Onko leiriytyminen jokamiehenoikeus?

Saako jokamiehenoikeudella leiriytyä vapaasti Suomessa?

Totta kai saa, itse olen usein teltan pystyttänyt metsään. Se tuntuu aina niin vapaalta, mutta siinä on se oma vastuunsa.

Muistan viime kesänä, heinäkuun 17. päivä, kun olin Nuuksion kansallispuiston laidalla. Ei saanut ihan mihin vain telttaa viedä, koska siellä on niitä selkeitä leirintäalueita. Mutta vähän syrjemmällä, jos ei tee isompaa vahinkoa tai haittaa, se on kyllä ihan ok.

Kodin pihaan tai sinne ihan viereen ei todellakaan saa mennä yöksi. Se on loukkaus, mieti itse jos joku leiriytyisi sun takapihalle. Ei hyvä.

Olen kerran oppinut kantapään kautta, kun jossain Oulun lähellä etsin paikkaa ja luulin, että "kyllä tänne saa". No, ei saanutkaan. Joku vanhempi mies tuli sitten ystävällisesti neuvomaan, että pitää aina katsoa ne paikalliset säännöt. Ne löytyy yleensä netistä tosi helposti, jos osaa hakea. Se oli opetus, joskus lokakuussa 2022.

Nämä jokamiehenoikeudet on kyllä ihan parasta Suomessa, sellainen ainutlaatuinen juttu. Antaa tilaa hengittää.

Mihin saa leiriytyä teltalla?

Teltalla leiriytyminen: vapaus ja vastuu luonnossa

Leiriytyä saa periaatteessa kaikkialle, missä liikkuminenkin on sallittua. Tämä tarkoittaa sekä julkisia että yksityisiä maa-alueita. Ajatus on kaunis, eikö totta? Luonto kutsuu, ja meillä on oikeus vastata siihen. Mutta kuten kaikessa vapaudessa, on tässäkin tiettyjä rajauksia, jotka on hyvä tiedostaa.

Keskeiset periaatteet teltassa yöpymiseen:

• Oleskelun sallivuus: Tärkeintä on, että alueella saa yleisesti oleskella. Jos jokin paikka on merkitty kielletyksi, se koskee todennäköisesti myös leiriytymistä.

• Haittaa aiheuttamaton oleskelu: Leiriytymisen on oltava sellainen, ettei se aiheuta merkittävää haittaa alueen varsinaiselle käytölle. Kuvittele, että joku pystyttäisi telttansa suoraan viljapellon keskelle – se ei taatusti olisi hyvä juttu! Vastaavasti se ei saisi olla vaarallista tai häiritsevää.

• Erityiset oleskelukiellot: Jotkut alueet, kuten luonnonsuojelualueet, sotilas- tai puolustusalueet tai yksityiset piha-alueet, voivat olla rajattuja leiriytymisen suhteen. Näistä on yleensä selkeät opasteet.

Mietipä tätä: Jokamiehenoikeudet eivät tarkoita jokamiehen oikeutta tulla ja tehdä mitä tahansa. Kyse on kunnioituksesta – niin luontoa kuin maanomistajaa kohtaan. Filosofisesti ajateltuna, on kiinnostavaa, miten yhteiskunta tasapainottelee yksilön vapauden ja yhteisten sääntöjen välillä.

Lisätietoa ja tarkennuksia:

• Lyhytaikainen leiriytyminen: Yleensä lyhytaikainen, esimerkiksi yhden tai kahden yön leiriytyminen, on sallittua, kunhan emme häiritse ketään tai mitään. Pitkäaikaisemmasta oleskelusta on syytä kysyä lupaa.
• Tulenteko: Tulentekoon liittyy omat sääntönsä ja rajoituksensa (esim. metsäpalovaroitus), jotka on syytä tarkistaa ennen nuotion sytyttämistä.
• Roskat: On itsestään selvää, että kaikki roskat on vietävä mukanaan. Luonto on meille lainassa, ei kaatopaikka.
• Yksityismaat: Yksityismailla leiriytymiseen tarvitaan usein maanomistajan lupa, erityisesti jos leiripaikka on lähellä asumuksia. Tämä on kohteliasta ja asianmukaista.
• Alueelliset erot: Joillakin alueilla, esimerkiksi kansallispuistoissa, voi olla tarkempia sääntöjä tai merkittyjä leiripaikkoja, jotka helpottavat leiriytyjän elämää ja suojelevat samalla luontoa.

On siis kyse tasapainosta: luonnosta nauttimisesta, mutta myös sen ja muiden ihmisten kunnioittamisesta.

Saako leiriytyä?

Totta kai saa! Suomi on kuin yksi suuri, ilmainen hotelli, kunhan et yritä viedä pyyhkeitä mukanasi. Pystytä se teltta melkein minne vain, kunhan et mene kenenkään kukkapenkkiin kuokkimaan ja aiheuta paikallista pahennusta.

Jokamiehenoikeus sallii tilapäisen leiriytymisen luonnossa.Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla leiriytyminen on sallittu ainoastaan merkityillä paikoilla.Pihapiiriin tai viljelyksille ei saa leiriytyä ilman lupaa.

Se on se vapaus, kun aamukahvin voi keittää ilman paitaa ja naapurin tuijotusta, paitsi jos joku utelias hirvi sattuu paikalle kyttäämään. Mutta muista, tämä ei ole mikään villin lännen meininki, vaan hommassa on omat sääntönsä, ettei homma mene ihan reisille.

Tässä muutama nyrkkisääntö, ettei tarvitse selitellä tekemisiään karhun tai maanomistajan kanssa:

• Älä leiriydy kenenkään ikkunan alle. Pidetään se kuuluisa kunniallinen välimatka asutukseen. Se on kiusallista kaikille, kun isäntä tulee aamutakissa kysymään, onko kahvi jo tippunut.
• Tulenteko on oma taiteenlajinsa. Metsäpalovaroituksen aikana edes ajatus tulitikuista on laiton. Muutenkin, käytä valmiita nuotiopaikkoja, ellet halua päätyä iltauutisiin ja saada nimeäsi historiaan tuhopolttajana.
• Vie roskat mukanasi! Metsä ei ole mikään kaatopaikka. Viimeksi kun olin Lapissa, näin tunturisopulin yrittävän rakentaa pesää tyhjästä sipsipussista. Se oli surullinen näky.
• Kansallispuistot ovat erikseen. Niissä on omat sääntönsä, vähän kuin anoppilassa. Pysy poluilla ja telttaile siellä, missä kyltti sanoo, niin kaikki ovat tyytyväisiä ja luonto kiittää.