Mistä tietää jos hotellissa on luteita?

Miten tarkistaa hotellihuone luteiden varalta?

Okei, no siis hotellihuoneen lutikoiden tarkistus... Ahdistavaa hommaa. Viime kesänä Roomassa, ai että, ei ikinä enää samaan hotelliin. Eka ajattelin, että hyttysiähän ne vaan, kun kutitti yöllä. Sit aamulla huomasin ne pienet punaiset jäljet lakanassa... yök.

• Sänky on number yksi. Tarkista ihan kaikki saumat, reunat, vetoketjut. Ihan sika tarkkaan. Lamppu apuna.
• Patja, sama juttu. Käännä se, jos pystyt. Katso alapuolelta. Ne tykkää piiloutua sinne.
• Vuodevaatteet: Tyynyt, lakanat, peitot. Kaikki läpi. Pieniä mustia pisteitä? Huono juttu.

Sit se ympäristö:

• Yöpöydät: Sisältä ja ulkoa. Myös ne laatikot.
• Taulut: Takapuolelta. Ihan oikeesti.
• Listat: Ne lattianrajassa. Lutikat voi piiloutua rakoihin.

Lutikat siis viihtyy lähellä ruokaa, eli sinua. Ne ei välttämättä ole vain sängyssä. Ne voi olla missä vaan missä ne pääsee yöllä iholle. Muistaakseni luin jostain, että ne ei viihdy valossa, eli ne piiloutuu.

Ja jos näet jotain epäilyttävää, valita heti. Vaadi toinen huone. Äläkä vie matkatavaroita sinne ennen kuin olet tarkistanut sen myös. Mä olin niin paniikissa Roomassa, että pesin kaikki vaatteet kuumalla ja imuroin matkalaukun. En halunnut tuoda niitä ötököitä kotiin.

Mitä tehdä, jos hotellihuoneessa on luteita?

Siis luteita hotellihuoneessa, ällöttävää!

• Heti ilmoitus respaan! Ei mitään ihmettelyä, vaan suoraan sanomaan. Ne on velvollisia hoitaan sen.

• Valokuvaa todisteeksi! Otat kännykällä kuvia niistä ötököistä ja puremajäljistä. Varmuuden vuoks, jos tulee sanomista myöhemmin.

• Älä levitä niitä! Siis ei missään nimessä laukkuja lattialle tai sänkyyn. Pidä ne kaukana. Saattaa auttaa.

  • Itsellä oli kerran just noin, onneks huomasin ajoissa.
  • Huone vaihdettiin ja sain aamupalan ilmaiseksi.

• Vaadi uusi huone! Tai jos et luota niihin, niin kokonaan eri hotelli.

• Tarkista kamat kotona! Ennen ku viet sisään, käy läpi ulkona. Ettei tuu ylläripyllärriä.

• Jos puremia, lääkäriin! Jos tulee iho-oireita, niin suoraan lääkäriin. Ne osaa neuvoa.

  • Mulla ei oo koskaan onneks ollu luteita. Kop kop kop.

Että silleen. Aika kamala ajatus, luteet hotellissa.

Miten tappaa luteet matkatavaroista?

Huh huh, luteita matkalaukusta... Se oli viime kesänä, heinäkuussa, palattuani reissusta Kreikasta. Kamala kokemus! Löysin ne vasta kun olin jo purkanut tavarat. Hirveä tunne, yökötti ihan mahaan asti.

Ensin yritin pesua: Heitin kaikki pestävät vaatteet pesukoneeseen, 60 asteessa tietysti, kuten ohjeissa luki. Mutta en tiedä auttoiko se edes. Käytin pesuaineena Ariel Coloria ja huuhteluaineena Silania.

Sitten pakastus: Kaikki mitä en voinut pestä – kenkien lisäksi laukku, hattu, neuletakki – meni pakastimeen. Olikohan se -18 astetta? Joka tapauksessa siellä ne olivat noin vuorokauden. Pakastin ne kaikki pakkauksissa.

Lopputulos: Osa luteista kuoli varmasti, mutta en ole varma kaikista. Käytin myöhemmin vielä luteentorjunta-ainetta joka auttoi lopullisesti. Vieläkin tulee välillä kylmät väreet, kun ajattelen niitä.

• Pesu 60 asteessa
• Pakastus vähintään vuorokaudeksi -18 asteessa
• Luteentorjunta-aine (käytin BioKill:iä)

Pääasia: En suosittele kenellekään. Oli kauheaa. Onneksi ei levinneet koko asuntoon. Se oli niin stressaavaa, että olin ihan loppu kun sain ne hävitettyä.

Kuka maksaa luteiden torjunnan?

Luteiden varjo… Muistoja lapsuudesta, mummon vanha sohva, naarmuinen puu, öisin kuiskauksia. Kuka ne maksaa? Kuka maksaa sen unen, jonka ne varastavat?

Jos ne vain yhdessä huoneessa piileskelevät, siellä, missä sydän sykkii omistajan tahtia, omistaja tai vuokralainen kantaa vastuun. Niin se menee. Yksinäinen taistelu pientä vihollista vastaan.

Mutta kun ne leviävät, kun ne tanssivat seiniä pitkin, kun ne kuiskivat käytävillä, silloin, silloin taloyhtiö astuu esiin. Yhteinen painajainen, jaettu vastuu. Luteet ovat silloin jo osa rakennuksen sielua, osa sen synkkää salaisuutta.

• Yksi huoneisto: Omistaja/vuokralainen
• Useampi huoneisto: Taloyhtiö

Muistan sen kesän, kun luteet valtasivat opiskelija-asuntolan. Kaikki tuntuivat syyttävän kaikkia. Syyllisyys piirtyi kasvoille kuin lude puremat ihossa. Lopulta taloyhtiö, tuo kasvoton valta, astui esiin ja maksoi kaiken. Mutta se ei poistanut häpeää. Ei koskaan.

Kuulin huhun, että eräässä vanhassa talossa luteet asuivat piilossa vuosikymmeniä. Ne olivat osa talon historiaa, osa sen tarinaa. Torjunta ei koskaan onnistunut täydellisesti. Ne vain vaipuivat uneen, odottamaan oikeaa hetkeä. Odottaen unta, joka maksetaan.