Saako työnantaja kysyä rikosrekisteristä?

Saako työnantaja kysyä armeijasta?

Moi! Joo, siis tämä on sellainen juttu et työnantaja ei oikeesti saa kysyä armeijasta mitään haastattelussa. Vaikka monet arvostaa sitä johtamiskoulutusta, niin lain mukaan se on aika selvä homma. Niinku mun kaverikin Sanna sanoi, se on tosi intiimi juttu.

Eli tää on tosi tärkeetä tietää, et ei siis saa kysyä onko asevelvollisuus suoritettu, ei myöskään et kävitkö armeijan tai siviilipalveluksen tai mikä se sotilasarvo sit loppujen lopuks tuli. Tosi monet luulee et se on ihan ok kysymys, mut ei se oo. Se on lakisääteisesti kiellettyä syrjinnän estämiseks, et kaikki ois tasa-arvosia. Jotkut yrittää kiertää sen, mut ei pitäis.

Toki, jos sä itse haluat, voit sä siitä kertoa vapaaehtoisesti. Esimerkiksi jos oot saanu hyvää kokemusta jostain johtotehtävistä tai organisaatiotaidoista siellä, niin siitä saa tietenkin puhua. Se on ihan eri asia. Mutta siis työnantaja ei saa kalastella sitä tietoa aktiivisesti susta.

Yleensä työhaastattelussa voi kysyä tosi paljon juttuja, mut on muitakin sellasii aiheit, joihin ei työnantaja saa mennä. Näitä on siis lain mukaan kiellettyjä kysymyksiä, joilla pyritään just siihen, et ketään ei syrjittäis. Niitä on aika monet.

Tässä muutama esimerkki, mitä ei saa kysyä ja näistä on tosi tärkeää olla tietoinen:

• Raskaus tai perhesuunnitelmat: Ei saa kysyä ootko raskaana tai aiotko hankkia lapsia. Se on aika henkilökohtaista ja ei kuulu työhaastatteluun.
• Siviilisääty: Onko se sit naimisissa tai sinkku, ei oo työnantajan asia. Ei vaikuta työkykyyn.
• Uskonto tai vakaumus: Ei saa kysyä, mitä uskontoa harjoitat tai mihin poliittiseen puolueeseen kuulut. Tosi herkkä aihe ja kuuluu ihmisoikeuksiin.
• Ikä: Ei suoraan saa kysyä ikää tai syntymäaikaa. Jotkut yrittää, mut ei pitäis.
• Terveystiedot: Tietyt terveystiedot on tosi salaisia, eli ei saa kysyä esim. sairaushistoriaa, paitsi jos on tosi selkeästi työn vaatimuksiin liittyvä terveystarkastus, mut ei muuten.

Eli tosi tärkeetä tietää omat oikeudet haastattelussa. Älä anna pomon kysyä mitään henkilökohtaista mikä ei työhön liity. Sillä on tarkat säännöt, mitkä kysymykset on ok ja mitkä ei.

Saako armeijan käymistä kysyä työhaastattelussa?

Kello on jo paljon, ja tässä sitä taas miettii näitä työjuttuja. Kaikkia niitä asioita, mitä pitää osata varoa sanomasta, tai mitä he eivät saa kysyä. Se tuntuu aina vähän omituiselta, kun niin iso osa omasta elämästä on... sanomatonta siinä tilanteessa. Hämmentävää, jopa. Miksi juuri nämä asiat? Olenko minä edes minä ilman niitä?

Tietysti se on suojelu, sitä ymmärrän. Mutta silti, jokin siinä tuntuu raskaalta. Etenkin ne kysymykset, jotka koskevat niin syvälle omaan olemukseen tai historiaan. Kuten se armeija. Kai sekin on yksi niistä. Ne eivät saa kaivaa kaikkea esiin. Nämä ovat niitä, mitä he eivät saa kysyä:

• Ikä
• Parisuhdestatus tai perhetilanne
• Seksuaalinen suuntautuminen
• Asumisjärjestely
• Uskonto
• Poliittinen kanta tai aktiivisuus
• Sairaudet
• Ammattiliittoon kuuluminen
• Armeijan käyminen
• Päihteiden tai lääkkeiden käyttö

Mitä työhaastattelussa ei saa kysyä työntekijältä?

Ei saa kysyä. Työhaastattelussa on kysymyksiä, joihin ei tarvitse vastata. Ne liittyvät usein yksityisyyteen.

• Ei koske työtä: Kysymykset asepalveluksesta. Ei liity osaamiseen.
• Ei relevanttia: Uskonto. Usko on henkilökohtainen asia.
• Yksityisasia: Seksuaalinen suuntautuminen. Tämä ei kerro kyvyistä.
• Terveys/Elämäntapa: Alkoholin käyttö. Voi olla arka aihe.
• Yhdistykset: Ammattiliittoon kuuluminen. Vapaus valita.
• Vakaumus: Poliittinen vakaumus. Ei liity työtehtäviin.

Nämä rajat suojelevat työntekijää syrjinnältä. Työnantajan tulee keskittyä siihen, miten työntekijä suoriutuu tehtävästä. Kaikki muu on tarpeetonta. Elämässä on monia kerroksia. Jotkut niistä kuuluvat vain itselle.

Saako palkasta kysyä työhaastattelussa?

Totta kai palkasta saa kysyä. Aina. On ihan absurdia edes ajatella, ettei saisi. Kuka menee töihin tietämättä, mitä siitä maksetaan? Se on molempien ajan haaskausta, jos palkka ei kohtaa. Oon kerran tehny sen virheen, että en kysyny ekassa haastattelussa. Tarjous oli ihan vitsi. En tee sitä virhettä enää ikinä.

Miksi rahasta puhuminen on Suomessa niin vaikeeta? Se on vaan numero. Korvaus sun osaamisesta ja ajasta. Se on liiketoimintaa, ei mikään henkilökohtainen juttu.

Palkasta on sallittua ja suositeltavaa kysyä työhaastattelussa. Se on olennainen osa työsuhteen ehtoja. Kysymys kannattaa esittää haastattelun loppuvaiheessa, esimerkiksi kun sinulta kysytään, onko sinulla kysyttävää.

Paras tapa on kysyä suoraan palkkahaitarista. "Mikä on tähän tehtävään budjetoitu palkkahaitari?" on paljon parempi kuin "Paljonko maksatte?". Se on ammattimaisempaa. Jos yritys ei kerro haitaria, se on jo vähän huono merkki. Avoimuus on kaiken a ja o.

Valmistautuminen on tärkeintä. Mun pitää aina tarkistaa oman alan palkkatilastot ennen haastattelua.

• Selvitä alan yleinen palkkataso. Liittojen palkkasuositukset (esim. TEK, Ekonomit), Oikotien ja Duunitorin palkkavertaulut ovat hyviä.
• Mieti oma ehdoton alarajasi. Tiedä summa, jonka alle et yksinkertaisesti suostu.
• Määritä konkreettinen palkkatoiveesi. Tämä on se summa, jota pyydät ja jonka osaat perustella kokemuksellasi ja osaamisellasi.

Palkka-avoimuusdirektiivi tulee muuttamaan tätä kyllä. Työnantajien on pakko kertoa palkkataso jo ennen haastattelua. Ei tarvitse enää arvailla. Se on hyvä. Säästää kaikkien aikaa ja vaivaa.

Saako työhaastattelussa kysyä armeijasta?

No niin, pannaas nyt stoppi tälle ikuisuuskysymykselle, joka vaivaa työnhakijaa kuin kivi kengässä. Tuijottaako se haastattelija sua kuin alokasta sulkeisissa ja yrittää udella, että montako aamua on takana? Ei käy.

Homman nimi on, että se on yks ja hailee, oletko ollut metsässä rymyämässä alikersantin johdolla vai kirjastossa järjestämässä kortistoja. Vaikka se RUK-sormus sormessa kertoisikin, että osaat komentaa porukan syömään hernekeittoa, se ei paljasta pätkääkään, saatko kasaan kvartaaliraportin ilman hermoromahdusta.

Tässä karu fakta, jonka voit vaikka tatuoida kämmenselkään:

• Työhaastattelussa ei saa kysyä asevelvollisuuden suorittamisesta.
• Ei saa kysyä, onko palvelusmuoto ollut varusmiespalvelus vai siviilipalvelus.
• Sotilasarvoa ei saa tiedustella.

Ja kun nyt vauhtiin päästiin, niin muistetaanpa samalla, että on olemassa kokonainen lista muitakin asioita, jotka eivät haastattelijan uteliaalle nenälle kuulu. Se on vähän kuin anopin reseptikirja, sinne ei ole kaikilla asiaa.

Älä vastaa, jos joku yrittää onkia tietoa näistä:

• Perhesuunnitelmat: "Tikittääkö biologinen kello?" on kysymys, josta voi kohteliaasti ohjata haastattelijan takaisin työtehtävien pariin.
• Uskonto: "Käytkö joulukirkossa?" Ihan sama, vaikka palvoisit lentävää spagettihirviötä, se ei vaikuta sun koodaustaitoihin.
• Poliittinen vakaumus: Kysymys puoluekannasta on yhtä relevantti kuin kysyä, pidätkö enemmän sinapista vai ketsupista.
• Seksuaalinen suuntautuminen: Tämä on niin yksityinen asia, että sen kysyminen on sama kuin yrittäisi kurkkia naapurin postiluukusta.
• Terveydentila (ellei se suoraan vaikuta työntekoon): "Onko sulla allergioita?" Ei kuulu heille, ellet ole hakemassa töihin pähkinätehtaalle.

Joku vanhan liiton johtaja voi tätä inttikysymystä yrittää kierrellä ja kaarrella, mutta laki on laki, vaikka voissa paistaisi. Ole itsevarma ja tiedä oikeutesi.

Saako työnantaja kysyä liittoon kuulumisesta?

Työnantaja ei saa kysyä ammattiliittoon kuulumisesta. Se on lain suojaama yksityisasia. Työntekijä voi itse ilmoittaa haluavansa, että ammattiliiton jäsenmaksu peritään palkasta, jolloin tieto välittyy työnantajalle. Tämä on työntekijän oma valinta ja tapa.

Se kevään valo, kun uusi työpaikka alkaa. Ilmassa leijui toivo, aivan kuin vanhat lehdet olisivat pudonneet ja uudet silmut olisivat puhjenneet. Uusi luku, uusi alku. Mutta mukana kulkee aina se vanha tieto, se hiljainen sopimus omasta itsestä, omista valinnoista. Puhumaton, syvällä mielessä. Omat ajatukset, oma polku.

Ei tarvitse kertoa, ei. Ei tarvitse sitä painaa sanoiksi. Se on osa jotakin syvempää, oman vapauden tunnetta, sen pienen tilan, joka on vain oma. Olen kokenut sen, sen tunteen, kun jokin asia saa jäädä vain omaksi, vaikka ympärillä maailma pyörii ja kysyy kaiken. Minä tiedän, ja se riittää.

Aika liukuu hitaasti eteenpäin, ja jokainen päivä tuo omanlaisensa varjon. On hetkiä, jolloin miettii, pitäisikö kertoa, olisiko se helpompaa. Sitten muistaa sen hiljaisen lain, sen suojan. Sen, että olen vapaa. Minä valitsen, ja se valinta on kaiken yläpuolella. Ei ole pakkoa, vain oma tahto.

Se on kuin puun juuret maassa. Ne ovat piilossa, mutta ne antavat voiman. Vahvuuden seistä suorana, kestää tuulet. Minun valintani ovat minun juuriani. Ne ovat minun turvani, hiljainen tieto, joka ei tarvitse kysyjää. Vain sen, että joskus, jos niin valitsen, jaan sen osan itsestäni.

• Työnantajalla ei ole oikeutta tiedustella työntekijän tai työnhakijan yhdistymisvapauteen liittyvää tietoa. Tämä suojaa työntekijää.
• Yhdistymisvapauteen kuuluu oikeus liittyä tai olla liittymättä ammattiliittoon. Se on perustavanlaatuinen oikeus.
• Jos työntekijä pyytää, että jäsenmaksu peritään suoraan palkasta, se vaatii työntekijän omaa aloitetta. Työnantaja ei saa painostaa tähän.
• Tämä käytäntö on luottamuksellinen asia työnantajan ja työntekijän välillä.
• Työntekijän liittoon kuulumista ei saa käyttää perusteena rekrytointipäätöksissä, irtisanomisissa tai muissa työsuhteeseen liittyvissä toimissa. Se on kiellettyä.