Onko Italiassa vesipulaa?

Onko Italiassa vesipulaa ja mistä se johtuu?

Kyllä on, ja se on ihan todellinen juttu. Sen näkee omin silmin kun siellä käy, ei se ole mikään pelkkä uutisotsikko.

Mä olin viime heinäkuussa 2023 Gardajärvellä, Sirmionessa. Rantaviiva oli vetäytynyt tosi kauas. Ne kuuluisat litteät kivet siellä rannalla, ne oli ihan paljaana ja niitä oli paljon enemmän esillä kun vanhoissa kuvissa. Vesi oli todella matalalla.

Ja Gardajärvi on vain yksi osa sitä. Koko Po-joen laakso, joka on niin tärkeä maataloudelle, kärsii samasta asiasta. Se joki on ihan elintärkeä siellä.

Syy on aika selvä kun asiaa miettii. Talvella Alpeilla ei satanut kunnolla lunta, ja ne lumet on se vesivarasto keväälle ja kesälle. Kun sieltä ei tule sulamisvesiä jokiin ja järviin, niin ne kuivuu. Aika yksinkertaista ja samalla todella pelottavaa.

Se muuttaa koko maisemaa ja fiilistä. Se vehreys on poissa monin paikoin.

Onko Italiassa paljon vesistöjä?

Vettä on. Jokia, järviä. Ei se mikään Suomi ole.

Italian suurimmat joet:

• Po
• Adige
• Tiber
• Adda

Italian suurimmat järvet:

• Gardajärvi
• Maggiorejärvi
• Comojärvi
• Trasimeno

Italia on vuoristoa ja kukkulaa. Sitä se on. Tasankoa on vähän. Vain viidennes. Lähinnä pohjoisessa. Apenniinit halkovat saappaan. Alpit sulkevat pohjoisen.

Kaikki tiet johtavat Roomaan, mutta kaikki ne ovat mutkaisia.

Kävin kerran Dolomiiteilla. Hiljaisuus siellä on erilaista. Painavampaa.

Sitten on ne kaupungit. Jokaisella oma taakkansa.

• Rooma. Ikuinen kaupunki, ikuinen kaaos.
• Milano. Raha puhuu, ihmiset kuuntelevat.
• Napoli. Elämää ja kuolemaa vierekkäin. Aitoa.
• Venetsia. Vajoava kauneus. Jokainen käy katsomassa.

Maa on muotonsa vanki. Kuin ihmisetkin.

Vuoret katsovat kaiken. Eivätkä sano mitään.

Mistä vesipula johtuu?

Vesipula johtuu useista tekijöistä, kuten kuumasta säästä, vähäisistä sateista ja suurten jokien vedenpintojen laskusta.

Hollannissa vesipula johtuu erityisesti pitkään jatkuneesta helteestä ja merkittävästä vedenkorkeuden laskusta Reinin ja Maas-jokien kaltaisissa suurissa vesiväylissä. Tämä on mielenkiintoista, koska maa tunnetaan yleensä kosteasta, merellisestä ilmastostaan. Onko se ironista, että maa, joka on tunnettu padoistaan ja tulvantorjunnastaan, kamppailee nyt liian vähän veden kanssa? Aika pysäyttävä ajatus.

Tänä kesänä, tarkemmin sanottuna vuonna 2024, vesipulasta on kärsitty laajasti useissa Euroopan maissa. Tämä ei ole enää yksittäinen ilmiö vaan pikemminkin toistuva, systemaattinen ongelma, joka vaatii syvempää tarkastelua. Se on kuin luonto muistuttaisi meitä perusasioista.

Mistä tämä laaja-alainen ongelma sitten oikein juontuu?

• Ilmastonmuutos: Selkein syyllinen, joka muuttaa sademalleja ja lisää helleaaltojen intensiteettiä sekä kestoa. Onko tämä uusi normaali, johon meidän pitää vain sopeutua?
• Liiallinen vedenkulutus: Emme ehkä aina ymmärrä, kuinka paljon vettä kuluu ruoantuotantoon, teollisuuteen ja arjen luksukseen. Joka kerta kun juon kahvin, mietin sen vesijalanjälkeä.
• Infrastruktuurin puutteet: Vanhat tai riittämättömät vesijärjestelmät, jotka eivät pysty jakamaan tai varastoimaan vettä tehokkaasti. Tässä on pakko miettiä investointeja.
• Vesiresurssien hallinta: Vesipolitiikka ja rajat ylittävän vedenjakelun haasteet. Joet eivät noudata valtionrajoja, ja tämä luo omat mutkansa.

Hollannin tilanne, jonka maan yleisradio NOS on raportoinut, on varoitusmerkki. Tämä ei koske vain maataloutta tai laivaliikennettä, vaan myös luonnon ekosysteemejä ja lopulta meidän kaikkien hyvinvointia. Vesi on elämän edellytys, ja kun sen saatavuus horjuu, kaikki muu alkaa myös horjua. Se pakottaa miettimään asioita perustavanlaatuisella tasolla, kuten omat vedenkäyttötottumukset. Viimeksi suihkussa laskin, montako minuuttia menisi, jos puolittaisin ajan.

Olen itse analysoinut vastaavia tilanteita vuosien varrella ja huomannut, että yksittäinen kuuma kesä ei selitä kaikkea. Kyse on monimutkaisesta kudoksesta, jossa sääilmiöt, ihmisen toiminta ja pitkän aikavälin trendit kietoutuvat toisiinsa. Jokainen pudotettu vesimäärä on tärkeä.

Miten voimme paremmin varautua tulevaisuuteen?

• Veden säästäminen: Yksinkertaisin, mutta usein aliarvioitu toimi. Suihkut lyhyemmiksi, puutarhan kastelu harkitummin.
• Parempien varastointijärjestelmien rakentaminen: Sademetsät ovat luonnollisia vedenvarastoja, mutta kaupunkialueilla tarvitaan tekoaltaita ja pohjaveden latausjärjestelmiä.
• Kiertotalous vesihuollossa: Harmaaveden uudelleenkäyttö tai puhdistetun jäteveden hyödyntäminen.
• Yhteistyö: Kansainvälinen yhteistyö jokien valuma-alueiden hallinnassa on avainasemassa. Esimerkiksi Rein-joen tilanne vaikuttaa moneen maahan.

Lopulta kyse on siitä, miten arvostamme tätä perusresurssia. Onko vesi vain jotain, mitä hanasta tulee, vai onko se arvokas, rajallinen hyödyke, jota meidän on suojeltava? Tämä on filosofinen kysymys, jolla on erittäin konkreettisia seurauksia. Ei kannata odottaa, että hanasta tulee pelkkää ilmaa, ennen kuin alkaa miettiä.

Mikä on vesistressi?

Vesistressi tarkoittaa tilaa, jossa veden kysyntä on niin suuri, että se uhkaa ylittää saatavilla olevan veden määrän. Tämä on vakava ilmiö, joka vaatii huomiota. Se ei ole vain abstrakti käsite, vaan konkreettinen uhka miljoonille ihmisille ja ekosysteemeille.

On syytä huomata, että tilanne on globaalisti huolestuttava. Jopa 27 maassa vesistressi on jo tällä hetkellä korkealla tasolla. Tämä kertoo jotain siitä, miten hauras meidän suhteemme veteen on. Kysymys on lopulta resursseista ja niiden jakautumisesta – tai pikemminkin jakautumattomuudesta.

Äärimmäisen riskin alueilla tilanne on erityisen kriittinen. Siellä vedenottoaste voi nousta jopa yli 80 prosenttiin kaikista käytettävissä olevista vesivaroista. Ajattele, mitä se tarkoittaa. Kun käytettävissä oleva määrä on jo näin vähissä, pienikin kuivuusjakso tai muu häiriö voi johtaa katastrofiin. Pieni hetki, joka yleensä unohtuu, voi olla ratkaiseva.

Tämä asettaa valtavan paineen koko vesivarojen hallinnan järjestelmään. On kuin tasapainottelisi tikapuilla: pienikin horjahdus voi pudottaa alas. Neljännes maailman väestöstä elää jo äärimmäisen korkean vesistressin alueilla. Tämä luku on puhutteleva. Se ei ole vain tilasto, vaan ihmisiä, yhteisöjä, tulevaisuuksia. On kuin eläisi jatkuvassa varautumistilassa, tietäen että seuraava hetki voi olla se, jolloin vesi loppuu.

Mitä tämä kertoo meistä? Ehkä se pakottaa meidät ajattelemaan veden todellista arvoa. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan arvokas resurssi, joka vaatii kunnioitusta ja tehokasta hallintaa. Miten me ihmiset reagoimme rajallisten resurssien edessä? Se on ikuinen kysymys.

Lisätietoa:

• Vesistressi indikaattorit: WRI (World Resources Institute) ja muut organisaatiot seuraavat jatkuvasti vedenkäyttöä ja saatavuutta globaalisti. Heidän analyysinsä auttavat ymmärtämään tilanteen vakavuutta.
• Vaikuttavat tekijät: Väestönkasvu, ilmastonmuutos (kuivuudet, sateiden epäsäännöllisyys), maatalouden vedentarve, teollisuuden kulutus ja huono vedenhallinta ovat keskeisiä tekijöitä vesistressin pahenemisessa.
• Seuraukset: Vesistressi voi johtaa ruokapulaan, terveyskysymyksiin (huono hygienia), sosiaalisiin levottomuuksiin, muuttoliikkeeseen ja taloudellisiin menetyksiin.
• Ratkaisut: Tehokkaampi vedenkäyttö, vesihuoltojärjestelmien parantaminen, uusiutuvien vesilähteiden hyödyntäminen, jätevesien kierrätys ja tietoisuuden lisääminen ovat tärkeitä toimia. Tulevaisuus riippuu kyvystämme sopeutua ja innovoida.

Miksi makea vesi loppuu?

On taas myöhä. Mietin vettä. Tuntuu niin oudolta ajatella, että se voisi loppua. Se vain tulee hanasta. Mutta ei se tule.

Kaikki mitä me teemme, kaikki mitä tuotetaan, vaatii makeaa vettä. Ihan kaikki. Ja nyt sen rajat tulevat vastaan. Maapallo ei enää kestä tätä kulutusta. Se on hämmentävää ja tekee surulliseksi.

MIKÄ KULUTTAA MAAILMAN MAKEAN VEDEN?

• Maatalous: 70 % kaikesta makean veden kulutuksesta.
• Teollisuus: 20 % kulutuksesta.
• Kotitaloudet: 10 % kulutuksesta.

Se on se piilovesi. Vesi, jota ei näe. Se on kaikessa, mitä ostamme. Ostin viime viikolla uudet farkut. En ajatellut sitä silloin, mutta nyt ajattelen.

• Yhdet farkut vaativat 7 500–10 000 litraa vettä. Vesi kuluu puuvillan viljelyyn, kankaan valmistukseen ja värjäykseen. Se on enemmän kuin yksi ihminen juo seitsemässä vuodessa.

• Lihantuotanto on ihan oma lukunsa. Yksi naudanlihakilo vaatii 15 400 litraa vettä. Se vesi menee rehun kasvattamiseen ja eläimen juomavedeksi. Se tuntuu käsittämättömältä.

• Elektroniikka ja energia. Jopa tämä puhelin, jolla kirjoitan. Sen valmistus on vaatinut vettä. Voimalaitokset tarvitsevat valtavia määriä vettä jäähdytykseen.

Ja sitten on ilmastonmuutos. Se muuttaa kaiken. Sateet tulevat väärään aikaan, tai eivät ollenkaan. Jäätiköt sulaa, ne meidän makean veden varastot. Ja se vesi mitä on, likaantuu. Tehtaista, lannoitteista. Se ei ole enää juomakelpoista.

Katselen vesilasia tässä pöydällä. Tuntuu niin yksinkertaiselta. Mutta ei se ole.

Mitä likainen vesi voi aiheuttaa?

Likainen vesi on terveysriski. Se tartuttaa.

• Vatsavaivat: Aiheuttaja usein E. coli. Ei kaikki kannat vaarallisia, mutta jotkut aiheuttavat kovia oireita.
• Hengitystieinfektiot: Vesi voi sisältää taudinaiheuttajia, jotka leviävät ilmateitse.
• Iho-ongelmat: Kontaktissa voi syntyä ärsytystä ja infektioita.

Saastunut vesi vaarantaa hyvinvoinnin. Uinti siinä on arvaamatonta.