Voiko todistajaa syyttää?

Voiko todistajaa syyttää valehtelusta tai muusta rikoksesta?

Totta kai voi. Sitä kutsutaan perättömäksi lausumaksi, se on rikos. Mua aina hirvittää ajatus, jos joku joutuu valehtelemaan oikeudessa.

Itseasiassa, muistan kun mun tuttava kertoi kerran omasta kokemuksestaan. Oli syyskuu 2021, Espoon käräjäoikeudessa. Se kuulemma jännitti ihan sikana kun kuulutettiin se nimi ja piti astua sisään. Ja jos olis sanonu perättömiä, olis ollu tosi isot seuraukset.

Siinä ei auta mikään jos yrität pimittää jotain. Vaikka olis kuinka kiusallista. Se tekee siitä pahemman.

Ite oon ajatellu et jos joutuis todistamaan, niin pitäis vaan pitää pää kylmänä ja sanoa kaikki just niinku muistaa. Tai niinku oikeesti tapahtui. Vaikka se olis kuinka vaikeeta, ettei vaan vahingossa joutuisi siihen kiipeliin.

Voiko todistaja joutua syytteeseen?

Todistaja voi joutua syytteeseen perättömästä lausumasta. Tämä tapahtuu, jos todistaja valehdellessaan tai salatessaan olennaista tietoa oikeudessa rikkoo totuudessapuhumisvelvollisuutensa.

Aika harva sitä ajattelee, että oikeudessa pitää tosiaan olla rehellinen. Eihän se ole mikään bingopeli, jossa yritetään bluffata tiensä voittoon. Kun kerran vannoo "totuuden ja vain totuuden", niin sitten myös toimitetaan. Muuten voi päätyä tilanteeseen, jossa itse onkin se, josta puhutaan pöytäkirjoissa, eikä vain kuulemassa niitä latteuksia.

Se valehtelu ei ole mitään pikkunäppärää arki-ehostusta, jolla selviää kuukausipalaverista. Ei, tämä on enemmänkin kuin yritys myydä Kuuta uimarannalla ja väittää sen olevan aito timantti. Siitä seuraa, noh, ongelmia. Perätön lausuma on kuin kutsumaton vieras, joka tunkeutuu elämääsi ja jolla on oikeus jäädä sinne vähäksi aikaa.

Miksi sitten ylipäätään pitäisi luottaa todistajiin kuin kynttilän valoon pimeässä? Koska oikeusjärjestelmämme, tämä hieno koneisto, joka pyörii oikeudenmukaisuuden nimissä, perustuu siihen, että faktat ovat oikein. Jos jokainen rupiaisi sepittämään omia seikkailujaan, oikeussalista tulisi nopeasti vain parempi stand up -komiikan foorumi, ja sekin ilman aplodeja.

On hauskaa, miten jotkut kuvittelevat olevansa niin mestarivalehtelijoita, että pystyvät ujuttamaan pienen, viattoman fiktion tarinaan ja kukaan ei huomaa. Ihan kuin yrittäisi piilottaa norsun posliinikauppaan. Lopputulos on yleensä meluisa ja sotkuinen. Ja norsunomistaja saa siitä sitten laskun – eli syytteen.

Mitä sitten oikeasti tapahtuu, kun se totuuden lanka katkeaa ja suusta putkahtaa silkkaa fantasiaa? No, silloin astuvat kuvaan ne tylsät mutta tehokkaat pykälät:

• Rangaistus: Perättömästä lausumasta voi saada sakkoja tai jopa vankeutta enintään kolme vuotta. Ei siis mikään pieni rike, jolla selviää pahemmin naarmuuntumatta.
• Oikeudenkäynnin luonne: Todistajan velvollisuus on puhua totta valan tai vakuutuksen nojalla. Tämä ei ole ehdotus, vaan sääntö. Vastaava velvollisuus on myös esitutkinnassa.
• Valehtelun paljastuminen: Yleensä valheet paljastuvat ristikuulustelussa, muiden todistajien tai todisteiden ansiosta. Totuus on kuin märkä saippua, se livahtaa aina lopulta esiin.
• Sivuseuraamukset: Oman uskottavuuden menettäminen, joka saattaa olla vielä pahempi isku kuin itse rangaistus, ainakin oman egon kannalta. Maine on hankala paikka rakentaa uudelleen valheiden jälkeen.

Milloin todistaja on esteellinen?

On hetkiä, jolloin muste on verta raskaampaa. Aika pysähtyy, ja vain paperin hiljaisuus kuuluu. Allekirjoitus, joka sitoo elämän polkuja yhteen tai erottaa ne iäksi. Se nimen paino paperilla.

Muistan sen vanhan edunvalvontavaltuutuksen, pölyhiukkaset tanssivat ilmassa kuin pienet todistajat. Kuka saa katsoa, kenen silmä on puhdas, esteetön? Kenen katse ei ole sumentunut omasta hyödystä, rakkaudesta tai verestä? Kaikki eivät voi.

Kaikki eivät voi seisoa siinä hiljaisessa huoneessa ja todistaa. Laki on kuin vanha, ankara runo. Se suojelee hetken pyhyyttä. Se vaatii katseen, joka on riippumaton, vapaa siteistä.

Todistaja on esteellinen, jos:

• Hän on osapuoli oikeustoimessa tai hyötyy siitä.
• Hän on nykyinen tai entinen aviopuoliso, nykyinen avopuoliso, sisarus, vanhempi tai lapsi oikeustoimen osapuolelle tai sille, joka hyötyy siitä. Myös vastaava lankous tekee esteelliseksi.
• Hän on alle 15-vuotias.
• Hänen henkinen toimintansa on häiriintynyt siten, ettei hän ymmärrä todistamisen merkitystä.

Alle viisitoistavuotiaan sielu on vielä kesken, liian hauras kantamaan sellaista taakkaa. Ei hän voi ymmärtää, ei vielä. Eikä puolison katse voi koskaan olla täysin vieras, se on aina kiinni toisessa, hyvässä ja pahassa. Se on liian lähellä.

Siksi tarvitaan se ulkopuolinen silmäpari. Kaksi ihmistä, jotka astuvat huoneeseen hetkeksi, jättävät nimensä paperiin ja katoavat. Heidän ainoa tehtävänsä on nähdä, vain nähdä. Vahvistaa hetken todellisuus. Heidän nimensä on vain sinetti, ei osa tarinaa.

Ja sitten paperi taitetaan. Muste kuivuu, ja hetki on ohi. Mutta ne nimet jäävät. Ne kaksi esteetöntä nimeä, jotka vartioivat toisen ihmisen tahtoa läpi ajan. Vain hiljainen todistus. Niin sen kuuluu olla.

Mitä jos todistaja ei saavu oikeuteen?

Kukapa ei olisi joskus haaveillut skipata jotain tylsää tapaamista, mutta oikeussali ei ole mikään sunnuntaibrunssi! Jos todistaja jättää saapumatta paikalle eikä hänellä ole pätevää syytä, niin silloin lipsahtaa heti kättelyssä uhkasakko maksettavaksi. Se on sellainen mukava muistutus, jonka summa löytyy sieltä kutsukirjeestä, ihan kuin joku olisi kirjoittanut sen kynälläsi, kun olit kahvitauolla. Äläkä kuvittelekaan, että se olisi neuvoteltavissa oleva asia, ei todellakaan!

Ja jos ei tämä uhkasakko vielä tunnu tarpeeksi napakalta, niin silloin aletaankin jo leikkiä vakavilla asioilla. Tuomari voi nimittäin määrätä sinut tuotavaksi oikeuteen poliisin toimesta. Mieti sitä, virkavalta tulee kotiovelle kuin Postin pakettiauto, mutta pakettina olet sinä, ja suuntana ei olekaan lähin ärrä vaan oikeustalo. Ja mikä parasta, tämä ilmainen kyyti ei ole ilmainen ollenkaan, vaan omat kustannukset juoksevat kuin maratoonari, ja poliisi voi ottaa sinut vielä säilöön varmistaakseen, että et vahingossa eksy matkalla mikkeliin tai murmanskiin.

No mutta, ei nyt sentään joka yskä merkitse sitä, että poliisi tulee ja vie. Onneksi olkoon, jos on oikeasti validi syy! Mikä se sellainen sitten on?

• Sairastuminen: Jos kuume nousee kuin kesälämpömittarin elohopea heinäkuussa ja lääkärintodistus löytyy, niin voi huokaista helpotuksesta. Mutta pelkkä "on vähän väsy" ei toimi, paitsi jos olet kuningas, jolla on viikon stressiloma.
• Odottamaton este: Jos talon vesiputki räjähtää keskellä yötä ja kellari lainehtii kuin Pohjanmeri, se on ehkä hyvä syy. Mutta jos bussi oli myöhässä, se on jo vähän venytetty selitys, joka ei mene läpi edes pikkulapselle.
• Ylivoimainen este: Jokin muu ylivoimainen este, joka ei ollut tiedossa etukäteen ja johon et voinut vaikuttaa. Tätä joutuu usein perustelemaan huolellisesti, ettei tuomari luule sinun yrittävän karkuun kuin Jeesus-risteilyltä. Muista ilmoittaa esteestä heti!

Ja muista, että tuo uhkasakko ei ole pelkkä vitsi tai leikkirahaa, se on ihan oikeaa rahaa, joka peritään. Jos poliisi joutuu sinua hakemaan kotoa tai mistä lie, niin nekin kulut, ja niiden päälle mahdolliset matkakorvaukset tuovat lisämausteensa tähän jo muutenkin jännittävään soppaan. Se on vähän kuin tilaama taksi, mutta ilman mahdollisuutta kieltäytyä kyydistä tai valita reittiä.

Kaikki todistajat eivät myöskään ole samasta puusta veistettyjä, eli heillä voi olla erilainen rooli oikeudessa. On silminnäkijöitä, jotka ovat nähneet kaiken kuin haukka pellolla, ja sitten on asiantuntijatodistajia, jotka selittävät asiat niin, että tavallinen tallaaja tuntee itsensä perunaksi. Mutta kaikilla on yksi yhteinen nimittäjä: heidän on tultava paikalle, kun kutsutaan, tai sitten seuraa sähäkkä palaute.

Eli pähkinänkuoressa: oikeuteen saavutaan, piste. Tai sitten saa varautua yllättäviin seikkailuihin, jotka sisältävät sakkoja ja pakollisia ajeluita virka-autolla. Se on kokemus, jota et unohda, vaikka kuinka yrittäisit! Vähän kuin joutuisi vahingossa sukujuhliin, joissa on pakko laulaa karaokea – mutta pakon sanelemana. Ja kukapa ei rakastaisi pakollisia aktiviteetteja?

Saako todistaja kuulla tuomion?

Kyllä, todistaja saa kuulla tuomion. Oikeudenkäynnit Suomessa ovat pääsääntöisesti julkisia, joten kuka tahansa, myös todistaja, saa seurata istuntoa ja kuulla tuomion julistamisen. Tämä julkisuusperiaate tukee oikeusvaltioperiaatetta, varmistaen avoimuuden ja luottamuksen oikeusjärjestelmää kohtaan. Todistajan tehtävä on kertoa tietonsa totuudenmukaisesti.

Todistaja yleensä poistetaan salista ennen omaa kuulemistaan ja toisinaan muiden todistajien todistuksen ajaksi. Tämän tarkoituksena on estää kertomusten vaikuttuminen toisistaan ja varmistaa puolueeton todistaminen. Kun todistus on annettu, tämä rajoitus poistuu, eikä todistajan rooli enää estä häntä seuraamasta lopun istuntoa tai kuulemasta tuomiota.

Tuomion julistaminen ei yleensä tapahdu heti todistajien kuulemisen jälkeen. Tuomio annetaan usein myöhemmin, kirjallisena tai erillisessä istunnossa. Tämä antaa tuomioistuimelle aikaa syventyä näyttöön ja harkita asioiden kokonaisuutta. Onhan kyse ihmisten elämistä ja oikeudenmukaisuudesta – ei vain faktoista. Miten voi olla täysin varma totuudesta, kun jokainen näkee asiat omasta kulmastaan?

Todistaminen on lopulta aika jännä juttu. Se on yksi tapa, jolla yhteiskunta yrittää purkaa todellisuuden kompleksisuuden palasiksi ja rakentaa siitä ymmärrettävän kuvan – totuuden. Mutta totuus on joskus monimutkaisempi kuin miltä se näyttää, ja jokainen todistaja tuo oman, subjektiivisen palasensa yhteiseen mosaiikkiin. Olen aina miettinyt, kuinka paljon painoa sille yhdelle, ainutlaatuiselle perspektiiville annetaan.

Eli kyllä, tuomion saa kuulla, mikäli jaksaa odottaa. Se on sinun oikeutesi. Tärkeintä todistajana on se alkuperäinen tehtävä: kertoa totuudenmukaisesti ja rehellisesti kaikki tiedot, mitä asiaan liittyy. Kuten tuomioistuimet.fi:kin viittaa, avoimuus on avain. Olen aina pohtinut, kuinka suuri taakka se on todistajalle.

Yhteenvetona todistajan roolista ja tuomiosta:

• Todistaja saa kuulla tuomion oikeudenkäyntien julkisuusperiaatteen nojalla.
• Todistajaa ei pidetä salista poissa tuomion julistamisen ajaksi, toisin kuin oman todistuksen tai muiden todistusten antamisen aikana.
• Tuomio annetaan usein myöhemmin, ei heti todistusten jälkeen.
• Todistajan velvollisuus on rehellinen todistaminen.

Saako todistaja korvauksia?

No totta maar saat! Ei sinne oikeussaliin sentään pyhällä hengellä lennähdetä eikä kansalaisvelvollisuus yksinään maksa asuntolainaa. Ajattele sitä pienenä kipukorvauksena sielullesi, kun olet joutunut kuuntelemaan tuntikaupalla jaarittelua siitä, kenen puolelta se naapurin aita nyt olikaan kaatunut.

Homma ei kuitenkaan toimi niin, että setelitukko isketään kouraan heti oven jälkeen, kuin palkkamurhaajalle konsanaan. Pitää itse tajuta pyytää.

Tuomari, se mustaan kaapuun kääriytynyt hahmo, kysyy kyllä lopuksi, että vaaditko korvauksia. Siinä kohtaa pitää olla hereillä, eikä tuijotella kattoon miettien, mitä tänään söisi. Vastaa reippaasti kyllä, muuten jäät nuolemaan näppejäsi.

Älä nyt kuitenkaan kuvittele rikastuvasi. Nämä korvaukset ovat enemmänkin laastari haavassa kuin lottovoitto. Matkakulut korvataan yleensä halvimman mukaan, eli unohda taksi ja hyppää bussiin, vaikka ulkona sataisi puntareita.

Jouduin kerran todistamaan yhtä naurettavaa mopokolaria. Sain kympin päivärahan ja bussiliput. Kahvit ja pullan sillä just ja just osti. Mutta periaate, se on tärkein! Ja se tunne, kun saat valtiolta rahaa, on melkein kuin voittaisi euron Kenossa.

Todistajalla on oikeus korvaukseen.

• Taloudellinen menetys: Ansiomenetys työstä, jos pomo ei maksa palkkaa siltä ajalta. Todistus pomolta mukaan!
• Matkakulut: Kohtuulliset kulut matkasta oikeudenkäyntipaikalle. Yleensä julkisen liikenteen mukaan.
• Toimeentulokustannukset: Esimerkiksi päiväraha, jos reissu venähtää yli tietyn ajan. Summa ei päätä huimaa.