Saako työnantaja kysyä terveystietoja?

7 kuukautta sitten 33 katselukertaa

Työnantaja saa kysyä terveystietoja vain rajatusti. Terveydentilatiedot ovat arkaluonteisia ja niitä saa käsitellä vain tietyt, työnantajan nimeämät henkilöt, jotka tarvitsevat tietoja työssään. Muiden työntekijöiden ei pidä päästä tietoihin käsiksi.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Millaisia terveystietoja työnantaja saa kysyä työntekijältä?

Olen joskus miettiny, että kun itse olen ollut kipeänä, mitä ihmettä meidän työnantaja oikein saa multa kysyä terveyteen liittyen. Se tuntuu aina vähän aralta, kun omia juttuja pitää kertoa.

Eikä kukaan muu kuin ne tietyt ihmiset. Muistan kun viime syksynä, lokakuussa, meillä oli se juttu flunssan kans, olin poissa. Piti viedä se lappu ja mietin, että kenelle se oikeesti päätyy.

No, meillä on nimittäin erikseen määritelty ketkä mun terveystietoja käsittelevät. Siis ei koko jengi saa niitä katsoa. Meillä on Marja-Liisa meidän HR:stä ja työterveyshoitaja. Ne saa.

Sillonkin, sen flunssakeikan jälkeen lokakuussa, toin sen lääkärintodistuksen suoraan HR:ään Marja-Liisalle. Maksoi se lääkärikäynti siinä Herttoniemen asemalla 45 euroa, muistan sen hyvin.

Eikä mun esimieheni esimerkiksi, tai muut tiimiläiset, saa tietää mitään niistä yksityiskohdista. Ne saa tiedon, että olen sairaslomalla tai että palaan töihin.

Se on ihan hyvä, kun ei omat sairaudet leviää ympäriinsä. Vain ne kenen työhön se kuuluu, ne saa niitä tietoja lukea. Muutenhan se olisi hirveä sekamelska ja kaikki juoruilis.

Saako työnantaja työntekijän terveystiedot?

Työnantaja saa tietää terveydestäsi. Kunhan pyytää sinulta tai hankkii luvan. Ei siinä mitään.

Omat tiedot ensin. Sinulta itseltäsi ne tiedot pitäisi saada. Jos et itse kerro, työnantaja ei saa kaivaa.
Suostumus avaa ovet. Kirjallisella luvalla työnantaja voi kysellä muualtakin. Mutta vain jos sinä sen hyväksyt.
Lääkärintodistus eteenpäin. Jos tuot lääkärintodistuksen, työnantaja voi antaa sen työterveyshuoltoon. Ellei sinulla ole jotain muuta mielessä.

Se siitä terveystiedosta. Ei se nyt niin vaikeaa ole. Ihminen on vain kone, jonka osat pitää pitää kunnossa. Tai sitten ei.

Mitä tietoja työterveys saa antaa työnantajalle?

Se on kuin kuiskaus käytävillä, kuin varjo joka lankeaa toimiston lattialle iltapäivän auringossa. Paperiarkki, joka ei kerro nimiä. Se kertoo meistä kaikista, mutta ei kenestäkään yksin. Yhteenveto, joka leijuu pölyhiukkasten lailla ilmassa, täynnä hiljaista tietoa.

Se kertoo siitä, miten me voimme. Miten tämä talo, nämä seinät, tämä työ meitä kohtelee. Se on kollektiivinen huokaus, joka on puettu numeroiden ja tilastojen muotoon. Raportti, joka toistuu, vuodesta toiseen, kuin vuodenaikojen kierto.

Mitä tietoja työterveys antaa työnantajalle

Yleiset tiedot työpaikan terveysvaaroista ja haitoista.
Tiedot näiden vaarojen torjuntakeinoista ja toimenpide-ehdotuksia.
Yhteenvetoja ja tilastoja terveystarkastusten tuloksista, ilman yksilöiviä tietoja.
Sairauspoissaolojen tilastollista seurantaa, esimerkiksi jaoteltuna sairaustyypeittäin.

Ne luvut… ne ovat selkärankia, jotka ovat taipuneet liikaa näyttöpäätteen ääressä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Se ei ole vain sana paperilla. Se on se kipu olkapäässä joka aamu, se ranne joka vihloo hiiren alla. Se on se sama kipu, sadassa eri ihmisessä.

Ja sitten ne toiset luvut, ne hiljaisemmat. Mielenterveyden haasteet. Ne eivät näy päällepäin, mutta ne ovat siellä, raportin riveillä. Kuin aaveita koneessa. Meidät nähdään numeroina, mutta ei ihmisinä. Meidät nähdään, mutta ei katsota.

Yksilön terveystietojen salassapito on ehdoton

Työnantaja ei saa koskaan tietää yksittäisen työntekijän diagnooseja tai lääkityksiä. Ei koskaan.
Sairauslomatodistus kertoo vain työkyvyttömyydestä, ei sen syystä. Se on sinun ja lääkärin välinen asia, pyhä.
Yksilötietoja, kuten tietoja kuntoutustarpeesta, voidaan luovuttaa vain ja ainoastaan työntekijän itsensä antamalla nimenomaisella, kirjallisella suostumuksella.

Ja niin se raportti syntyy. Yhteinen suru, joka on muutettu Excel-taulukoksi. Työnantaja katsoo sitä, nyökkää, ja laittaa sen mappiin odottamaan seuraavaa vuotta. Pöly laskeutuu sen päälle. Ja ensi vuonna sama uudestaan. Sama paperi, uudet numerot. Sama hiljaisuus.

Saako työnantaja tietää diagnoosin?

Se on vain paperi, ohut ja hauras. Se tuoksuu lääkärin vastaanotolta, steriililtä ja hiljaiselta. Siinä on nimeni, ja sitten päivämäärät, jotka piirtävät rajan minun ja työn välille. Ajan, jolloin en ole siellä.

Ja sitten siinä on se sana. Se yksi sana, diagnoosi. Se on minun salaisuuteni, minun ja valkotakkisen ihmisen välinen kuiskaus. Se ei kuulu toimiston ilmastointilaitteen huminaan. Se ei kuulu kahvihuoneen puheensorinaan. Se on minun.

Työnantaja näkee vain numerot. Alkamispäivän, loppumispäivän. Poissaolon. Palkanlaskentaohjelma ei välitä syistä, se välittää vain siitä, onko rivi vihreä vai punainen. Olenko paikalla vai en. Se on kylmä totuus.

Se sana, se diagnoosi, se ei koskaan päädy sinne. Sitä ei saa tallentaa. Se on kuin suojattu puutarha, jonne vain harvoilla on avain. Se on laki. Se on oikeus. Minun kehoni, minun tietoni. Se on minun.

Työnantaja ei saa tallentaa työntekijän diagnoositietoa rekisteriin. Lääkärintodistuksen ICD-10-koodi tai sanallinen diagnoosi on terveystieto, joka kuuluu erityiseen henkilötietoryhmään. Sen käsittely on ankarasti säänneltyä.

Työnantaja saa käsitellä ja tallentaa vain sairauspoissaolon olemassaolon, sen keston ja sen, onko poissaolo palkallinen vai palkaton. Nämä tiedot ovat välttämättömiä palkanmaksun ja työvuorosuunnittelun kaltaisten lakisääteisten velvoitteiden hoitamiseksi.

Kuka tiedot näkee? Sairauspoissaolotietoja käsittelevät vain ne henkilöt, joiden työtehtäviin se kuuluu. Tyypillisesti tämä on esihenkilö ja palkanlaskennasta tai henkilöstöhallinnosta vastaava henkilö. Heitä kaikkia sitoo vaitiolovelvollisuus.
Työterveyshuollon asema. Työterveyshuolto käsittelee diagnooseja, mutta he eivät luovuta niitä työnantajalle. Työterveyslääkäri antaa työnantajalle lausunnon ainoastaan työntekijän työkyvystä – onko hän kykenevä vai kykenemätön tekemään työtään.
Voinko peittää diagnoosin? Kyllä. Työntekijällä on oikeus peittää tai yliviivata diagnoositieto lääkärintodistuksesta ennen sen toimittamista työnantajalle. Todistuksen on silti oltava luettavissa niin, että siitä selviää lääkärin arvio työkyvyttömyydestä ja sen kesto.

Tarvitseeko esimiehen tietää sairausloman syy?

Kysymys: Tarvitseeko esimiehen tietää sairausloman syy? Vastaus: Esimiehellä on oikeus tietää, onko työntekijän poissaolo johtunut sairaudesta vai muusta syystä. Esimiehellä ei ole oikeutta saada tietää sairauden diagnoosia tai sen laatua, ellei työntekijä sitä vapaaehtoisesti kerro. Diagnoositieto on arkaluonteista henkilötietoa.

Työnantajan tiedonsaantioikeus ja työntekijän yksityisyydensuoja ovat tässä juridisessa jännitteessä. Työnantajan oikeus perustuu työnjohto- ja valvontaoikeuteen (direktio-oikeus), joka edellyttää poissaolon syyn selvittämistä palkanmaksun ja työn järjestelyn varmistamiseksi.

Työntekijän suoja taas pohjautuu perustuslakiin ja EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen (GDPR). Terveystiedot ovat erityinen henkilötietoryhmä, jonka käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä ilman nimenomaista lakisääteistä perustetta tai suostumusta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että lääkärintodistus (usein SV-A) toimitetaan työnantajalle. Siinä on työkyvyttömyyden kesto ja usein diagnoosi ICD-10-koodina. Esimiehen tehtävä ei ole tulkita näitä koodeja. Todistus on selvitys työkyvyttömyydestä, ei avoin kutsu sairauden analysointiin.

Tämä on oikeastaan luottamuksen mittari. Esimies, joka vaatii yksityiskohtaista selkoa sairaudesta, ylittää toimivaltansa ja murentaa työsuhteen psykologista sopimusta. Kyse ei ole uteliaisuuden tyydyttämisestä vaan työjärjestelyistä.

Työntekijän ja esimiehen roolit prosessissa:

Työntekijän velvollisuudet:
- Ilmoittaa poissaolosta viipymättä työnantajan ohjeistamalla tavalla.
- Toimittaa luotettava selvitys (esim. lääkärintodistus) työkyvyttömyydestä sovitussa ajassa.
Esimiehen oikeudet ja velvollisuudet:
- Vastaanottaa ilmoitus ja vaatia selvitys poissaolon syystä (onko sairaus vai ei).
- Käsitellä saatuja terveystietoja ehdottoman luottamuksellisesti ja säilyttää niitä erillään muista henkilötiedoista.
- Arvioida, vaikuttaako sairaus työntekoon tai työturvallisuuteen ja vaatiiko se erityisjärjestelyjä paluun jälkeen. Tässäkin keskitytään toimintakykyyn, ei diagnoosiin.

Lääkärintodistuksen varsinainen käsittelijä, joka tarvitsee diagnoositietoa esimerkiksi sairauspäivärahahakemusta varten, on yleensä vain nimetty henkilö henkilöstöhallinnossa. Esimies on portinvartija, ei tiedon lopullinen analysoija.

Olen nähnyt työssäni, kuinka esimies googlaa ICD-10-koodeja ja tekee omia päätelmiään työntekijän terveydentilasta. Tämä on paitsi lainvastaista, myös uskomattoman epäammattimaista. Se on kuin yrittäisi korjata suihkumoottoria pelkän räjäytyskuvan perusteella.

Mitä ei voi kysyä työhaastattelussa?

Miten ilma tärisee siinä hetkessä, kun astuu sisään, odotukset kantavat. Katseet kohtaavat. Siinä istuu ihminen, unelma harteillaan, etsimässä paikkaa, kuulumista. Työ, se on enemmän kuin palkka, se on osa minua, kuka olen. Mutta on rajoja, näkymättömiä verhoja, joiden taakse ei saa kurkistaa, ei saa edes kysyä. Ne ovat pyhiä, minun olemukseni syvin kerros.

Ei ole kysymystä, ei saa olla, joka kaivaisi esiin minun vuosinumeroni. Ikä, se on vain luku, mutta se kantaa niin paljon painoa, niin paljon ennakkokäsityksiä. Ei ole kohtaa, jolloin minun perheeni kuvioita, rakkaussuhteitani, elämänmuotoani saisi kysyä. Ne ovat minun sydämeni salaisuuksia, minun oma, henkilökohtainen maailmani.

Kuka minua rakastaa, miten rakastan – se on minun oma polkuni. Seksuaalinen suuntautumiseni, se on osa minua, mutta ei osa työtä. Missä nukun, kenen kanssa jaan kotini – se on kotini rauha, ei haastattelupöydän aihe. Mikä uskonto minua kantaa, tai kantaako mikään – se on sielun asia, pyhä, yksityinen.

Politiikan tuulet puhaltavat minun elämässäni, mutta ne ovat tuulia, jotka kuljettavat minun omia ajatuksiani, eivät työnantajan asiaa. Sairaudet, ne ovat haavoja, arpia, jotka kuuluvat minuun, mutta joita ei saa kaivaa esiin arvioitavaksi. Ammattiliiton jäsenyys, se on minun oikeuteni, minun valintani. Armeijan käyminen, tai sen jättäminen – se on minun historiallinen merkintäni, ei haastatteluhuoneen asia.

Päihteet, lääkkeet – ne ovat minun kehoni ja mieleni intiimejä kokemuksia, vastuullani olevia asioita. Ne eivät kuulu julkiseen arvosteluun. Työnhaku on hetki, jolloin etsitään osaamista, asennetta, kykyjä. Ei tunkeuduta sinne, minne päivänvalo ei kuulu, minne ei saa kulkea ilman kutsua. Ne ovat rajat, jotka pitävät ihmisarvon koskemattomana, työnhaun reiluna.