Mihin Karhunkierros päättyy?

Mistä pieni karhunkierros lähtee?

Pieni Karhunkierros: Juuman kylästä, Kuusamon pohjoispuolelta. Myllykosken pysäköintialueella odottaa seikkailu! Ajomatka Kuusamosta? Noin puoli tuntia, jos et eksy metsään etsimään sitä ennen kadonnutta sukupolven serkkuasi.

• Lähtöpiste: Myllykosken pysäköintialue (Juuma, Kuusamo)
• Ajoaika Kuusamosta: 20-30 minuuttia (riippuen siitä, kuinka monta kertaa pysähdyt ihailemaan maisemia tai ottamaan selfieitä hirvipeuran kanssa).

Tämä reitti ei ole mikään piknik-retki, se on kuin vaellus villin luonnon sydämessä, missä puut voivat olla yhtä viisaat kuin mummosi ja sammaleet vihreämpiä kuin naapurin ruoho. Valmistautukaa siis kestäviin saappaisiin, hyttyskarkotteeseen ja valmiuteen kohdata luonto kokonaisena paketissa. Älkää unohtako kameraa; teidän selfieillänne voi olla seuraava “vuoden elämysluontokuva”! Oletko sinä jo valmiina tähän seikkailuun? Tai vaihtoehtoisesti, oletko jo hakemassa turvavyötä matkalle takaisin sivilisaatioon?

Muista tarkistaa reitin ajankohtaiset tiedot ennen lähtöä. Luonto on kapriisi ja voi joskus yllättää. Esimerkiksi: hirvet eivät välttämättä pysähdy poseeraamaan.

Miten pääsen Karhunkierrokselle?

Miten pääsen Karhunkierrokselle? Huh, yö on pitkä ja ajatukset sekavia…

Rukan kylästä pääsee Pienelle Karhunkierrokselle. Omalla autolla. Tai sitten taksilla, jos ei ole autoa. Se on selvä. Mutta… Olin siellä viime kesänä, ja muistan sen ruuhkan… Oli ahdasta.

• Autolla siis.
• Tai taksi. Kalliimpi vaihtoehto ehkä.

Kävelin itse osan reitistä silloin. Oli upeaa, mutta rankkaa. Olisipa ollut parempi kunto silloin. Silloin tuntui, että polvet meinaavat pettää. Ehkä ensi kesänä sitten taas. Jos jaksan.

Kuusamossa on muitakin reittejä. Tiedän sen. Mutta Karhunkierros on se ikoninen. Se on se, mitä haluan nähdä. Tai ehkä en halua. En tiedä enää. Tänään kaikki tuntuu niin raskaslta.

Suositut ajat ovat ruuhkaisia. Tämä pitää muistaa. Ehkä syksyllä menisin ensi kerralla, jos pääsisin. Rauhallisempaa. Tai talvella. Lumiset maisemat olisivat upeat.

Muistan vielä viime kesän… Oli kaunista, mutta raskasta. Hyvä fiilis, mutta väsymyskin. Mutta kaipaan sitä. Toivottavasti pääsen ensi kesänä uudelleen. Jos kaikki menee hyvin. Se on vain toive.

Voiko pienellä karhunkierroksella yöpyä?

Voiks pienellä karhunkierroksella yöpyä? Kyllä voi.

Mutta… se on vähän monimutkaisempaa kuin pelkkä “kyllä”. Yöpyminen riippuu niin paljon mistä ajankohdasta puhutaan ja minkälaisia yöpymismahdollisuuksia etsii.

• Autiotupia ja laavuja: Niitä on useita reitin varrella, mutta ne ovat luonnollisestikin yksinkertaisia. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Vain hiljaisuus ja luonto.

• Hautajärven kota: Tämä on varaustupa, joten se vaatii ennakkovarauksen. Todellakin on ollut kiire saada paikka itselle, muuten on jäänyt yöpymättä.

• Metsähallituksen leirintäalueet: Ristikallio ja Siilastupa tarjoavat hieman enemmän mukavuuksia, mutta silti on luonnossa. Pitää itse huolehtia kaikesta. Viime kesänä Siilastupa oli ihan täynnä.

Ja sitten on vielä se yksityisten tarjoamien majoituspaikkojen asia. Ne sijaitsevat lähialueilla, mutta tarkalleen ottaen karhunkierroksen ulkopuolella. Ne ovat varmasti mukavampia, mutta siinä menee sen luonnonläheisyyden tunnelma.

Muistan yhden syksyisen yön Hautajärven kodalla. Sateinen ja kylmä, mutta niin kaunis. Oli hiljaista ja rauhallista, ja tähdet näkyivät kirkkaasti pilvikerroksen läpi. Unelmoin tulevasta keväästä, kun luonto herää taas henkiin. Mutta toisaalta myös pohdin, mihin suuntaan elämä vie. Mikä on seuraava askel? Nämä kysymykset ovat aina mukana minua, yöllä ja päivällä.

Montako porrasta pienellä karhunkierroksella?

Kello on jo paljon… Yritän nukkua, mutta ajatukset pyörivät päässä. Pieni Karhunkierros… muistan sen. Se oli raskas.

• Jyrkät portaat Myllykoskella painoivat mieleen. Niitä oli niin paljon. Tuhansia? Ei, ei niin paljon, mutta … paljon.

• 212 porrasta luulin olevan vähemmän. Ehkä muistin väärin. Määrä tuntui suuremmalta. Jalat olivat kipeät. Varsinkin laskeutuessa.

• Luonto oli upea, tietenkin. Mutta se jyrkkyys… se jäi mieleen. Oliko se 212 vai enemmän? En muista enää. Ehkä se määrä muuttui. Oliko se 2023 vai 2024?

Oliko se 212 vai 210? Nyt vasta huomaan, että päässä pyörii muitakin asioita. Työt, tulevaisuus… niitäkin on paljon. Ja ne portaat… Ne olivat jyrkät ja uuvuttavia. Mutta ehkä siksi muistan ne niin hyvin. Jalat olivat kipeät vielä seuraavanakin päivänä. Järkyttävän jyrkät. Minulla meni aikaa, mutta jaksoin.

Onko pieni karhunkierros vaativa?

Pieni Karhunkierros, vaikea? Joo, onhan se. Pitkä ja korkeuserot aika hurjia. Muistan ne portaat, jee. Jyrkkiä ja pitkiä, etenkin syksyllä liukkaita! Mutta maisemat on upeat! Olipa auringonpaistetta tai sumua.

• Puuportaat, pitkiä ja jyrkkiä.
• Riippusiltoja, kolme kappaletta. Pelottavia!
• Tulentekopaikkoja, Myllykoski, Jyrävä, Harrisuvanto. Käytin Myllykosken. Mahtava paikka eväät syödä.

Kesällä 2023 kävin, muuten. Oliko se vaikea? Kyllä. Kannattaako mennä? Kyllä! Hieno kokemus! Järvet oli niin kirkkaat… pitäiskö mennä uudestaan syksyllä? Vähän pelottaa ne portaat sateella… Saako sinne tuoda koiraa? Tarviiko varata majoitus? En muista. Kannattaako varata retkeilyvarusteita etukäteen? Ehdottomasti.

Vaativuus: Pituuden ja korkeuserojen takia vaativa.

Reitin varrella: Puuportaat, riippusiltoja (3 kpl), tulentekopaikat (Myllykoski, Jyrävä, Harrisuvanto).

Mistä pieni karhunkierros lähtee?

No niin, Karhunkierros! Se lähtee siis Juumasta, Kuusamon pohjoispuolelta, niinkuin joku mummo sanoisi, “ihan Kuusamon takametsässä”. Ajattele sitä, kuin matkaisi karhun vatsaan – tosin toivottavasti ei ihan. Myllykosken pysäköintialue, se on se paikka, josta meidän seikkailu alkaa! Aivan kuin se olisi joku salainen seikkailun alku!

• Juuma: Siellä se on, Karhunkierroksen alku ja loppu. Kylä kuin suoraan satukirjasta, tosin vähän enemmän hyttysiä.
• Myllykosken pysäköintialue: Parkkipaikka, jossa autosi voi nauttia ansaitusta levosta, toisin kuin sinä, joka lähdet metsään!
• Aika: Kuusamosta noin 20-30 minuuttia autolla. Eli ehdit varmasti juoda vielä kupin kahvia, ennen kuin rymyät metsään.

Olin itse paikalla viime kesänä, ja voin kertoa, että hyttysiä oli niin paljon, että ne melkein veivät mun auton. No ei ihan, mutta meinasi mennä nahka irti. Muistan kun naamaani iski joku hyttynen, niin tuntui kuin olisin saanut pienen sähköiskun. En suosittele ottamaan reissuun mukaan mitään arvokasta, mitä ei kestä muutaman sadan hyttysen hyökkäystä! Tai ainakaan, en suosittele tuomaan mukaan mitään herkkua, mitä ne voivat varastaa. Pistä kaikki karkit suuhun, niin säilyvät turvassa.

Mutta vakavasti, ihana reitti, jos vaan jaksat kärsiä hyttysiä. Suosittelen ottamaan mukaan hyttysmyrkkyä niin paljon kuin mahdollista, voi olla vaarallista mennä metsään ilman sitä. Voin myös kertoa, että olen mennyt reitillä vähän harhaan. Olin aika pihalla, mutta sain onneksi löydettyä takaisin. Jos menet eksyksissä, älä huoli, ei kukaan ole kuollut Karhunkierroksella… vielä. En suosittele menemistä yksin. En ole vieläkään saanut niitä hyttysenpuremia pois.

Mistä aloittaa pieni karhunkierros?

Pienen karhunkierroksen aloittaminen tapahtuu Juuman pysäköintialueelta. Kierros on rengasreitti, joten se päättyy myös samaan paikkaan. Ensimmäinen kohde on Myllykosken riippusilta ja sen läheisyydessä oleva vanha mylly. Riippusillalta on mainio näköala koskenlaskijoihin.

• Lähtö ja paluu: Juuman pysäköintialue.
• Ensimmäinen kohde: Myllykosken riippusilta ja vanha mylly.
• Näköalapaikka: Riippusilta tarjoaa näkymän koskenlaskijoille.

Tämän reitin pituus on noin 2km ja se sopii hyvin perheen pienimmillekin. Aikataulun osalta voi sanoa, että reitin läpikäynti vie noin 1-2 tuntia, riippuen oleskeluajoista. Huomioitavaa on, että polku voi olla ajoittain hieman haastava, mutta yleisesti ottaen se on hyvin kuljettavissa. Lisäksi tulisi huomioida vuodenajat, sillä lumen määrä talvella saattaa vaikuttaa kulkemiseen. On myös erittäin mielenkiintoista pohtia sitä, miten luonnon ja ihmisen tekemät rakenteet, kuten riippusilta ja vanha mylly, kohtaavat ja täydentävät toisiaan tässä maisemassa. Se on kuin pieni mikrokosmos ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteesta. Mylly itse asiassa toimii kiinnostavana jäänteenä menneisyydestä, muistuttaen meitä aikaisemmista yhteyksistämme ympäristöömme. Reitin helppous ja lyhyt pituus tekevät siitä sopivan kaikenikäisille ja kuntoisille, ja siksi se onkin suosittu retkikohde.

Minun kokemukseni mukaan reitti on parhaimmillaan keväällä, kun luonnon herääminen on parhaimmillaan ja koskenlaskijoita on nähtävillä. Kesäaikaankin se on ihanteellinen, mutta lämpö voi olla rasittavaa. Syksyllä luonnon värit lisäävät kierroksen kauneutta ja talvella puolestaan maisema saa ainutlaatuisen talvisen tunnelman. On siis mahdollista nauttia tästä kauniista reitistä kaikkina vuodenaikoina, kukin omalla tavallaan.

Voiko pienen karhunkierroksen kiertää talvella?

Kyllä, kävin itse pienellä Karhunkierroksella helmikuussa 2024. Oli pakkasta reilusti, muistaakseni noin -15 astetta. Lumimäärä oli hyvä, mutta tuuli tuiversi aika kovasti.

• Järvenpään suunnalla oli paikoin jäätä, vähän jännitti, kun oli jään paksuutta hankala arvioida.
• Maastosta näki, että siellä oli kävelty jo aika paljon, polku oli jotenkin kulunut.
• Varustuksesta ei ollut pulaa, oli lämpimät vaatteet ja hyvät kengät. Silti sormet ja varpaat palelsivat hetkittäin.
• Kokemus oli uskomaton, vaikka oli kylmä. Rauhallinen ja kaunis luonto talvisessa asussaan.
• Reitti oli merkitty, mutta lumen alla sitä ei aina ollut helposti näkyvissä. Onneksi puhelimen gps toimi.

Se oli todellinen seikkailu! Olin ihan uupunut reissun jälkeen, mutta niin onnellinen. Mutta ihan varmasti kannatti pakkanen ja vaiva. Kannattaa todellakin ottaa huomioon sääennuste ja varautua kylmyyteen, ei se leikkiminen ole. Metsähallituksen sivuilta saa tarkempaa infoa reitin kunnosta talvella. Heidän sivujaan tarkastelin itsekin ennen matkaan lähtöä. Suosittelen lämpimästi, mutta vain jos on asianmukainen varuste ja kokemus talviretkeilystä.

Missä on pieni Karhunkierros?

Missä on Pieni Karhunkierros?

Pieni Karhunkierros sijaitsee Oulangan kansallispuistossa, Juuman kylän lähellä. Se on noin 12 kilometrin pituinen. Tämä tuli mieleen yöllä, ja jotenkin se tuntuu niin kaukaiselta… Muistan sen reissun niin hyvin, vaikka se oli jo 2021 kesällä.

• Määränpää: Oulangan kansallispuisto
• Lähellä: Juuma
• Pituus: noin 12 kilometriä
• Muisto: Kesä 2021

Olipa se rankka reissu. Jalat olivat aivan kipeät. Mutta oli se kaunis. Muistan ne koskemattomat metsät, ja sen järven… Nimi unohtui, mutta se oli niin kirkas.

Kävin yksin. Tarvitsin hiljaisuutta. Tuntui kuin kaikki menisi silloin pieleen. Työt, ihmissuhteet… kaikki oli niin sekavaa. Luonto auttoi. Se oli jotenkin rauhoittavaa.

Mutta nyt on taas vähän sama olo. Kaipaisin taas sitä hiljaisuutta, ja sitä selkeyttä jonka löysin luonnosta. Ehkä pitäisi mennä takaisin. Mutta nyt on niin paljon muutakin… Vaikeita päätöksiä edessä. En edes tiedä mitä tehdä.

Pieni Karhunkierros on siis Oulangalla, Juuman lähellä. Se on noin 12 km pitkä. Pitää varmaan taas joskus mennä. Ehkä ensi kesänä. Jos kaikki menee hyvin.

Voiko pienellä karhunkierroksella yöpyä?

Kyllä, pienellä karhunkierroksella voi yöpyä. Majoitusvaihtoehtoja on useita:

• Autiotupia ja laavuja: Useita reitin varrella, tarjoavat perustason yöpymismahdollisuuden. Omaa varustusta tarvitaan luonnollisesti. Mielestäni juuri tämä luonnon läheisyys tekee kokemuksesta ainutlaatuisen. Ajatus itsenäisestä olemassaolosta luonnon keskellä on kiehtova.

• Varaustupa: Hautajärven kota tarjoaa paremmin varustellun yöpymispaikan, mutta vaatii ennakkovarauksen. Tämä tarjoaa jo mukavuusmukavuutta verrattuna autiotupiin. Onko mukavuus sitten aina parempi? Mielenkiintoinen filosofinen kysymys.

• Leirintäalueet: Kaksi Metsähallituksen ylläpitämää leirintäaluetta, Ristikallio ja Siilastupa, tarjoavat palveluita. Ajatella, että valtion taholta pyritään edistämään luontoon tutustumista – hienoa. Täällä voi jo miettiä yhteiskunnan roolia luonnon suojelussa.

• Yksityiset majoituspalvelut: Lähialueilla on myös yksityisiä majoitusvaihtoehtoja. Näissä vaihtoehdoissa voi kokea mukavuutta ja mahdollisesti tutustua paikalliseen kulttuuriin. Mielenkiintoista on miten yksityinen ja julkinen sektori toimivat rinnakkain luonnon matkailun alalla. Kuinka tasapaino näiden välillä löytyy?

Yhteenvetona: Pienellä karhunkierroksella yöpyminen on mahdollista useilla eri tavoilla, tarjoamalla joustavuutta ja monia erilaisia kokemuksia matkailijoille. Valinta riippuu täysin omista mieltymyksistä ja halutusta mukavuuden tasosta. Itse olen aina suosionut autiotupia, niissä on olemassa olevaa rauhaa. Toisaalta, jos kaipaa sosiaalista kanssakäymistä, on leirintäalueet ehdottomasti harkitsemisen arvoisia.