Kuka omisti lauttasaaren?

1 vuotta sitten 65 katselukertaa

Julius Tallberg osti Lauttasaaren vuonna 1913 aikomuksenaan myydä se Helsingille. Kaupunki ostikin saaren myöhemmin. Tallbergin omistusaika oli siis lyhyt, mutta merkittävä Lauttasaaren historian kannalta. Lisätietoja löydät Helsingin kaupunginmuseon arkistoista ja historiallisista lähteistä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Lauttasaaren omistus: kuka omistaa sen?

Lauttasaari... mielenkiintoinen juttu! Muistan lukeneeni jostain, että Julius Tallberg osti sen vuonna 1913. Aika iso homma silloin!

Ihan tarkkaa hintaa en nyt muista, mutta ajatus oli ilmeisesti myydä se Helsingille. En oikein tiedä miten se meni, mutta kaupunki sai sen lopulta haltuunsa. Löysin tietoa jostain Helsingin kaupungin historiaa käsittelevältä blogista, oliko se Historiablogs.helsinki.fi? En muista tarkalleen, mutta jotain sinne päin.

Itseasiassa, koko juttu tuli mieleeni kun kävelin Lauttasaaressa viime kesänä, 17.7.2023, ja mietin tuota saaren historiaa. Näkymä oli upea, ehkä siksi myös tämä vanha omistajatarina nousi mieleen. Kaunis saari!

Miten ylikuntoa hoidetaan?

Ylikunnon paras lääke on lepo. Tämä ei ole mikään rakettitiede, mutta sen toteuttaminen voi olla yllättävän vaikeaa. Ihmisellä on taipumus tunkea elämänsä täyteen kaikkea mahdollista, ja sitten ihmetellään, miksi akku on aina tyhjä.

Ylikunnon hoitoon kuuluu olennaisesti:

Riittävä uni: Pyri 7-9 tunnin yöuniin. Uni on se maaginen aika, jolloin keho korjaa itseään. Unen puute taas on kuin kaataisi bensaa liekkeihin.
Stressin välttäminen: Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta yritä edes! Meditaatio, mindfulness, metsäkävelyt – mikä tahansa, mikä saa sinut rentoutumaan.
Ruokavalio: Syö terveellisesti ja monipuolisesti. Keho tarvitsee rakennusaineita, jotta se voi palautua. Ei pelkkää pizzaa ja energiajuomia, pliis.

Ja sitten on se yksi tärkeä juttu, jonka kaikki unohtavat: kuuntele kehoasi. Jos olet väsynyt, lepää. Jos sinulla on kipuja, älä treenaa. Keho yrittää kertoa sinulle jotain, jos vain viitsisit kuunnella.

Minulle henkilökohtaisesti ylikunto on tuttu vieras. Olen treenannut kestävyysurheilua tosissani, ja joskus se on mennyt vähän liian pitkälle. Muistan, kun kerran juoksin maratonin ihan puhki, ja sen jälkeen olin kuukauden ihan poissa pelistä. Se oli opettavainen kokemus. Opin, että lepo on yhtä tärkeää kuin treeni.

Se on vähän kuin filosofinen kysymys: mitä on elämä ilman lepoa? Pelkkää suorittamista? Ei kiitos.