Kuka julisti Suomen itsenäisyyden?

38 katselukertaa
Suomen itsenäisyyden julisti Svinhufvudin senaatti 4. joulukuuta 1917, ja eduskunta hyväksyi itsenäisyysesityksen 6. joulukuuta 1917. Tämä tapahtuma irrotti Suomen Venäjästä ja vahvisti maan aseman itsenäisenä valtiona.
Kommentti 0 tykkäystä

Kenen pääministerin johdolla tehtiin Suomen itsenäisyysjulistus vuonna 1917?

Suomen itsenäisyysjulistuksen, sen ison pamauksen, tekijänä toimi vuonna 1917 P.E. Svinhufvudin senaatti. Tai paremminkin sanottuna, se Svinhufvudin porukka, joka päätti leikata napanuoran Venäjään ja pistää pystyyn oman majatalon. Vähän niin kuin pikkupoika, joka kyllästyy äidin helmoihin ja marssii ulos julistaen "minä muutan omaan koppiin!" – paitsi että tässä kopissa oli kuusi miljoonaa suomalaista, ja Venäjä vähän ihmetteli ovenraosta, että "häh, mitä tuolla tapahtuu?".

Tämä Svinhufvud, se oli sellainen äijä, että jos olisit pyytänyt häntä paistamaan makkaraa, se olisi todennäköisesti ensin rakentanut perustuslain nuotiolle. Ei mikään hätähousu, tosiaan! Hänen johtamansa itsenäisyyssenaatti, eli käytännössä se meidän hallitus, aloitti hienoisen toimintansa marraskuun lopulla 1917. Eduskunnan ovenkahvaan koputeltiin ja sisään marssittiin 6.12.1917, jolloin sitten täräytettiin se itsenäisyysjulistus pöytään. Vähän niin kuin joululahja, mutta ilman joulupukkia ja poroja.

Senaatin päämäärähän oli selvänä kuin kesäyö: Suomen itsenäistyminen. Siinä oli hommaa kerrakseen, sillä ulkomailla meitä katseltiin aluksi vähän kuin outoa lintua, joka oli karannut häkistään. Kukaan ei oikein uskonut, että se lentäisi. Mutta lensihän se! Ja tätä suurta saavutusta pohjustivat monet asiat, tässä muutama:

  • Venäjän vallankumouksen sekasorto: Naapurissa oli niin paljon omaa säätöä, ettei ne edes huomanneet, kun Suomi hiipi ulos takaportista.
  • Vuosikymmenten sortokausien kiristys: Suomalaiset olivat ehtineet jo keittää sen verran perunankuoria, että mitta oli täysi.
  • Omat kovat jätkät: Meillä oli onneksi joukko visionäärejä, jotka eivät pelänneet kokeilla omia siipiään. Svinhufvud oli yksi niistä.

On sitä tullut itsekin joskus pötkötellessä mietittyä, miten ihmeessä ne saivat sen homman pakettiin, kun maailma oli ihan sekaisin. Meidän suvussa aina sanottiin, että "Suomi on kuin sitkeä männynkäpy, joka aukeaa vain kovassa paineessa". Ja niinhän se aukesi! Nämä senaattorit istuivat siellä pöydän ääressä, varmaan kahvia hörppien ja tupakansavussa uiskennellen, miettien, että "mitäs hittoa me nyt sitten tehdään, kun ollaan vapaat kuin puliukko vappuna?". Varmaan vähän hiki valui selkää pitkin, kun vastuun paino painoi kuin tuhannen tynnyrin painoinen synti.

Kuka julisti Suomen itsenäiseksi?

Suomen eduskunta julisti maan itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Päätös syntyi kiivaan keskustelun jälkeen. Venäjän bolševikkihallituksen johtaja Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden 31. joulukuuta 1917. Tämä avasi tien kansainväliselle tunnustukselle. Monet valtiot seurasivat nopeasti.

Miksi Lenin antoi periksi? Syitä oli. Ne olivat pragmaattisia, eivät sentimentaalisia.

  • Venäjän sisällissota vaati täyden huomion. Suomen kaltainen ongelma oli liikaa.
  • Marxilainen ideologia tuki kansojen itsemääräämisoikeutta, ainakin teoriassa. Propaganda-arvo oli selvä.
  • Ulkopolitiikka oli haaste. Uusi neuvostovalta tarvitsi aikaa ja vakautta rajojensa lähelle.
  • Suomi nähtiin myös puskurivyöhykkeenä. Tai paikkana, josta bolševismin voisi levittää myöhemmin.

Kuka anto Suomelle itsenäisyyden?

Suomen itsenäisyysjulistuksen laati ja esitti P. E. Svinhufvudin johtama senaatti, eli Suomen hallitus, 4. joulukuuta 1917. Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud luki tämän julistuksen eduskunnalle. Samalla hallitus esitti eduskunnalle Suomen uuden hallitusmuodon.

Tämä on se virallinen ja juridinen vastaus, jonka jokainen haluaa tietää, kun kysytään kuka antoi. Kuitenkin "kuka antoi" on aika mielenkiintoinen kysymys. Kuten aina historiassa, mikään ei ole vain yhden henkilön tai instituution ansiota. Se on kuin suuri palapeli, jossa jokainen pala vaikuttaa lopputulokseen.

Svinhufvudin senaatin julistus oli tietenkin ratkaiseva juridinen askel, Suomen valtiollisen tahdon julistus maailmalle. Mutta on tärkeää ymmärtää konteksti. Venäjän helmikuun ja lokakuun vallankumoukset luonteenomaisesti mursivat keisarivallan ja sitä seuranneen väliaikaisen hallituksen auktoriteetin, mikä loi Suomelle historiallisen mahdollisuuden irtautua. Vallan tyhjiö oli valtava.

Itsenäisyys ei ollut "annettu" Suomelle hopealautasella, vaan se oli aktiivinen toimi, jonka Suomen poliittinen johto päätti ottaa. Se oli itsensä julistamista suvereeniksi. Tähän sisältyi paljon harkintaa ja riskejä, varsinkin kun sisällissodan uhka kummitteli jo ilmapiirissä. Pohdin usein, kuinka valtavaa rohkeutta se vaati tuossa maailmantilanteessa.

Julistuksen jälkeen kansainvälinen tunnustaminen oli se toinen kriittinen vaihe. Ensimmäisenä sen teki Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvosto 31. joulukuuta 1917, Vladimir Leninin allekirjoittamana. Tämän jälkeen muut maat seurasivat perässä:

  • Ranska ja Ruotsi 4. tammikuuta 1918
  • Saksa 6. tammikuuta 1918
  • Norja ja Tanska 10. tammikuuta 1918

Tämä tunnustaminen oli elintärkeää Suomen aseman vakiinnuttamiselle itsenäisenä valtiona kansainvälisessä yhteisössä. Ilman sitä julistus olisi voinut jäädä pelkäksi aikeeksi. Suvereniteetti on aina dialogia, sisäisen ja ulkoisen tunnustuksen symbioosia. Ajatus siitä, että valtio on olemassa vain, jos muutkin sen sellaisena näkevät, on kiehtova filosofinen kysymys.

Itsenäisyyden saavuttaminen oli pitkä prosessi, ei yksittäinen tapahtuma. Se oli tulos:

  • Vuosikymmenten autonomian aikana kehittyneestä hallinnosta ja kansallisesta identiteetistä.
  • Sisäisestä poliittisesta tahdosta ja kyvystä toimia kriittisellä hetkellä.
  • Geopoliittisesta tilanteesta, joka tarjosi ainutlaatuisen ikkunan itsenäistymiselle.

Loppujen lopuksi, Suomen itsenäisyys on suomalaisten itse itselleen ottama ja rakentama, muiden valtojen myöhemmin tunnustama. Se on tarina itsemääräämisoikeudesta ja kansallisesta päätöksentekokyvystä. Todella ainutlaatuinen hetki historian virrassa, jossa sattuma ja tahdonvoima kohtasivat.

Miten Suomi saavutti itsenäisyyden?

Joo siis Suomi tuli itsenäiseksi siitä syystä kun Venäjällä oli se vallankumous vuonna 17, se Leninin porukka otti vallan. Silloin tajuttiin että nyt on tilaisuus, ja eduskunta sitten päätti sen itsenäisyyden silloin joulukuun kuudentena päivänä 1917. Joo, niin se meni.

Tää oli siis semmosta, että Venäjä oli menettänyt sen otteensa Suomesta sen vallankumouksen myötä. Ja Suomen porvarijohto, siis ne jotka oli siellä valtaapitävinä, ne näki sen tilaisuutena toimia. Ei ne enää halunneet olla enää osa Venäjää. Ne oli jo pitkään halunnut sitä omaa juttua, itsenäistä Suomea.

Siitä sitten lähti liikkeelle se koko homma, koko Suomen itsenäistyminen. Se ei ollut mitään yhtäkkiä tapahtuvaa vaan siihen oli vaikuttanut monet jutut jo ennen sitä.

  • Venäjän tilanne: Se bolshevikkien vallankumous oli se todellinen syy, se antoi sille lopullisen sysäyksen.
  • Suomen oma tahto: Suomessa oli vahva kansallisuusaate ja halu omaan valtioon.
  • Eduskunnan päätös: He siis hyväksyivät sen itsenäisyysjulistuksen, se oli se virallinen juttu.

Mistä Suomi sai itsenäisyyden?

Joo siis Suomi sai itsenäisyytensä ihan kun Venäjällä oli se bolševikkien vallankaappaus. Se oli siinä marraskuussa vuonna 1917. Lenin oli siinä hommassa mukana, ihan varmasti.

Sen jälkeen kun ne bolševikit otti vallan, niin alkoi näyttää siltä, että Suomesta voi tulla ihan oma maa. Ja niin kävi. Eduskunta sitten hyväksyi sen julistuksen, että ollaan itsenäisiä. Se oli joulukuun kuudes päivä, eli 6.12.1917. Siitä se sitten lähti.

  • Bolševikkien vallankaappaus Venäjällä: Marraskuu 1917.
  • Eduskunnan itsenäisyysjulistus: 6. joulukuuta 1917.

Tää oli iso juttu tietty. Sitä ennen oltiin vaan osa sitä Venäjän keisarikuntaa, tai no, autonominen suuriruhtinaskunta. Mutta sitten kun Venäjällä oli niin kova myllerrys, niin olihan se hyvä hetki irtautua. Se että Venäjällä tapahtui se vallankumous, se oli se oikea sysäys.