Onko Islannissa puita?

Onko Islannissa puita? Metsien nykytila ja historia

Islannin kasvillisuus ja puut herättävät usein matkailijoissa ihmetystä saaren karun luonteen vuoksi. Vaikka historialliset tekijät ovat harventaneet metsiä merkittävästi, nykyiset istutustyöt muuttavat maisemaa. Tutustu tarkemmin siihen, miten luonto ja metsitys kehittyvät nyky-Islannissa.

Onko Islannissa puita?

Islannin luontoa leimaa autius ja karu jylhyys, ja kasvillisuus peittää vain osan maaperästä jäätiköiden ja hiekkamaiden vallitessa. Vastaus kysymykseen siitä, kasvaako maassa puita, on kaksiosainen: historiallisesti ja luontaisesti metsiä on hyvin vähän, mutta islannin metsitys hankkeet ovat muuttamassa tilannetta.

Islannin alkuperäinen kasvillisuus ja metsien katoaminen

Kun viikingit saapuivat Islantiin yli tuhat vuotta sitten, suuri osa saaresta oli koivumetsien peitossa. Ihmisen toiminta, laidunnus ja tulivuorenpurkaukset johtivat kuitenkin siihen, että suurin osa puustosta katosi nopeasti. Olen rehellinen: kun kuulin ensimmäisen kerran Islannin historiasta, olin yllättynyt siitä, miten herkkä saaren ekosysteemi oli aikoinaan ollut ihmisen paineelle.

Tunturikoivu maan alkuperäisenä lajina

Ainoa laajasti luonnonvaraisena menestyvä puulaji Islannissa on tunturikoivu, joka jää usein matalaksi pensaaksi ankarissa sääoloissa. Se selviää tuulisilla ja karuilla alueilla, joilla monet muut puut eivät menesty. Metsää maassa on nykyään vain pieni osa sen pinta-alasta, vaikka tilanne kehittyy koko ajan.

Nykyaikainen metsitys ja istutustyö

Islannissa on tehty vuosikymmenten ajan töitä maan metsittämiseksi ja eroosion pysäyttämiseksi. Uusia puita istutetaan jatkuvasti suojaamaan herkkä maaperä tuhoavalta tuulelta ja parantamaan monimuotoisuutta. Istutusprojekteissa käytetään tunturikoivun ohella myös vieraslajeja, kuten siperiankuusta ja sitkankuusta, jotka sietävät paikallista ilmastoa hyvin.

Metsäpinta-alan kehitys

Metsitetty ala on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Siinä missä metsät islannissa kattoivat aiemmin vain promillen luokkaa maasta, nykyään metsien ja puuston peittämä osuus on nousua tehnyt ja kattaa noin kaksi prosenttia maan pinta-alasta aktiivisen työn ansiosta. Tämä muutos on vaatinut sitkeää työtä ja oikeiden puulajien valintaa.

Miksi Islannissa on niin vähän puita?

Luonnollisten metsien puuttuminen ei johdu pelkästään historiasta, vaan myös luonnonvoimista. Tuuli, viileä ilmasto ja vulkaaninen maaperä tekevät puiden kasvusta hidasta ja haastavaa. Ilman ihmisen apua uudet taimet eivät jaksa taistella lampaiden laidunnusta ja eroosiota vastaan.

Islannin luonnonvaraiset ja istutetut puut

Islannin kasvillisuudessa on selkeä ero luonnonmukaisen kasvun ja ihmisen aloittaman metsityksen välillä.

Tunturikoivu (Luonnonvarainen)

• Jää usein pensaaksi tai matalaksi puuksi ankariden tuulten vuoksi.
• Alkuperäinen laji, jota kasvaa luonnostaan siellä täällä maata.
• Kestää erinomaisesti paikallista ilmastoa ja karuja oloja.

Istutetut havupuut (Metsityshankkeet)

• Voi kasvaa huomattavasti korkeammaksi kuin luonnonvarainen koivu.
• Kasvatetaan tarkoituksellisesti istutusalueilla ja puistoissa.
• Vaatii alussa suojelua, mutta menestyy hyvin vartuttuaan.

Islannin metsityksen käytännön haasteet

Reykjavikilainen metsänhoitaja Jón lähti mukaan projektiin, jonka tavoitteena oli istuttaa tuhansia uusia taimia maan eteläosaan tuulen tuhoamalle alueelle.

Alussa haasteet olivat valtavia, sillä ankarat myrskyt repivät nuoria taimia irti maasta ja lampaat söivät suojaamattomia versoja.

Ryhmä päätti vaihtaa taktiikkaa ja pystytti suojia sekä valitsi kestävämpiä kuusilajeja vaativiin oloihin.

Muutaman vuoden kuluttua alueella kasvoi jo tiheä nuori metsä, joka alkoi hidastaa eroosiota ja todisti metsityksen mahdollisuudet.