Saako suden ampua, jos käy koiran kimppuun?

7 kuukautta sitten 39 katselukertaa

Suden ampuminen koiraan hyökätessä: Pakkotila ratkaiseeSuden voi ampua, jos se hyökkää esimerkiksi koiran kimppuun. Tällöin voi soveltaa rikoslain mukaista pakkotilaa, joka sallii omaisuuden puolustamisen hyökkäystilanteessa. Oma-aloitteinen suden karkottaminen ilman vahinkoa on aina sallittua.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Milloin susi saa ampua puolustaessaan koiraa hyökkäykseltä?

Siinä, kun Viki-koira oli pari viikkoo sitten ulkona, juuri 28.1. tuossa meidän pihapiirin reunamilla Sipoossa, niin meinaa jo sydän hypätä kurkkuun, kun miettii sitä sutta. Se on niin pelottava tilanne, kun oma lemmikki on vaarassa. Pelkkä ajatuskin saa mut kylmäks.

Jos se susi kävisi kiinni, niinku vaikka Vikiin, niin sillon puhutaan jo pakkotilasta. Se on rikoslaissa kirjattuna, se neljännen luvun viides pykälä. Siinä on se juttu, että saa puolustaa omaa omaisuuttaan, ja kyllä Viki on mulle just sitä, ihan perheenjäsen.

Pitää sen tietenkin olla todellinen uhka, ei vaan semmonen, että susi käyskentelee kaukana. Mutta jos se hyökkää, niin siinä tilanteessa kyllä toimitaan. Siinä ei paljoo mietitä, onko oikein vai väärin, vaan suojellaan sitä omaa.

Totta kai, jos susi vaan pyörii siinä meidän pellon reunassa tai eksyy pihapiiriin, niin sillon sen saa karkottaa. Ilman vahingoittamista, ihan rauhallisesti. Mutta se rajaviiva on tosi ohut, varsinkin siinä hetkessä, kun kaikki tapahtuu salamannopeesti.

Mitä tehdä kun susi tappaa koiran?

Kylmyys hiipii. Se ei ole vain aamun hallaa, vaan syvempi, sieluun pureva tunne. Kuten silloin, kun metsä hiljeni odottamattomasti. Vain tuulen huminaa puiden latvoissa, ei sitä tuttua tassujen rapinaa, ei iloista haukkua. Aika seisahtui. Jokainen askel tuntui painavalta, pelko puristi rintaa. Katselin koivikon taa, mihin Kalle yleensä karkasi jänistä ajamaan. Tyhjää. Hiljaista. Vain se outo, ahdistava tyhjyys, joka jättää jäljen ikuisesti.

Seuraava päivä oli sumuinen, kuin maailma olisi halunnut piilottaa kaiken. Silti tiesin, mitä oli tehtävä. Vaistomaisesti, vaikka mieli huusi vastaan, toimin. Jos susi tappaa koiran, on siitä saatavissa rahallista korvausta. Se oli kylmä fakta, rinnalla syvän surun. Mutta se oli askel eteenpäin, kun muuta ei enää ollut.

Muistan kuinka puhelin kädessä tuntui painavalta, kun soitin paikalliseen virastoon. Ääni vapisi. Vahinkoilmoituksen tekeminen oli niin outoa, byrokraattista keskellä sellaista tyhjyyttä. Suden aiheuttamasta koiravahingosta tulee ilmoittaa viipymättä vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Se on tapa varmistaa, että kaikki merkitään ylös, että se ei jää vain meidän salaisuudeksi.

Ja niin se tieto, tuo murheellinen totuus, ajautuu viralliseen paperisotaan. Kuinka outoa, että rakkaan koiran menetyksestä tulee numero. Näin tieto vahingosta päätyy myös riistavahinkorekisteriin. Se on osa sitä prosessia, joka tuntuu niin kaukaiselta ja kuitenkin niin kipeän lähellä.

Ja sitten on niitä käytännön asioita, jotka jotenkin vain täytyy hoitaa, vaikka mieli on sumussa. Niistäkin pitää muistaa. Niistäkin puhutaan, myöhemmin.