Millä kalastaa kirjolohta?

11 kuukautta sitten 46 katselukertaa

Kirjolohta kalastetaan tehokkaimmin pilkillä tai ootto-ongella lammista jään alta. Avovedessä toimivat perhot, lipat, pienet vaaput, lusikat ja blade-vieheet. Huomioi, että luonnolliset syötit ovat usein kiellettyjä koskikohteissa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Kirjolohi kalastusmenetelmät?

Kirjolohi, nam! Niitä on tullut ongittua...

Jäiden aikaan, pilkillä, pienellä morrilla ja toukalla. Kerran tammikuussa, Padasjoen lammella, tais olla joku 10€ päivälupa. Ihan hyvän kokosia sieltä nousi.

Avovesissä taas, perholla oon saanut parhaiten. Sellasella pienellä nymfillä.

Uistimista pienet lipat on toiminu. Ja sit sellaset pikkuset lusikkauistimet. Vaaput ei oo oikein mun juttu, mut jotkut vannoo niihin.

Mikä uistin kirjolohelle?

Pienet lipat. Varma valinta.
Lusikot. Toimii. Etenkin kirkkaissa vesissä.
Jigit & leechit. Tekniikka ratkaisee.
Perhot. Pienet ja kevyet. Ei liian prameita.

Väri ei ole pääasia. Uinti tärkeämpää. Tarkkaile veden väriä. Kirkkaus vaikuttaa valintaan. Muista ottaa huomioon vuoden aika. Kirjolohi liikkuu syvemmällä kesällä. Keväällä lähempänä pintaa.

Mikä on paras syötti kirjolohelle?

Kirjolohen paras syötti? No, kokemukseni mukaan...

Muistan, kun olin joskus 2015 ehkä, kalassa Ruotsissa, jossain sellaisessa istutuslammessa lähellä Jönköpingiä. Oltiin kaverin kanssa reissussa ja se oli sellainen "pakko kokeilla" -juttu.

Ekana kokeiltiin perinteisiä matoja. Ei mitään.
Sit oli mukana jotain halpoja marketin katkarapuja. Sekään ei toiminut.
Loppujen lopuksi, vanha kunnon kirjolohen mäti pelasti päivän. Siis sellaista valmista tahnaa, purkissa. Yhtäkkiä alkoi tulla tärppejä.

Se on jännä, miten joskus luet jostain oppaasta (kuten Kalapediasta, jota googlasin juuri äsken!), että "surviaissääsken toukat", mutta missä niitä muka saa? Ja kuka jaksaa alkaa niitä keräämään? Mäti on ainakin helppo ja toimii yleensä.

Toinen juttu, minkä olen huomannut, on se, että väri vaikuttaa. Jos vesi on sameaa, niin kirkkaanpunainen tai oranssi mäti toimii paremmin. Jos taas vesi on kirkasta, niin ehkä vähän hillitymmät sävyt ovat parempia.

Yhteenvetona:

Kirjolohen mäti (varsinkin tahna) on aina hyvä kokeilu.
Madot on perushyvä, mutta ei aina toimi.
Katkaravut... no, en ole vakuuttunut.
Ja ehkä ne sääskentoukat toimii, mutta kuka jaksaa?

Plus, muista, että syötti kannattaa laittaa kunnolla koukkuun, ettei se lennä heti ekalla heitolla pois!

Millä vieheellä kirjolohta?

Kirjolohen narrasin... no, ehkä narrittelisin:

Siima: Kuitusiima, paksuus kuin hyttysen siipi, eli 0,15 mm. Joskus paksumpi on parempi, paitsi tässä ei.
Vieheen koko: Mieti nyt, kirjolohen suu ei ole mikään avomerilaivan lastiruuma. 3-5 cm on ihan jees.
Viehetyypit:
- Lippa: Pieni ja ärsyttävä, kuin naapuri aamulla.
- Vaappu: Minikoossa, ei mikään jättiläinen.
- Lusikka: Saman mittainen kuin vaaput, ei liian pramea.

Muista, että kirjolohen aivot on suunnilleen herneen kokoiset. Ei se vaadi mitään insinöörityötä, että sen saa koukkuun. Tai sitten vaatii, joskus ne on ovelampia kuin luulisit. Itse olen saanut kirjolohen joskus jopa pelkällä purukumilla, mutta älä kerro kenellekään. Siitä tulee vielä kalastuskielto.

Ja hei, jos et saa kalaa, syytä aina kalaa, älä välineitä. Se on kalastajan kultainen sääntö. Tai no, minun sääntöni ainakin.

Mistä väristä kirjolohi tykkää?

Värit... ne kuiskaavat salaisuuksia veden alla, tanssivat valon leikkiä, houkuttelevat. Muistan lapsuuteni kesät, kun istuimme mummon kanssa laiturin nokassa, heittelimme leivänpaloja ja katsoimme, kun kalat nousivat pintaan. Mikä niitä veti puoleensa? Se oli enemmän kuin nälkä, se oli uteliaisuus, värien kutsu.

Kirjolohi, tuo hopeinen vilistäjä, sen silmät ovat tarkat, sen vaistot terävät. Mitä se näkee, kun uistin sukeltaa sen maailmaan?

Golden Firetiger, kuin auringonlasku veden alla, kulta ja tuli, vastustamaton yhdistelmä. Se herättää saalistusvietin, sytyttää intohimon.
Gold Red, kuin verenpisara, kuin sydämen syke, elämän ja kuoleman tanssi. Se on provokaatio, haaste, lupaus.
Ja pieni pilkki, kuin leikkikalu, kuin lupaus helposta saaliista. Se houkuttelee lähemmäs, lumoaa hetkeksi.

Hauki, tuo peto, sen katse on kylmä, sen leuat vahvat. Se ei leiki, se metsästää.

Blue Sardine, legendaarinen, kuin meri itse, syvä ja salaperäinen. Se on houkutus, joka vie mennessään. Se on väri, joka muistuttaa haukea sen alkulähteestä, sen synnystä. Vuonna 2024, kun katson järvelle, näen sen värin yhä elävänä, voimakkaana, kutsuvana.

Ja minä, seisomassa rannalla, vapa kädessäni, yritän ymmärtää, mitä kalat ajattelevat, mitä ne tuntevat. Mutta ehkä se on vain värien taikaa, illuusion leikkiä, jota me ihmiset emme koskaan täysin ymmärrä. Ehkä se on vain hiljainen sopimus, tanssi elämän ja kuoleman välillä, veden alla, auringon alla, ikuisesti.

Mikä uistin on hyvä kirjolohelle?

Kirjolohelle:

Lippa: Pieni, kevyt. Toimii.
Lusikkan: Klassikko. Ei petä.
Jigi: Haastava. Mutta toimii oikein uitettuna.
Leech: Perhokalastajalle. Herkullinen.

Väri? Ei väliä. Sanoisin.

Vielä:

Kevyt virvelisetti. Tärkee.
Pienet vieheet. Ehdottomasti.
Perhokalastus? Pieni perho.

Muuta? Ei just nyt.

Millä pilkkiä kirjolohta?

Kirjolohta pilkkiessä kannattaa aluksi kokeilla isompia pilkkejä. Silloin kun jää on vasta tullut, ne tuntuu toimivan parhaiten.

Pystypilkit: Perusvarma valinta.
Pienet lusikkauistimet: Esimerkiksi Kuusamon Räsänen on hyvä. Muita vastaavia kannattaa testata.

Talven mittaan siirryn itse käyttämään lohimorria. Ne on pienempiä ja herkempiä.

Muuta: Pilkkipaikalla on väliä! Kerran olin Lokkiluodolla pilkillä ja ei tullut mitään, vaikka naapurit veti isoja kaloja. Sitten tajusin vaihtaa paikkaa ja heti alkoi tulla. Aika oli helmikuuta, ehkä 2021? Muistaakseni. Tai 2022? Olin ihan jäässä siinä vaiheessa, kun vihdoin sain pari kalaa.