Onko Lofooteilla hyttysiä?

Onko lofooteilla hyttysiä? Hyttystilanne ja vinkit

Lofootit on suosittu kohde, mutta moni miettii onko lofooteilla hyttysiä häiritsemässä matkaa. Hyönteisten määrä riippuu täysin sääolosuhteista ja tarkasta sijainnista saariryhmällä. Ymmärtämällä nämä erot voit varautua oikein, nauttia upeista maisemista ilman turhia huolia ja välttää ikävät pistot vaelluksilla tai leiriytyessäsi suojaisilla alueilla.

Totuus Lofoottien hyttystilanteesta

Lofooteilla on yleisesti ottaen erittäin vähän hyttysiä verrattuna Suomen sisämaahan tai vaikkapa Lappiin. Jatkuva merituuli rannikolla pitää verenimijät tehokkaasti poissa. Kuitenkin sisämaassa, suojaisissa laaksoissa tai seisovan veden lähellä niitä voi esiintyä.

Seuraan rehellisiä ollaksemme - odotin itsekin aivan pahinta ensimmäisellä reissullani. Pakkasin rinkkaan valtavasti myrkkyä ja hyttyshatun, varautuen samanlaiseen invaasioon kuin Inarissa heinäkuussa. Mutta tähän liittyy yksi erittäin yleinen harhaluulo, joka saa monet pakkaamaan väärin - kerron siitä tarkan syyn hieman tuonnempana.

Todellisuudessa Lofoottien rannikon leirintäalueilla on käytännössä hyvin vähän hyttysiä koko kesän ajan.^[1] Tämä johtuu suolaisesta meri-ilmasta ja maaston avoimuudesta. Hyttyset vihaavat tuulta ja suolaa. Voit usein istua iltaa kallioilla ihailemassa keskiyön aurinkoa täysin rauhassa, ilman ensimmäistäkään ininää.

Rannikko vastaan sisämaa - Missä hyttyset piileksivät?

Hyttystilanne Lofooteilla riippuu lähes täysin siitä, mihin päätät pystyttää telttasi tai mihin suuntaat päiväretkelle. Rannikolla olet turvassa. Aivan totta. Mutta suojaiset laaksot ovat aivan toinen tarina.

Tässä on se yleinen harhaluulo, josta mainitsin aiemmin: monet ajattelevat, että koska Lofootit ovat meren rannalla, hyttysiä ei ole lainkaan missään. Kun vaellat syvälle vuorten väliin ja löydät idyllisen pienen tunturijärven, tilanne muuttuu dramaattisesti. Täällä tuuli ei käy, ja seisova makea vesi tarjoaa täydellisen lisääntymispaikan.

Tein itse tämän klassisen virheen vuosia sitten. Pystytin teltan tyyneen laaksoon, koska maisema näytti täydelliseltä Instagram-kuvia varten. Virhe. Tuuli tyyntyi illalla kokonaan. Minulla meni yli kaksi tuntia nukahtaa pelkän ininän takia (ja tiedän kokemuksesta, että tämä vie hermot nopeasti). Opin kantapään kautta, että lofootit vaellus hyttyset voivat olla todellinen haaste ilman merituulta.

Kun tuulen nopeus ylittää muutaman metrin sekunnissa, hyttysten lentokyky heikkenee merkittävästi ja ne joutuvat pysymään piilossa aluskasvillisuudessa.^[2] Rannikolla tämä raja ylittyy lähes aina.

Milloin on pahin hyttysaika Lofooteilla?

Ajoitus on kaikki kaikessa. Keskikesä eli heinäkuun alkupuolisko on yleensä hyttysten kulta-aikaa niillä alueilla, joilla niitä ylipäätään esiintyy. Lämpimät ja tyynet päivät ovat riskialtteimpia, jolloin moni pohtii tarvitseeko lofooteille hyttyskarkotetta mukaan.

Lofooteilla tilanne kuitenkin rauhoittuu hyvin nopeasti. Hyttyskanta putoaa selvästi elokuun puoleenväliin mennessä ilmojen viilentyessä hieman.^[3] Syyskuussa matkustaessa hyttysistä ei ole enää käytännössä mitään vaivaa, vaikka osuisit tyyneen ja aurinkoiseen laaksoon.

Leiripaikan valinta: Rannikko vs. Sisämaan laakso

Leiripaikan valinta vaikuttaa Lofooteilla suoraan siihen, kuinka paljon tulet kohtaamaan hyönteisiä. Tässä vertailu kahden tyypillisen ympäristön välillä.

⭐ Rannikon kalliot ja biitsit (Suositeltu)

• Usein tuulista ja säätilat vaihtuvat nopeasti, teltta pitää kiinnittää huolella.
• Erittäin vähäinen tai olematon jatkuvan merituulen ansiosta.
• Karkotteita ei yleensä tarvita lainkaan, pitkät hihat riittävät viiman takia.

Sisämaan laaksot ja järvenrannat

• Suojaisampi tuulelta, usein lämpimämpi mikroilmasto.
• Kohtalainen tai paikoin runsas, erityisesti tyyninä heinäkuun iltoina.
• Hyttyskarkote ja oviverkkojen huolellinen sulkeminen ovat välttämättömiä.

Mikon oppitunti Lofoottien mikroilmastoista

Mikko, 28-vuotias koodari Tampereelta, lähti ensimmäiselle Lofoottien vaellukselleen heinäkuussa. Hän vihasi hyttysiä ja oli lukenut, ettei niitä rannikolla olisi. Ensimmäisenä iltana hän huomasi suositun rannan olevan täynnä telttoja ja päätti etsiä rauhallisemman paikan ylempää laaksosta, pienen puron varrelta.

Pystytettyään teltan tuulensuojaan korkean kallion seinämän viereen, ilma tyyntyi täysin. Parissa minuutissa puron varrella sikiävät hyttyset löysivät hänet. Mikko yritti paeta telttaan, mutta jätti vahingossa sisäverkon vetoketjun hieman auki. Kymmeniä hyttysiä pääsi sisään, ja hän joutui metsästämään niitä otsalampun valossa tuntikaupalla.

Seuraavana päivänä hän jutteli paikallisen oppaan kanssa. Opas neuvoi siirtämään teltan laakson suulle, missä kylmä merituuli pääsi puhaltamaan vapaasti, vaikka se tarkoittikin teltan tukevampaa ankkurointia kiviin.

Muutettuaan leirinsä tuuliseen satulaan noin 500 metrin päähän edellisestä paikasta, hyttysongelma katosi välittömästi. Tuulen nopeus riitti pitämään hyönteiset maassa. Mikko nukkui loppureissun yönsä rauhassa ja oppi, että Lofooteilla pieni tuulenvire on mukavuuden tae, ei vihollinen.