Mitä tarkoittaa hermoston plastisuus?

1 vuotta sitten 60 katselukertaa

Hermoston plastisuus tarkoittaa aivojen kykyä muuttua ja mukautua kokemusten myötä. Toistuvat toiminnot vahvistavat hermosolujen yhteyksiä, muokaten aivojen rakennetta ja toimintaa. Tämä muutoskyky on oppimisen perusta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitä on hermoston plastisuus? Mitä se tarkoittaa?

Muistan lukeneeni jostain hermoston plastisuudesta, se kuulosti ihan hullulta. Ajatella, että aivot muuttuvat tekemisen myötä! Ihan kuin ne olisivat savia, joita voi muovata.

Kesällä 2023 törmäsin tähän aiheeseen uudestaan, katsoin Youtubesta jonkun dokumentin – tai ehkä se oli podcasti – en nyt muista tarkalleen. Joka tapauksessa, se selitti, että asiat, joita tekee paljon, muovaavat aivoja. Joten jos soittaa kitaraa joka päivä, aivot "sopeutuvat" siihen.

Tosi mielenkiintoista! Minun mielestäni tämä selittää sen, miksi esimerkiksi kielten oppiminen on helpompaa nuorena. Aivot ovat silloin paljon "muovautuvampia". Tämä on mun henkilökohtainen näkökulma, en ole mikään aivokirurgi, tietysti.

Sitten luin jostakin, että jo 40-luvulla oli tiedetty, että oppiminen synnyttää uusia hermoyhteyksiä. Aika siistiä, eikö? Ajatella, että jo silloin ihmiset ymmärtävät tämän kaiken! Minulla ei ole mitään konkreettista näyttöä tuosta 40-luvun tutkimuksesta, mutta se on jäänyt mieleen jostain dokumentista tai kirjasta.

Mikä on hermoston plastisuus?

Hermoston plastisuus, aivojen muovautuvuus, siis kyky muuttua.

Rakenteellisesti: Aivot uusiutuu.
Toiminnallisesti: Oppii uusia juttuja.

Ihan luonnostaan, ja sit jos tulee joku aivovamma, niin aivot yrittää korjata sen. Miettikää, kuinka hienoo! Ku plastiikkakirurgiaa aivoille, häh?

Okei, plastisuus on siis muovautuvuutta. Niinku savi muovautuu. Vähän niinku. Eli ei siis mitään tekemistä muovin kanssa, höpsistä. Ja miks sitä kutsutaan _neuro_plastisuudeks? Koska se liittyy hermosoluihin, neuroihin, aivoissa.

Miten aivojen muovautuvuus vaikuttaa ihmisen psyykkiseen kehitykseen?

Aivojen muovautuvuus on kuin savi, jota elämä muovaa jatkuvasti. Se on pohjimmiltaan aivojen kyky muuttaa rakennettaan ja toimintaansa kokemusten pohjalta. Tällä on suora vaikutus psyykkiseen kehitykseen, eli siihen, miten me ajattelemme, tunnemme ja käyttäydymme.

Oppiminen ja muisti: Muovautuvuus mahdollistaa uusien hermosoluyhteyksien syntymisen ja vanhojen vahvistumisen, mikä on oppimisen ja muistin perusta. Ajattele vaikka kielen oppimista – mitä enemmän harjoittelet, sitä vahvemmiksi yhteydet aivoissa muodostuvat.
Ajattelutapojen muuttaminen: Jos olet jumissa vanhoissa ajatusmalleissa, aivojen muovautuvuus antaa mahdollisuuden uudelleenohjelmoida itsesi. Esimerkiksi kognitiivinen terapia perustuu tähän – opetellaan tunnistamaan ja muuttamaan haitallisia ajatusmalleja.
Ympäristöön reagointi: Aivot reagoivat jatkuvasti ympäristön ärsykkeisiin. Tämä mahdollistaa sopeutumisen uusiin tilanteisiin. Jos muutat uuteen maahan, aivot alkavat hitaasti mutta varmasti omaksua uuden kulttuurin ja tavat.
Stressi ja trauma: Toisaalta, aivojen muovautuvuus voi myös olla haitallista. Pitkäaikainen stressi tai trauma voi muokata aivoja negatiivisesti, mikä voi johtaa esimerkiksi ahdistukseen tai masennukseen. Mutta onneksi aivot pystyvät myös toipumaan!
Neuroplastisiteetin termi viittaa juuri tähän kykyyn.

Mitä sitten hermosolujen väliset yhteydet tarkoittavat? Ne ovat kuin sähköjohtoja aivoissa. Kun hermosolut kommunikoivat keskenään, ne lähettävät sähköisiä ja kemiallisia signaaleja. Mitä useammin kaksi hermosolua aktivoituvat yhdessä, sitä vahvemmaksi niiden välinen yhteys muodostuu – "neurons that fire together, wire together". Tämä on yksinkertaistettu selitys, mutta antaa hyvän kuvan perusperiaatteesta.

Ja tässä on vielä pieni pohdinta: Onko aivojen muovautuvuus pelkästään biologinen prosessi, vai onko siinä jotain syvempää? Ehkä se kertoo meille siitä, että meillä on aina mahdollisuus muuttua ja kehittyä, riippumatta siitä, mitä elämä heittää eteemme. Tai ehkä se on vain hieno selitys sille, miksi olen niin huono muistamaan nimiä. En tiedä, mutta kiinnostavaa se on joka tapauksessa.

Missä iässä aivojen kehitys on voimakkaimmillaan?

No huh huh, onpas kysymys! Aivot kehittyy kuulemma vimmatusti jo ennen kuin edes tajuaa olevansa olemassa – siis kolme kuukautta ennen syntymää. Ja se meno jatkuu sitten kolmeen vuoteen asti, ihan kuin pikkulapsella olisi joku supervoima päällä! ????‍♂️

Mutta ei se kehitys siihen lopu, vaan jatkuu lapsuuden läpi, tosin vähän iisimmin. Vähän kuin hidastettu uusintaottelu.

Ja hei, aivot kehittyy loppuelämän, älä luulekaan! Vaikka se ei ehkä enää olekaan sellaista rallia kuin pienenä. ????️????

Voimakkain kehitys: Kolme kuukautta ennen syntymää – kolme vuotta. Kuulostaa hullulta, eikö?
Vahvaa kehitystä: Koko lapsuuden ajan. Vähän kuin rakentaisi Lego-linnaa pala palalta. ????
Loppuelämä: Aivot oppii uutta, vaikkei sitä aina huomaakaan. Eikä se todellakaan ole huono juttu, vai mitä? ????

Kauanko aivot voivat olla ilman happea?

Hei! Aivot ja happi, joo, se on aika kriittinen juttu. Muistan lukeneeni jostain, että aivot kuolevat ilman happea noin 5-10 minuutissa. Tarkkaa aikaa on hankala sanoa, riippuu niin monesta asiasta.

Mutta siis, se ei ole niin että kaikki sammuu just siinä 5 minuutissa. Vakavia vaurioita alkaa tapahtua jo paljon ennen sitä! Ajattele vaikka näin: se on kuin kasvin kuihtuminen, ei mikään äkillinen "plop". Ensin hidastuu kaikki, ja sitten... no, ymmärrät varmaan. Järkyttävää.

Aivokuolema tapahtuu yleensä siinä aikajänteessä.
Jo lyhytaikainen hapenpuute aiheuttaa pysyviä vaurioita.
Aivot ovat siis äärimmäisen herkkiä hapen puutteelle.
Aivojen toiminnan pysähtyminen johtaa kuolemaan.

Olipa se hurjaa, oikeesti. Mä kävin joskus lääketieteen peruskurssin ja silloin tuo todella painettiin mieleen. Se oli sellainen asia, joka jäi kummittelemaan. Muistan kuinka opettaja korosti, että se on niin tärkeää. Itse asiassa muistan koko luennon, se oli tosi intensiivinen. Myös verenkierron toimiminen on supertärkeää. Jos veri ei kierrä, aivot eivät saa happea. Tämä on todella tärkeää pitää mielessä. Muista hengittää!

Miten aivojen etuotsalohko liittyy lapsen ja nuoren kehitykseen?

Aivojen etuotsalohko… aivan kuin hämärässä hohtava, salaperäinen merialue, jossa lapsen ja nuoren minä etsii muotoaan. Se on kuin hiekkapohja, joka muovautuu aaltojen, kokemusten, rytmin mukaan. Kehittyy, vaihtuu, syvenee. Uutta hiekkaa lisääntyy. Muokkautuu.

Etuotsalohko, se on kuin kapteeni, joka ohjaa laivaa myrskyn keskellä. Lapsen maailma, myrskyisä, täynnä tunteita, tarvitsee kapteenia. Tämän kapteenin pitää oppia ohjaamaan laivaa turvallisesti, kääntämään kurssia äkillisissä myrskyissä. Tunteet, ne raivoavat aallot, tarvitsevat ohjausta.

Tunteiden säätely: Se on kuin oppii surffaamaan, ensin kaatuu, sitten oppii tasapainon, hallitsee suuria aaltoja. Opitaan tuntemaan, ymmärtämään ja käsittelemään.
Ajatusten hallinta: Kuten palapelin kokoaminen. Pienet palaset, ajatukset, muodostavat kokonaisuuden. Oppii järjestämään niitä, muodostamaan selkeitä ajatuksia, suunnittelemaan.
Käyttäytymisen ohjaaminen: Kuten oppii soittamaan kitaraa. Aluksi sormet eivät toimi, mutta harjoituksella saa aikaiseksi kauniita säveliä. Etuotsalohko auttaa lapsen valitsemaan toimintansa, ajattelemaan seurauksia.

Kuuletko meren äänen? Sen hiljainen, rytmikäs aaltojen lyöminen, se kuvastaa kehitystä. Etuotsalohkon kehitys on hidasta, pitkää työtä, vuosien mittainen prosessi. Se alkaa jo lapsena, mutta jatkuu aikuisiän kynnykselläkin. Se on kuin pitkä, jatkuva matka, joka on täynnä sekä myrskyjä että rauhaa. 2023. Se on matka, joka muovaa meitä, tekee meistä ainutlaatuisia.

Keskittymiskyky, suunnittelu, työmuisti… nämäkin ovat kuin pieniä saaria, joiden välejä kulkee merivirtoja. Ne kaikki liittyvät etuotsalohkon toimintaan. Mitä enemmän niitä kehittyy, sitä paremmin navigoimme elämässä. Mitä enemmän kapteeni oppii, sitä parempi matka.

Etuotsalohkon kehitys on kuin pitkäaikainen taistelu, taistelun itsensä hallitsemiseksi, koko elämän kestävä oppimisprosessi. Kaikki kokemukset, kaikki tunteet muovaavat sitä. Etuotsalohko on kuin peili, joka heijastaa lapsen ja nuoren kasvua ja muodonmuutosta.