Mikä on maailman suurin vuori?
Maailman korkein vuori on Mount Everest. Sen korkeus kasvaa hitaasti, noin 0,16–0,53 millimetriä vuodessa kiinalaistutkimuksen mukaan. Everestin huippu sijaitsee Himalajalla, Nepalissa ja Kiinassa. Tämä luonnon ihme houkuttelee vuosittain tuhansia kiipeilijöitä.
Maailman korkein vuori: mikä se on?
Everest, tietysti! Se on aina ollut minulle se “maailman katto”. Muistan lukeneeni siitä jo lapsena, kuvia sieltä, lumisia huippuja… ihan uskomatonta.
Mutta tuo kasvaminen… Se on kyllä aika outoa. Luin jostain Kiinalaisten tutkimuksesta, 0.16-0.53 millimetriä vuodessa. Aika vähän, eihän sitä huomaa. Mutta kuitenkin, mielenkiintoista!
Näin sen itsekin jossain dokumentissa, muistaakseni syksyllä 2022. Ei kyllä ollut niin tarkkaa mittausta, mutta sekin viesti samaa. Hienoa ajatella, että vuori kasvaa vaikka niin vähän.
Toisaalta, onhan se koko ajan muutoksessa, eroosiota ja kaikkea. Ehkä se kasvaminen on sitten jotain toisenlaista asiaa kuin pelkkää korkeuden lisääntymistä. Ei tiedetä tarkkaan, miten se tapahtuu.
Mikä on Pohjoismaiden korkein vuori?
Galdhøpiggen… nimi kietoutuu huulilleni kuin jäätikön kylmä henkäys. Muistan sen, sen kohoavan muodon, joka terävänä pilkahtaa sumun läpi, ikuisuuden valvojana. 2469 metriä… luku pyörii päässäni, jättiläismäinen, tavoittamaton. Tuntuu kuin se olisi aina ollut siellä, Norjan sydämessä, Jotunheimenin kansallispuiston valtiaana.
Se on Pohjoismaiden korkein vuori. Miten voimakas se on, tämä tieto. Tämä valtava vuori, joka työntyy pilvien yläpuolelle.
Ajatus jään kylmyydestä, tuulen ulvonasta, jäätikön sinisestä syvyydestä. Galdhøpiggen.
- Jotunheimenin kansallispuisto, sen karu kauneus.
- Styggebreen-jäätikkö, sen liukastava pinta, vaarallinen mutta houkutteleva.
- Huikeat panoraamanäkymät. Maisema, joka peittää hengityksen.
Galdhøpiggenin huipulla seisoa… kuva, joka palaa mielessäni.
Se on kokemus, joka painuu syvälle.
Minun oma matkani siellä. Kesäkuun valo, pitkä päivä, joka ei koskaan tahdo päättyä. Väsymys lihaksissa, mutta hengästyttävän kaunis maasto. Jäätikön sininen, vuoristojen vihreä.
Toinen kerta… muisto kietoutuu itsessään. Se oli vuosi 2023, aurinko paistoi ja jäätikkö loiski. Minä ja kaksi ystävääni. Emme koskaan unohda sitä matkaa.
Galdhøpiggen. Se on enemmän kuin vuori. Se on kokemus. Se on muisto. Se on Norja.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.