Missä on North Sea?

Missä on Pohjanmeri? Ai, Pohjanmeri... Se on kuin vanha ystävä, josta olen kuullut lukemattomia tarinoita, mutta jonka olen nähnyt vain kerran, lyhyen visiitin aikana. Muistan sen tuulen, niin raa'an ja voimakkaan, hiusten seassa vinkuvan ja kasvoihin purevan. Se oli kylmä, todella kylmä, mutta jotenkin... kaunis?

Se on siellä, Brittein saarten ja Euroopan mantereen välissä, tietosanakirjat sanovat. Jättimäinen vesiväylä, joo, se kuva sopii. Mutta se on enemmän kuin vain vesi, eikö? Se on se aaltoileva sinivihreä pinta, täynnä elämää, täynnä tarinoita. Muistan lukeneeni jostain, että siellä elää yli 350 kalalajia! Ajatella! Niin paljon salaisuuksia piilossa tuolla pinnan alla.

Ja sitten ne myrskyt! Olen kuullut isoisältäni tarinoita Pohjanmeren hurjista aalloista, miten ne ovat ravistelevat laivoja ja muokanneet rannikkoja vuosisatojen ajan. Hänen isoisänsä oli kalastaja, ja kertoi miten he joutuivat aikoinaan taistelemaan merta vastaan vain voidakseen palata kotiin. Miten ihmiset ovat selvinneet tuollaisista myrskyistä? En voi edes kuvitella. Se tuntuu niin kaukaiselta, niin erilaiselta elämästä, mitä meillä nykyään on.

Pohjanmeri on yhteydessä Atlantiin, niin joten se saa sekä leppoisaa etelän henkeä että pohjoisen karua kauneutta. Tämä sekoitus, tämä risteäminen – se on sitä, mitä minä itsekin koin tuolla kertaa. Rauhaa ja levottomuutta samanaikaisesti, aivan kuin meren oma sielu paljastaisi itsensä. Ehkä juuri sen vuoksi se on kiehtonut minua niin kauan. Onko se vain minun romantisointiani, vai onko siellä todellakin jotain erityistä? Kenties se on vain meri... mutta niin paljon enemmän kuin pelkkä meri.