Voiko potilaan pakottaa hoitoon?

1 vuotta sitten 63 katselukertaa

Mielenterveyslaki sallii pakkohoidon vain vakavasti mielisairaille, jos he ovat vaaraksi itselleen tai muille eikä muita hoitokeinoja ole. Pakkohoidon edellytyksenä on sekä sairauden vakavuus että vaara sekä hoidon tarve. Muiden hoitomuotojen riittämättömyys on välttämätön.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Voiko potilaan pakottaa hoitoon Suomessa? – Pakkohoidon rajat ja edellytykset

Suomessa terveydenhuolto perustuu vahvasti potilaan itsemääräämisoikeuteen. Tämä tarkoittaa, että jokaisella on oikeus itse päättää omasta hoidostaan. On kuitenkin tilanteita, joissa potilaan pakottaminen hoitoon on laillisesti mahdollista, mutta tiukkojen rajoitusten puitteissa. Tämä koskee ensisijaisesti mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä.

Mielenterveyslaki (MielTY) säätelee pakkohoidon käyttöä. Pakkohoito ei ole kevyt ratkaisu, vaan se on äärimmäinen toimenpide, joka käytetään vain tiukoin perustein. Pakkohoito on sallittua vain, jos kolme ehtoa täyttyvät samanaikaisesti:

Vakava mielisairaus: Potilaalla on todettava vakava mielisairaus. Tämä ei tarkoita kaikkia mielenterveysongelmia, vaan diagnoosi tulee olla sellainen, joka aiheuttaa merkittävää haittaa potilaan toimintakyvylle ja elämänlaadulle. Diagnoosin toteaminen edellyttää pätevän lääkärin arviota.
Vaara itselleen tai muille: Potilaan sairaus aiheuttaa todennäköisesti välitöntä vaaraa hänen omalle terveydelleen ja turvallisuudelleen tai muiden ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Vaara ei ole pelkkä teoreettinen mahdollisuus, vaan sen on oltava todennäköinen ja konkreettinen. Tämä voi ilmetä esimerkiksi itsemurha-ajatuksista, väkivaltaisuudesta tai kyvyttömyydestä huolehtia itsestään.
Muiden hoitokeinojen riittämättömyys: Pakkohoitoa ei voida toteuttaa, jos on olemassa muita, vähemmän rajoittavia hoitokeinoja, jotka ovat yhtä tehokkaita vaaran ehkäisemisessä. Tämä edellyttää, että hoitotiimi on ensin yrittänyt käyttää muita hoitomuotoja, kuten avohoitoa, ja että nämä ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

Pakkohoidon aloittaminen edellyttää aina lääkärin päätöstä. Päätöksen on oltava perusteltu ja se edellyttää huolellista arviointia potilaan terveydentilasta, käyttäytymisestä ja ympäristöstä. Päätöksestä on tiedotettava potilaalle ja hänen lähipiirilleen. Potilas voi myös valittaa päätöksestä.

Pakkohoito on rajoittava toimenpide, joka puuttuu yksilön itsemääräämisoikeuteen. Siksi sitä käytetään vain äärimmäisen harvinaisissa tilanteissa, joissa se on välttämätöntä potilaan ja muiden turvallisuuden varmistamiseksi. Tavoitteena on aina löytää mahdollisimman vähän rajoittava hoitomuoto, joka varmistaa potilaan paranemisen ja turvallisuuden. Pakkohoidon käyttöä seurataan tarkasti ja sitä arvioidaan säännöllisesti sen tehokkuuden varmistamiseksi.