Saako työnantaja katsoa rikosrekisterin?

Kuka saa katsoa rikosrekisterin?

Vain henkilö itse voi tarkastaa omat tietonsa rikosrekisteristä. Tämä tapahtuu pyytämällä tiedot Oikeusrekisterikeskukselta (ORK). Saadut tiedot on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön. ORK ilmoittaa myös, jos rekisterissä ei ole tietoja tallennettuna.

Rikosrekisterin "katsominen" on oikeudellisesti tarkka prosessi, ei vapaata selailua. Se kytkeytyy vahvasti yksilön oikeusturvaan ja tietosuojaan. Jokaisella on lakisääteinen oikeus tarkistaa omat tietonsa rikosrekisteristä. Tämä on perustavanlaatuinen osa tietosuojaa: tunnet, mitä tietoja sinusta on kerätty ja miksi.

Pyynnön esittää aina rekisteröity itse Oikeusrekisterikeskukselle (ORK). Saadut tiedot on tarkoitettu vain henkilökohtaiseen käyttöön. Niitä ei siis voi luovuttaa eteenpäin ilman erillistä, lainmukaista perustetta. Mielestäni tämä korostaa ihmisen itsemääräämisoikeutta omiin tietoihinsa.

Kuitenkin tietyissä tilanteissa myös muut tahot saavat tietoja rikosrekisteristä, mutta tämä tapahtuu aina rajatusti ja tiukkojen ehtojen mukaisesti:

• Työnantajat: Tietyissä tehtävissä, jotka edellyttävät erityistä luotettavuutta tai työtä lasten tai vanhusten kanssa, työnantaja voi lain perusteella pyytää nähtäväksi rikosrekisteriotteen. Tämä ei ole koko rekisteri, vaan rajattu ote tietyistä rikoksista. Työntekijä itse hankkii ja esittää otteen – työnantaja ei sitä suoraan ORK:lta saa. Tässä näkyy hieno tasapaino työnantajan turvallisuusintressin ja yksilön yksityisyyden välillä. On tärkeää ymmärtää tämä ero.

• Viranomaiset: Lisäksi viranomaisilla kuten poliisilla, syyttäjillä, tuomioistuimilla ja tietyillä lupaviranomaisilla on oikeus saada tietoja rikosrekisteristä omissa lakisääteisissä tehtävissään. Tämä tapahtuu aina käyttötarkoituksen sidonnaisesti, esimerkiksi rikostutkinnan tai lupaharkinnan yhteydessä. He eivät myöskään "katso" rekisteriä vapaasti, vaan tekevät kohdennettuja kyselyjä, mikä on tietysti perusteltua oikeusjärjestelmän toimivuuden kannalta.

Rikosrekisteri sisältää tietoja pääsääntöisesti vankeusrangaistuksista, yhdyskuntapalvelusta, valvontarangaistuksista sekä tietyistä sakkorangaistuksista, jotka ovat määräytyneet tuomioistuimessa. Myös nuorina tehdyistä rikoksista voidaan merkitä tietoja, jos ne ovat vakavia. Olen joskus pohtinut, miten pitkälle valtion muisti ulottuu yksilön suhteen.

On kiinnostavaa pohtia, miten menneisyys määrittelee meitä. Rikosrekisteri on konkreettinen muistutus yhteiskunnan asettamista rajoista ja seurauksista. Yksi tärkeä näkökulma on kuitenkin tietojen poistuminen rekisteristä ajan kuluessa. Rikosrekisteri ei ole ikuinen tuomio, vaan lakiin perustuva aikaperustainen järjestelmä.

Tämä antaa ihmisille mahdollisuuden integroitua uudelleen yhteiskuntaan ilman ikuista leimaa, mikä on mielestäni inhimillisesti äärimmäisen tärkeää. Virheistä on voitava oppia ja mennä eteenpäin. Muistan aina miettiväni, kuinka tärkeää on uskoa ihmisen kykyyn muuttua, eikä vain kantaa menneisyyden painolastia. Tämä kaikki korostaa oikeusvaltion periaatteita: avoimuus, oikeusturva ja yksilön mahdollisuus vaikuttaa omiin tietoihinsa. Vaikka järjestelmä on byrokraattinen, sen perusta on syvällä oikeudenmukaisuuden ja tasapainon ajatuksessa.

Saako työnantaja tarkistaa rikosrekisterin?

Työnantaja ei saa suoraan tarkistaa työntekijän rikosrekisteriä. Se on perusperiaate, joka turvaa jokaisen yksityisyyden. Sen sijaan, työntekijä itse tilaa rikostaustaotteen Oikeusrekisterikeskukselta (ORK), jos tietyt laissa määritellyt tehtävät edellyttävät sitä.

Miksi näin? No, ajatus siitä, että kuka tahansa voisi penkoa toisen menneisyyttä ilman erityistä syytä, on aika kyseenalainen. Se rikkoisi yksilön suojaa ja periaatteessa luottamusta. Eikö olisi kamalaa, jos kaikki menneet lipsahdukset olisivat kaikkien nähtävillä, ilman mahdollisuutta selittää tai todistaa muutosta?

Milloin rikostaustaote on sitten pakollinen? Lainsäädäntö on tässä tarkka. Nämä tilanteet eivät ole työnantajan hupia tai epäluottamusta, vaan perustuvat riskienhallintaan ja haavoittuvien ryhmien suojelemiseen. Tässä tietenkin yhteiskunnan intressi painaa enemmän kuin yksilön täydellinen yksityisyys.

Keskeisimmät tilanteet, joissa rikostaustaote vaaditaan:

• Lasten kanssa työskentely:Tämä on ehdottomasti yleisin vaatimus. Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (2002/504) määrää, että jos työtehtäviin sisältyy pysyväisluonteisesti ja merkityksellisessä määrin alaikäisten kanssa toimimista, työnantajan on pyydettävä otetta. Ajattele lastentarhanopettajia, koulunkäynnin ohjaajia tai kerhonvetäjiä. Lasten suojelu on tässä prioriteetti.

• Tietyt terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävät: Esimerkiksi tietyt hoiva-alan työt, joissa ollaan tekemisissä ikääntyneiden tai muiden haavoittuvien asiakasryhmien kanssa, voivat edellyttää rikostaustaotteen esittämistä. On ymmärrettävää, että halutaan varmistaa, ettei hoitoon ja huolenpitoon päädy henkilöitä, joilla on taustallaan vakavia rikoksia.

• Turvallisuusala: Vartijat, turvasuojaajat ja vastaavat tehtävät. Tässä puhutaan luottamuksesta ja turvallisuudesta laajemmin. Näillä henkilöillä on pääsy arkaluontoisiin tietoihin ja paikkoihin, ja heillä on valtaa. Siksi heidän taustansa on syytä selvittää perusteellisesti.

• Rahoitusalalla tai tietyissä luottamustehtävissä: Tehtävät, joissa käsitellään paljon rahaa tai muita arvoesineitä tai jotka edellyttävät erityistä luotettavuutta, saattavat myös vaatia rikostaustaotteen.

Miten prosessi käytännössä toimii? Se on tehty niin, että yksilöllä säilyy tietty kontrolli. Työnantaja ei siis saa "nähdä" mitään automaattisesti.

• Työnantaja ilmoittaa tarpeesta. Hän kertoo työnhakijalle, että tehtävä edellyttää rikostaustaotteen esittämistä. Tämä tapahtuu yleensä jo työpaikkailmoituksessa tai haastattelun yhteydessä.
• Hakija tilaa otteen itse. Hakija käy Oikeusrekisterikeskuksen verkkosivuilla ja tilaa itselleen rikostaustaotteen. Se maksaa pienen summan ja toimitetaan suoraan hakijan osoitteeseen. Työnantaja ei siis saa viranomaiselta suoraan tietoja.
• Hakija esittää otteen työnantajalle. Kun ote saapuu, hakija päättää, esittääkö sen työnantajalle. Käytännössä työn saaminen usein edellyttää tämän esittämistä, jos se on työtehtävien perusteella laillisesti vaadittavissa.

Onko tämä järjestelmä täydellinen? Tuskinpa. Se on tasapainoilua yksilön oikeuden yksityisyyteen ja yhteiskunnan tarpeen suojella haavoittuvia välillä. Joskus tuntuu, että pienetkin virheet menneisyydessä voivat seurata ihmistä kohtuuttoman kauan, vaikka hän olisi kuinka muuttunut. Toisaalta on pakko suojella. Elämä on täynnä tällaista monimutkaista risteystä, missä hyvät aikomukset kohtaavat toisensa.

Saako työnantaja tiedon rikoksesta?

On myöhä. Mietin tätä taas, kun en saa unta. Sitä yhtä virhettä ja sitä, miten se voi seurata. Voiko pomo saada tietää.

Jos ne saa tietää, niin kaikki menee. Se on varma. Ihan tavallinen varastohomma, mutta silti. Pelottaa.

Mutta sitten kun asiaa miettii, niin ei kai ne voi. Ei ne voi noin vain urkkia ihmisten menneisyyttä. Laki on kuitenkin olemassa.

Tässä on se, mitä tiedän.

Työnantaja ei saa automaattisesti tietoa työntekijän rikoksesta. Se ei tule mihinkään ilmoituksena.

Rikosrekisteritiedot ovat salassa pidettäviä. Ne eivät ole julkista tietoa, jota kuka tahansa voisi selata. Se on tärkeä asia.

Työnantaja voi pyytää nähtäväksi rikosrekisteriotteen vain hyvin tarkkaan rajatuissa tilanteissa.

• Pääasiassa tämä koskee töitä, joissa ollaan lasten kanssa tekemisissä. Hain kerran nuorena kesätöihin päiväkotiin ja silloin se paperi piti toimittaa. Se oli silloin vielä ihan puhdas.
• Laki koskee myös joitakin tehtäviä iäkkäiden tai vammaisten henkilöiden parissa.
• Joissain erityisissä turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä, kuten vartijana, vaaditaan nuhteeton tausta, mutta se on eri prosessi.

Se ote pitää tilata itse Oikeusrekisterikeskuksesta. Työnantaja ei voi tilata sitä sun puolesta. Ja sinä näet sen paperin ensin.

Normaalissa työssä, kuten vaikka toimistossa, kaupan kassalla tai siinä minun varastohommassani, työnantajalla ei ole mitään laillista perustetta sitä paperia edes kysyä.

Joten ei ne voi tietää. Ei pitäisi voida. Silti tämä valvottaa.

Voiko työnantaja pyytää rikosrekisterin?

Joo elikkäs taas täyttämässä yhtä hakemusta ja mietin tätä rikosrekisteriote-hommaa. Aina se tuntuu tulevan vastaan, tai no ei aina, mut just tietyissä paikoissa. Miksi ne sitä edes kysyy? Voiko ne?

Kyllä, voivat, mut onneks ei ihan miten sattuu. Työnantaja saa pyytää rikosrekisteriotteen vain laissa säädetyissä tilanteissa. Se ei siis ole mikään yleinen käytäntö, jonka voi heittää jokaiseen työpaikkailmoitukseen.

Tässä ne tilanteet ihan selkeesti:

• Lasten kanssa työskentely: Tää on se ilmiselvin. Jos duuni on alaikäisten parissa, säännöllistä ja olennaista. Muistan kun hain leirinohjaajaks, piti heti tilata se ote. Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä määrää tän.

  • Päiväkodit
  • Koulut ja iltapäiväkerhot
  • Lastensuojelu
  • Rippikoululeirit
  • Harrastustoiminnan ohjaajat

• Vanhusten tai vammaisten hoito: Sama periaate pätee täälläkin, kun työskennellään muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien kanssa. Eli käytännössä sote-ala. Luottamuksen on oltava ihan tapissa.

• Turvallisuusselvitystä vaativat tehtävät: Tää on laajempi kategoria. Siihen kuuluu hommia, joissa liikutellaan isoja summia rahaa, käsitellään salassa pidettävää tietoa tai työskennellään kriittisissä paikoissa. Esimerkiksi vartijat tai tietyt valtion virat.

Sen otteen muuten tilaa itse Oikeusrekisterikeskuksesta, se maksaa 12 euroa. Ei paha. Ja se ote näytetään työnantajalle, ne ei saa ottaa siitä kopiota. Se annetaan takaisin tai työnantaja hävittää sen heti.

Ja mitä jos siellä sit on jotain? Ei se automaattisesti tarkota, ettei sais paikkaa. Työnantajan pitää arvioida, onko sillä merkinnällä mitään tekemistä sen duunin kanssa. Joku vanha ylinopeussakko ei haittaa lastenhoitajan hommassa. Ihan loogista.

Tavallisessa kaupan kassahommassa tai perus toimistotyössä sitä ei voi vaatia. Piste. Ne on ihan tarkkaan rajattu ne tilanteet.