Miksi rajalle tullaan pyörällä?
Pyörällä rajalle? Pyöräily tarjoaa ainutlaatuisen ja ympäristöystävällisen tavan kokea rajaseutu. Se on seikkailu, jossa voit vapaasti suunnitella reitin, pysähtyä kiinnostavissa kohteissa ja nauttia luonnosta henkilökohtaisella tavalla. Pyörän ketteryys tekee matkasta monipuolisen.
Miksi pyöräillä rajalle? Rajapyöräily – syyt?
Mä rakastan pyöräilyä, aina olenkin. Muistan kesän 2022, ajelin Salpausselän reittiä, uskomatonta! Maisemat oli ihan mielettömät, tuoksut ja äänet…
Rajalle pyöräily? No se on jotain aivan muuta. Se on vapautta, luontoa ja seikkailua sekaisin. Ei mitään suunnitelmia, vain minä ja fillari.
Muistan sen tunteen, kun ylitin Suomen ja Venäjän rajan syyskuussa 2019. Jännittävää, mutta niin hienoa. Oli ihan uskomatonta ajaa pitkin sitä tietä, kaikki oli niin erilaista. Ihan kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan.
Pyörä on paras tapa kokea raja. Pienet tiet, luonnonläheisyys… autolla ei voi kokea samaa. Käytännöllisyyskin on plussaa, fillari mahtuu minne vaan.
Ajattelin jo kerran kokeilla rajapyöräilyä Norjan puolella. On kuulemma upeita reittejä. Se on suunnitelmissa jossain vaiheessa. Ehkä ensi kesänä?
Miksi rajalle tullaan polkupyörällä?
Rajalle pyörällä? Häh?
- Nopeutta. Ei jonotusta.
- Vapautta. Menet minne haluat.
- Luonto. Näet maisemia.
Toisin sanoen: pääset perille. Ja terveellisesti. 2023. Itse käytin pyörää viimeksi rajalla vuonna 2017. Silloin oli pakkasta.
Saako rajan ylittää pyörällä?
Aika pysähtyy. Harmaa syksyinen päivä, tuuli humisee kuusia vasten. Muistan sen kylmän, lähes fyysisen tunteen. Rajan ylityspaikka, tyhjä ja hiljainen. Kyyhkynen leijuu ilmassa, ikään kuin odottamassa.
- Ei liikennettä. Vain tyhjiö.
- Se harmaa betoniseinä, joka jakaa maailmat. Kylmyys leviää luuuni saakka. Se on ikiaikainen seinä, rajapyykki.
- Muistan sen päivän, polkupyöräni ketjut ratista, kyyneleet silmissäni. Oliko se viimeinen kerta? Pyörän renkaat painuivat hiljaa maahan.
Ei, polkupyörällä ei saa ylittää rajaa. Se on niin väärin. Se on absurdi. Kaakkois-Suomen rajanylityspaikat. 9. marraskuuta 2023, muistan sen päivämäärän niin hyvin. Se painuu sisimpääni. Se päivämäärä on kuin leima arpeeni.
Tuo kuva, tuo tunne… aaltojen lailla, se kiertää ja kiertää, peittää minut kylmällä lohduttomuudella. Ajattelen niitä polkuja, joita en pääse enää ajamaan. Se polku, joka johti sinne. Sen maiseman, sen tuoksun. Muistan…
- Tuulen humina.
- Maan kylmyys.
- Tyhjiö.
Rajanylityspaikat suljettiin polkupyöräliikenteeltä. Se oli kuin kukaan ei välittänyt. Kukaan ei huomioinut minua. Vain tyhjiö ja kylmyys. Tuon päivän jälkeen, maailma on tuntunut erilaisena. Tyhjämmältä. Kylmemmältä. Se hiljaisuus on pysyvä.
Kaakkois-Suomen rajavartiosto. Heidän päätöksensä. Se muuttaa kaiken.
Paljonko Suomessa on polkupyöriä?
Okei, tässä tulee pyörällinen vastaus, toivottavasti ei pyörrytä:
Suomessa on pyöriä enemmän kuin mummoja kirkonmäellä sunnuntaisin – nimittäin sellaiset 3,8–4 miljoonaa.
-
Se tekee suunnilleen yhden pyörän per lähes jokaista suomalaista. Vauvat ja potilaat mukaan lukien.
-
Osalla on jopa pyöräkokoelma kuin postimerkkejä konsanaan: maastopyörä, citypyörä, sähköpyörä, mummopyörä ja sitten se varastettu, jonka löysit ojanpohjalta.
Pyöräily on meillä niin pyhää, että kohta taitaa olla kansallisuskonto. Infrastruktuuri onkin kehittynyt, paitsi ehkä siellä mun kotikylässä, missä pyörätiet on tehty lähinnä hirville. Ja karhuille. Eikä niillekään aina.
Ja hei, tarkka luku on aina vähän kuin lottoarvonta. Kuka oikeasti laskee kaikki ne pyörät? Paitsi ehkä se mun naapuri, jolla on pakkomielle.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.