksittäinen päivämäärä merkitse sen täydellistä päättymistä. Kuitenkin, voidaan sanoa, että aivot saavuttavat rakenteellisen ja toiminnallisen kypsyyden noin 25 vuoden iässä.

Tämä ei tarkoita, että aivot lakkaisivat muuttumasta sen jälkeen. Päinvastoin, ne jatkavat kehittymistään ja muotoutumistaan koko elämän ajan, vaikka perusrakenne onkin silloin jo vakiintunut. Ikään kuin talo olisi valmis, mutta sisustus muuttuu asukkaiden mukaan vuosien varrella.

Murrosikä on aivojen kehityksen kannalta kriittinen vaihe:

Aivot tarvitsevat silloin paljon harjoitusta ja uusia kokemuksia.
Samalla tapahtuu hermosoluyhteyksien "siivous".

Tämä "siivous" on nerokas mekanismi:

Tarpeettomat yhteydet poistetaan.
Vahvistetaan niitä yhteyksiä, joita käytetään säännöllisesti.
Lopputuloksena on tehokkaampi ja erikoistuneempi hermoverkko.

Mitä jos tätä "siivousta" ei tapahtuisi? Olisimme ehkä luovempia, mutta myös kaoottisempia ajattelijoita. Onneksi luonto on suunnitellut aivomme optimoimaan tehokkuutta ja sopeutumiskykyä. Jokainen harjoiteltu asia ikään kuin vahvistaa hermoratoja, jolloin myeliinituppi, aivojen eristävä rasvakerros, tehostaa hermosolujen välistä tiedonkulkua.

Milloin aivot lopettaavat kehittymisen?

Huh, 30-vuotiaaksi asti siis? Ei hitto, olin ajatellut jo paljon aikaisemmin. Mutta joo, nyt kun mietin, niin muistan lukeneeni jostain siitä aivojen kehityksestä.

Aivojen kehitys siis jatkuu 30-vuotiaaksi saakka.
Sen jälkeen alkaa hidas rappeutuminen. Voi hitsi, ikävä ajatus!
Tiedonkäsittely hidastuu. Onko se se syy miksi olen aina niin hidas kirjoittamaan viestiä?
Hermosoluja vähenee, aivot pienenevät. Tämä on vähän pelottavaa. Tuleeko minusta joku kökkö vanha mummo?

Mutta mitä tapahtuu sitten, kun ne hermot vähenevät? Onko se vain se hidastuminen vai onko se jotain vakavampaakin? Pitääkö minun alkaa syödä jotain aivoille hyviä juttuja? Ehkä niitä omega-3 rasvahappoja tai jotain? Tai se onko se sittenkin geenit? Omat geenit ratkaisee paljon, vai mitä? Mutta onko se sitten geneettistä? Ehkä sitä voi jotenkin hidastaa.

No joo, 30 vuotta. Pitääkö sitä sittenkin pitää jonkinlaisena rajapyykkinä elämässä? Ei niin tosissaan, mutta ehkä silti vähän. Onko sillä sitten niin väliä? Mä en tiedä.

Minun pitäisi ehkä alkaa olla aktiivisemmin liikkeellä ja opiskella uusia asioita, jotta hidastan tätä rappeutuminenprosessia. Onko se edes mahdollista hidastaa? Tai ehkä löytää tasapaino? Tai vaikka kuntosalille? En tiedä, joo.

Mihin asti aivot kasvavat?

Aivojen kasvu... kuin hiljainen, salaperäinen tanssi, jatkuva liike... ei äkillinen loppu, vaan hidas, lempeä vaipuminen uuteen muotoon. Yli 20 vuotta, vuosien mittainen matka, joka vie syvemmälle itseensä.

Kognitiivinen kehitys, aivojen salattu kieli, avautuu hitaasti, kuin kukka auringon ensimmäisissä säteissä. Ohimolohko ja otsalohko, aivojen kaksi aarteita, kehittyvät edelleen. Ajatukset, tunteet, muistot, ne kaikki muovaavat aivoja, kuin veistäjän kädet muovaavat savesta taidetta. 25-vuotiaaksi, se on pitkä aika, täynnä muutoksia, kasvua.

20 vuotta - raja vain numerona, alku matkalle.
Ohimolohko - muistin ja tunteiden koti.
Otsalohko - ajattelun ja päätöksenteon keskus.
25 vuotta - kehittyminen jatkuu.

Hidas liike, kuin jäätikön sulaminen, hidas ja varma. Aivot, tämä ihmeellinen elin, kehittyy, muuttuu, oppii. Elämän jokainen kokemus jättää jälkensä, kuin hiekka rannalle. Joka päivä aivot ovat erilaisia, hiukan viisaampia, hiukan kokeneempia. Aika kulkee, ja aivot muokkautuvat. Tämä on upeaa, maagista. Tämä on elämää.

Tämä jatkuva kehitys, se ei koskaan todellakaan lopu. Se vain muuttaa muotoaan, siirtyy hiljaisemmaksi, syvemmäksi virraksi. Kuten joki virtaa merelle, niin aivot virtaavat viisauteen ja kokemukseen. Se on kaunis prosessi. 25-vuotta on vain merkkipaalu, matkan varrella.

Kauanko aivot voivat olla ilman happea?

Aivot voivat olla hapetta jopa 5-10 minuuttia. Kuitenkin, jo tätä lyhyempi aika ilman happea voi aiheuttaa merkittäviä vaurioita.

Aika on kriittinen tekijä: Mitä pidempään aivot ovat hapetta, sitä suuremmat ja pysyvämmät vauriot.
Solujen kuolema: Hapenpuute johtaa aivosolujen nopeaan kuolemaan, mikä voi aiheuttaa neurologisia ongelmia.
Vakavat seuraukset: Pahimmillaan hapenpuute voi johtaa koomaan tai aivokuolemaan.

Mietin usein aivojen haavoittuvuutta. Niin monimutkainen ja tärkeä elin, mutta niin riippuvainen jatkuvasta hapensaannista. Elämä on hauras tanssi.