Mihin suuntaan pieni karhunkierros?

Mihin suuntaan pieni karhunkierros: 4-6 tunnin kesto

Retkeilijän on tärkeää tietää mihin suuntaan pieni karhunkierros kuljetaan turvallisuuden ja nautinnon varmistamiseksi. Oikea valmistautuminen auttaa välttämään uupumista ja takaa parhaat näkymät valokuvaamiseen. Tutustu reittiohjeisiin huolellisesti välttyäksesi yllätyksiltä maastossa ja nauttiaksesi luonnosta täysillä.

Mihin suuntaan Pieni Karhunkierros kannattaa kiertää?

Pienen Karhunkierroksen kulkusuunta riippuu pitkälti vuodenajasta ja siitä, kuinka paljon haluat säästää polviasi jyrkissä portaissa. Tämä riippuu monista tekijöistä, mutta yleisin ja suositelluin tapa kesäisin on kiertää reitti myötäpäivään, jolloin kuljet Juumasta ensin kohti Myllykoskea.

Valinta pieni karhunkierros myötäpäivään vai vastapäivään kiertämisen välillä ei ole vain makuasia, vaan se vaikuttaa suoraan fyysiseen rasitukseen. Kesäkaudella useimmat vaeltajat valitsevat myötäpäivään kiertämisen.^[1] Syy on selvä: Kallioportin portaat. Myötäpäivään kuljetaessa nämä portaat laskeudutaan, mikä on useimmille kevyempää kuin satojen askelmien nouseminen paahtavassa helteessä. Olen itse huomannut, että polvivaivaisille tämä suunta on usein se ainoa oikea, vaikka jatkuva laskeutuminenkin vaatii veronsa. Jos totta puhutaan, myötäpäivään kiertäminen tuntuu luonnollisemmalta tavalta kohdata Oulangan upeat maisemat.

Kesävaellus: Miksi myötäpäivään on suosituin valinta?

Pieni Karhunkierros on 12 kilometriä pitkä, ja se on luokiteltu keskivaikeaksi reitiksi. Kesäisin myötäpäivään kiertäminen tarjoaa dynaamisemman alun, kun reitti alkaa riippusiltojen ja Myllykosken pauhun siivittämänä. Tämä suunta on optimaalinen erityisesti niille, jotka haluavat nähdä vaikuttavimmat nähtävyydet reitin alkupuolella.

Reitin fyysisin osuus ajoittuu Kallioportille, jossa portaiden laskeutuminen säästää huomattavasti sydämen sykettä verrattuna niiden nousemiseen. Arviolta moni ensikertalainen aliarvioi reitin korkeuserot. Myötäpäivään kulkiessa reitin loppuosa Harrisuvannolta takaisin Juumaan on tasaisempaa kangasmaastoa, mikä toimii hyvänä loppujäähdyttelynä rankan nousu- ja laskuosuuden jälkeen. Onkin tärkeää päättää mihin suuntaan pieni karhunkierros on järkevin kulkea. Muistan kerran kokeilleeni vastapäivään kiertämistä kesällä - se oli virhe. Kallioportin portaiden nouseminen 25 asteen helteessä sai minut kyseenalaistamaan jokaisen elämänvalintani. ^[3]

Kallioportin portaat: 252 askelmaa haastetta

Kallioportti on yksi reitin tunnetuimmista pisteistä, ja se tarjoaa ehkä kansallispuiston upeimmat näkymät. Portaita on yhteensä 252 kappaletta. Jos kierrät reitin myötäpäivään, nämä portaat tulevat eteesi alamäkenä. Vaikka se tuntuu helpommalta, se vaatii hyvää tasapainoa ja vakautta polvilta.

Moni vaeltaja ajattelee, että portaiden laskeminen on täysin vaivatonta, mutta se on harhaluulo. Jatkuva iskutys polviniveliin voi aiheuttaa kipua, jos et ole tottunut jyrkkiin alamäkiin. Toisaalta vastapäivään kulkiessa portaiden nouseminen nostaa sykkeen välittömästi maksimitasolle. Suosittelen pohtimaan, pieni karhunkierros portaat kumpaan suuntaan on omille polville paras, ja käyttämään vaelluskeppejä. Portaat ovat kapeat, ja ruuhka-aikoina myötäpäivään kiertäminen helpottaa liikennettä, sillä suurin osa kulkee samaan suuntaan. Jonoissa odottelu jyrkässä rinteessä ei ole kenenkään mielestä mukavaa.

Talvivaellus: Milloin sääntöjä pitää rikkoa?

Kun lumi ja jää peittävät Kuusamon, Pienen Karhunkierroksen suositeltu kulkusuunta muuttuu. Talvella suositellaan reitin kiertämistä vastapäivään. Tämä on puhtaasti turvallisuuskysymys, sillä jäiset portaat ovat vaarallisia laskeutua.

Talvella Kallioportin portaiden nouseminen ylöspäin tarjoaa paremman pidon ja kontrollin. Monet pohtivat, mikä on pieni karhunkierros talvella suunta turvallisuuden kannalta, ja useimmat luottavat vastapäivään kiertämiseen. Jäätyneet portaat voivat muuttua vaaralliseksi liukumäeksi, jos kokeilet niitä myötäpäivään ilman kunnollisia varusteita. Talvella reitti on myös fyysisesti raskaampi lumen vuoksi, jolloin kulkuaika pitenee usein tunnilla tai kahdella. Olen nähnyt ihmisten yrittävän laskea portaat ilman liukuesteitä talvella - se näyttää lähinnä paniikinomaiselta selviytymistaistelulta. Älä tee niin. ^[5]

Ajoitus ja valmistautuminen

Pienen Karhunkierroksen kiertäminen kestää tyypillisesti 4-6 tuntia. ^[4] Tämä aika sisältää riittävästi taukoja eväiden syömiseen ja valokuvaamiseen. Keskinopeus reitillä on usein vain noin 2-3 kilometriä tunnissa maaston haastavuuden vuoksi.

Kulkusuuntaa miettiessä kannattaa huomioida myös aurinko. Myötäpäivään kiertäessäsi iltapäivän aurinko paistaa usein kauniisti Jyrävän putoukselle, mikä on valokuvaajan unelma. Seuraamalla näitä oulanka pieni karhunkierros ohjeet -vinkkejä saat kaiken irti reissustasi. Varaa mukaan ainakin litra vettä, sillä jyrkät nousut kuluttavat nestettä yllättävän nopeasti. Moni luulee, että 12 kilsaa menee parissa tunnissa, koska se on heidän vakiolenkkinsä tasaisella. Mutta tämä on eri maailma. Maasto opettaa nöyryyttä.

Kulkusuuntien vertailu: Myötäpäivään vs Vastapäivään

Myötäpäivään (Suositus kesällä)

• Tasaisempaa kangasmaastoa, joka sopii väsyneille jaloille

• Laskeudutaan alas, säästää sykettä ja keuhkoja mutta rasittaa polvia

• Seuraat muun ihmisvirran suuntaa, vähemmän vastaantulijoita kapeilla osuuksilla

• Näyttävimmät kohteet kuten Myllykoski ja Jyrävä tulevat reitin alkupuolella

Vastapäivään (Suositus talvella)

• Korkeampi keskisyke jyrkkien nousujen vuoksi heti reitin loppupuolella

• Noustaan ylös, mikä on fyysisesti vaativaa mutta talvella turvallisempaa

• Jyrävän ja Myllykosken pauhu jää vaelluksen loppuhuipennukseksi

• Parempi pito jäisissä kohdissa noustessa, vähentää liukastumisriskiä rinteissä

Mikon polvivaiva ja väärän suunnan opetus

Mikko, 45-vuotias kuusamolainen harrastelijaliikkuja, päätti kiertää Pienen Karhunkierroksen vastapäivään heinäkuisena päivänä. Hänellä oli taustalla lievää polvikipua, mutta hän ajatteli nousun olevan helpompi hallita kuin laskun.

Hän aloitti reippaasti, mutta Harrisuvannon jälkeen alkanut jatkuva nousu alkoi painaa. Kallioportin 252 porrasta tulivat eteen, kun aurinko paahtoi kuumimmillaan ja Mikko oli jo valmiiksi uupunut.

Portaiden puolivälissä Mikko joutui pitämään tauon joka viidennen askelman jälkeen. Hän huomasi, että lähes kaikki muut vaeltajat tulivat häntä vastaan hymyillen laskeutuessaan portaat helposti myötäpäivään.

Mikko selvisi reitistä 6 tunnissa, mutta polvet ja reidet särkivät kolme päivää. Seuraavana kesänä hän kiersi reitin myötäpäivään ja suoriutui matkasta 4,5 tunnissa ilman suurempia kipuja tai uupumusta.