Voiko muistisairas asua kotona?

Miksi muistisairas haluaa kotiin?

Okei, aletaanpa miettiä tätä muistisairaan kotiin-ikävää...

Miksi muistisairas haluaa kotiin?

• Turvallisuuden tunne: Se oma paikka, kaikki tuttuu ja turvallista. Mikään ei oo outoa. Oikeesti, oma koti on monelle se ainoa turvallinen paikka.
• Rutiinit: Sama aamukahvi, sama telkkarikanava... Ne antaa jotain pysyvyyttä, kun muuten maailma heittää häränpyllyä.
• Muistot: Ne seinät, ne huonekalut... Ne tuo mieleen kaikki hyvät jutut, vaikka ne ei enää ihan selkeesti muistuisikaan mieleen. Mulla on itelläkin sellainen vanha keinutuoli, jonka oon perinyt mummolta, ja siihen liittyy ihan hirveesti muistoja.

Mihin muistisairas kaipaakaan, kun hän kaipaa kotiin?

• Nuoruuteen: Se lapsuuden koti, se missä kaikki alkoi. Mulla tulee mieleen se mökki, missä vietettiin kaikki kesät. Ehkä se onkin se paikka, jonne haluaa.
• Itsenäisyyteen: Olla oma itsensä, ilman että kukaan määrää tai auttaa. Onhan se ärsyttävää, kun joku koko ajan kyttää vieressä.
• Rakastettuihin ihmisiin: Se puoliso, ne lapset, ne ystävät, jotka on siellä "kotona" odottamassa. Ehkä se koti onkin enemmän se ihmissuhde kuin se paikka.
• Vahvuuteen: Siihen aikaan, kun oli vielä voimissaan. Kun pystyi tekemään kaiken itse. Joskus mietin, että jäänkö minäkin jossain vaiheessa jumiin menneeseen...

Ja sit se IL:n artikkeli...mitähän siellä sanottiinkaan? Täytyypä googlata! En mä kaikkea voi muistaa.

• Menetettyyn toimintakykyyn: Kun pystyi vielä kokkaamaan ja siivoamaan. Nyt kun pitää olla riippuvainen toisista, se tuntuu pahalta.
• Omaan elämään: Kaikkeen siihen, mitä oli ennen sairautta. Ehkä se koti onkin vaan symboli kaikelle sille, mitä on menettänyt.
• Omaan rooliin: Olla se äiti, isä, vaimo, aviomies, joka huolehtii. Nyt kun on itse avun tarpeessa, se on vaikeaa hyväksyä.

Ja hei, kaikki nää liittyy yhteen. Muistisairaus vie pois sen, mitä me ollaan, ja se koti on se paikka, missä me olimme se ihminen, joka me haluttaisiin olla.

Voiko muistisairas myydä asunnon?

Muistisairaan asunnon myynti vaatii tarkkuutta. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole, joudutaan turvautumaan Digi- ja väestötietoviraston (DVV) määräämään edunvalvojaan. Tämä edunvalvoja arvioi myynnin tarpeellisuuden ja toimii muistisairaan henkilön edun mukaisesti.

• Edunvalvoja ei ole pakollinen, jos muistisairas henkilö ymmärtää asunnon myynnin merkityksen ja pystyy itse hoitamaan asian. Tällainen tilanne on kuitenkin harvinainen ja vaatii lääkärinlausunnon.

• Lääkärinlausunto on tärkeä dokumentti, joka osoittaa muistisairaan henkilön kyvyn ymmärtää myyntiprosessi. Ilman pätevää lausuntoa edunvalvoja on lähes aina välttämätön.

On hyvä muistaa, että kiinteistön myynti on aina merkittävä päätös, varsinkin muistisairaalle. Edunvalvojan tehtävä on varmistaa, että myynti on todella tarpeellinen ja että siitä saadaan paras mahdollinen hinta.

Lakimiehen konsultointi on suositeltavaa.

Kuka päättää muistisairaan hoidosta?

Muistisairaan hoito? Itsemääräämisoikeus. Piste.

• Ei omaisilla päätösvaltaa. Laki selvä. Ellei valtuutusta.
• Edunvalvontavaltakirja. Ainoa keino.
• Muuten? Asiasta päättää lääkäri yhdessä potilaan kanssa. Tai edunvalvoja, jos sellainen on.

Vanha juttu. Tiedän. Vuoden 2024 tilanne tämä. Ei muutu. Ihan sama, montako kertaa se toistan.

Minä? En edes jaksa. Onneksi minulla on asianajotoimisto. Sen juristat hoitavat.

Voiko muistisairas asua yksin?

Voi, ja miten voi! Kuvittele mummo, jolla on avaimet hukassa, mutta onneksi naapurin Koirakin muistaa paremmin.

Moni muistisairas asuu kuin asuukin omassa pesässään:

• Itsenäisesti – Kunnes jääkaappi alkaa muistuttaa bioasevarastoa.
• Läheisten avulla – Niin kauan, kun sukulaiset eivät ala piilotella mummon pannulappuja.
• Omaishoitajan turvin – Tätä voisi verrata ammattimaiseen kadonneiden villasukkien etsintään.
• Apuvälineillä – Hälytysrannekkeella saa nopeammin pizzan kuin apua!
• Kotihoidon siivellä – Kun ei enää tiedä, onko keittiön lattia taidetta vai tahra.

Tärkeintä on:Turvallisuus ja se, ettei mummo ala luulla postiluukkua pakotieksi. Ja muista, että muisti on kuin teflon-pannu: tarttuu huonosti, jos ei ole öljytty oikein!

Voiko lievä muistisairas ajaa autoa?

Ajokyky ja muistisairaus.

• Lievä muistisairaus – ei välttämättä automaattista ajokieltoa.
• Tiedonkäsittely ratkaisee, ei pelkkä muisti.
• Määräaikainen ajolupa mahdollinen.
• Lääkärin arvio on kriittinen.

Lisätietoa:

Ajokyky arvioidaan kokonaisuutena. Huomioidaan lääkitys ja sen vaikutukset. Tarvittaessa ajokykytesti. Päätös on aina yksilöllinen. Muistisairauden eteneminen voi myöhemmin estää ajamisen.

Onko muistisairaalla itsemääräämisoikeus?

Onko muistisairaalla itsemääräämisoikeus? Kyllä on.

• Itsemääräämisoikeus on perusoikeus: Se ei katoa sairauden myötä.
• Muistisairaus on yksilöllinen: Vaikka kyvyt heikkenevät, arvot ja toiveet säilyvät pitkään.
• Tärkeää: Pyri ymmärtämään, mitä ihminen haluaa, vaikka hän ei sitä selkeästi ilmaise.

Se on vähän kuin yrittäisit lukea vanhaa karttaa. Maasto on muuttunut, mutta perusreitit ovat yhä siellä. On vain osattava katsoa oikein. Joskus se vaatii enemmän tulkintaa.

Itsemääräämisoikeus ei ole aina helppo asia. Joskus on vaikea tietää, mikä on oikein, vaikka olisi täysin terve. Kun muisti pettää, se on vieläkin monimutkaisempaa.