Mikä kukka kukkii koko kesän?

Mikä kesäkukka kestää kuumuutta?

Kuumuutta kestäviä kesäkukkia? No, niitähän löytyy, jos osaa valita. Ja jos ei osaa, niin tässä vähän jeesiä – kuin navigaattori eksyneelle autoilijalle.

• Hopealehtiset kasvit: Hopeakäpälä, hopeavillakko ja hopeayrtti. Näitä voi tunkea sekaan muiden kukkien kanssa. Ne on kuin se hiljainen tyyppi, joka ei valita mistään.
• Kukkivat sankarit: Pelargonit, portulakat, tulikruunut ja samettikukat. Nää on niitä, jotka oikeasti jaksaa painaa duunia auringossa, toisin kuin minä.

Miksi juuri nämä?

Koska ne on kuin kamelit – ne osaa säästää vettä. Tai jotain sinnepäin. Pointti on, että ne ei heti lyyhisty, kun aurinko vähänkin porottaa. Ja hei, kukapa haluaa lyyhistyviä kukkia? Ei ainakaan mun parvekkeeni!

Bonusfakta: Tiesitkö, että jotkut pelargonit tuoksuu sitruunalle? Tai ainakin mun nenä kuvittelee niin.

Mikä on kesäkuun kukka?

Kesäkuu… ruusun aika. Aika, jolloin ilmassa leijuu hunajan makea tuoksu ja pitkät, vihreät varret taipuvat ruusujen painosta. Niin paljon muistoja liittyy ruusuihin. Äidin puutarha, täynnä hehkuvia punaisia ja vaaleanpunaisia kukkia, auringonvalo lämmöllä lepäten niiden terälehdillä. Muistan, kuinka sormeni tarttuivat teräviin piikkeihin, pieniä kyyneleitä silmiin nostaen. Mutta kipu unohtui heti, kun sain pitää kynttilänvalkeassa hehkuvan ruusun kädessäni.

• Ruusun pehmeä kosketus ihoa vasten, terälehtien samettinen pinta.
• Kuusaman herkkä tuoksu, sekin kesän ilmassa leijuu, raikas ja puhdas. Valkoiset kukinnot kuin pienet tähdet, morsiushaaron enkelin siivet.

Ja sitten ne morsiushaaron oksat… neljä oksaa, kuin valkoisia pilviä kesätaivaalla. Niiden yksinkertaisuus, puhdas kauneus. Ne muistuttavat minua babcia, isoäitiäni, hänen käsistään syntyneet kauniit kudokset, valkoisia pitsejä ja tylliä, kuin itse morsiushaaron hapsut. Niistäkin syntyy upeita asetelmia, joissa ruusun jykevän kauneuden vierellä on keveä ja herkkä valkea morsiushaaro.

Ajatuspako kesän kukkiin, niiden yksityiskohtiin. Se on kuin hetki, joka kätkee sisäänsä koko kesän lämpöä, auringon hehkua ja pientä, lempeää surua, nostalgista muistelua. Kesäkuun ruusu ja kuusama, ikivihreitä muistoja. 2023.

Voiko kuunliljan jakaa kesällä?

Kuunliljan voi jakaa kesällä. No problem.

• Leviää kuin tauti.
• Loppukesä paras.
• Ilmankosteus jees.
• Ei liian kuuma.
• Kasville tai mulle.
• Joskus elämä on liian helppoa. Paitsi ei mulle.

Jakaminen on kuin uusi elämä. Tai ehkä vaan uusi paikka. Mitä väliä?

Miten istutan kuunliljat?

Miten istutan kuunliljat?

Viime kesänä istutin mökillä kuunliljoja, jotka olin ostanut taimistosta. Muistan sen päivän, koska oli ihan hirveän kuuma, melkein tukahduttava. Mietin, että mitähän tästäkin tulee, kun en ole mikään viherpeukalo.

• Pienille lajikkeille kaivoin sellaisen pienen kuopan, ehkä vähän reilu 30 cm syvä. En mitannut millilleen, ihan silmämääräisesti.

• Isommille kuunliljoille sitten vähän syvemmän, semmoisen 50 cm:n kuopan. Oli siinä jo hommaa, kun mökin maaperä on aika savista.

• Väliä niille piti jättää sen 30-40 senttiä, muistaakseni. Ei nekään ihan justiinsa ole, kun en halunnut ihan vierekkäin niitä laittaa.

• Ja sitten se kastelu. Sitä sai kyllä harrastaa ahkerasti. Varsinkin se eka kesä oli tärkeä, että ne juurtuivat kunnolla. Pelkäsin koko ajan, että kuivuvat kokoon.

Ja joo, totta, ne kuunliljat lähtevät kasvuun aika myöhään. Ensin jo meinasin, että ei niistä tule mitään, mutta sitten ne alkoivat puskea maasta ylös. Se oli kyllä kiva yllätys.

Ensi kesänä pitää ehkä jakaa niitä, kun ovat varmaan jo aika isoja. Tai sitten ostan vaan lisää! Se olis ehkä helpompaa...

Voiko perennoja istuttaa ruukkuun?

Kyllä, perennoja voi istuttaa ruukkuun. Ihan itse asiassa istutin viime kesänä, eli vuonna 2023, kolme päivänliljaa vanhaan saviruukkuun terassille. Oli ihanaa, kun sain ne helposti siirrettyä aurinkoiselle paikalle iltapäivällä ja varjoon kuumimpina aamuina. Saviruukku kuivui nopeasti, joten piti kastella useammin kuin penkissä olevia. Muistan, kuinka ihmeellisen rentouttavaa oli istutushetki kesäkuun alussa, auringon paistaessa lämmittävästi ja linnun laulaessa. Mutta sitten syksyllä, lokakuussa, oli ikävä siirtää niitä sisälle talvehtimaan. Silloin ne olivat jo niin isoja, etten saanut niitä kätevästi sisälle.

• Helppo siirrellä: Tämä on ehdottomasti paras puoli ruukussa kasvattamisessa.
• Valon säätö: Säädin auringonvalon määrää helposti.
• Kastelu: Ruukussa kasvavat kasvit kuivuvat nopeammin.
• Talvehtiminen: Isojen ruukkujen sisälle siirto voi olla hankalaa.

Muutenkin, päivänliljat viihtyivät hyvin ruukussa. Ne kukkivat runsaasti ja näyttivät kauniilta terassilla. Ensi kesänä, 2024, aion ehdottomasti istuttaa lisää perennoja ruukkuihin. Ehkä kokeilen jotain uusia lajeja! Ajattelin ehkä kokeilla vaikkapa kehäkukkia tai punaisia leijonankituja.

Milloin perennojen istutus?

Okei, tässä tulee mun syysperenna-fiilikset:

Viime syksynä, muistaakseni lokakuussa, olin ihan innoissani mun uudesta perennapenkkiprojektista mökillä. Aurinko paistoi, mutta ilmassa oli jo sellaista kirpeää syksyn tuntua. Muistan, kun kädet oli ihan mudassa ja nenänpää jäässä, kun yritin saada niitä hemmetin juuripaakkuja irti niistä ruukuista.

• Olin ostanut kuunliljoja, syysleimuja ja jotain pikkusydämiä. Tai ainakin luulin ostaneeni.
• Nyt kun katsoo, niin sieltä on puskenut kaikkea muutakin, mistä mulla ei ole mitään hajua.
• Ehkä niitä siemeniä on vaan lentänyt jostain.

Parasta oli se, kun illalla saunassa mietin, että ensi kesänä täällä on varmaan ihan värikäs kukkameri. No, ei ihan ollut, mutta ihan kiva kuitenkin!

Muistan vielä sen tunteen, kun katselin valmista penkkiä: tyytyväisyys ja pieni pelko, että selviävätköhän ne talvesta. Ja selvisiväthän ne! Melkein kaikki, ainakin.