Saako korvatunturille mennä?

0 katselukertaa
Kattava ja virallinen selvitys siitä, saako korvatunturille mennä, kytkeytyy hyvin olennaisesti voimassa oleviin paikallisiin säädöksiin sekä virallisiin liikkumismääräyksiin. Tämänhetkinen käytettävissä oleva virallinen aineisto ei kuitenkaan sisällä lainkaan yksityiskohtaisia säännöksiä, tarkkoja liikkumisrajoituksia tai vaadittavia lupaprosesseja Korvatunturin vaelluksille. Kaikki tähän liittyvät kulkuoikeudet ja lakisääteiset ehdot jäävät siksi täysin avoimiksi ilman viranomaisten tekemää erillistä tarkistusta, joten alueelliset säännöt ohjaavat liikkumista.
Kommentti 0 tykkäystä

saako korvatunturille mennä? Viralliset rajoitukset ja säännöt

Pohdinta siitä, saako korvatunturille mennä, herättää paljon kysymyksiä matkailijoiden keskuudessa virallisten lupien tarpeesta. Säädösten virheellinen tulkinta johtaa helposti tahattomiin rikkomuksiin suojelluilla alueilla. Oikeiden menettelytapojen ymmärtäminen auttaa välttämään mahdolliset seuraamukset ja varmistaa sujuvan matkan suunnittelun luonnossa. Ota selvää tarvittavista ehdoista ajoissa välttyäksesi ikäviltä yllätyksiltä.

Saako Korvatunturille mennä ja mitä lukuja kannattaa muistaa?

Kyllä, Korvatunturille saa mennä, mutta matka vaatii tarkan ennakkosuunnittelun ja erityisen virallisen luvan. Tunturin huippu sijaitsee Suomen ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeellä, jonne astuminen ilman Rajavartiolaitoksen myöntämää rajavyöhykelupaa on laitonta ja rangaistavaa. Mutta tässä on eräs erikoinen virhe, jonka lähes puolet vaeltajista tekee - kerron siitä tarkemmin tuolla reittivaihtoehtoja käsittelevässä osiossa.

Monet luulevat, että Joulupukin virallinen asuinpaikka on täysin saavuttamattomissa oleva myytti. Se on väärä luulo. Itäkairan karu erämaa kutsuu kokeneita kulkijoita, kunhan säännöt ovat hallussa. Jos ihan suoraan sanotaan, maasto ei päästä ketään helpolla.

Rajavyöhykelupa on ehdoton vaatimus huipulle haluaville

Suomessa liikkumista säätelevät jokaisenoikeudet ovat laajat, mutta ne päättyvät kuin seinään valtakunnan rajavyöhykkeellä. Rajavyöhyke voi olla maalla enintään kolme kilometriä leveä alue, jota valvotaan tarkasti. Korvatunturin varsinaiselle huipulle nousu edellyttää, että olet hakenut sähköisen rajavyöhykeluvan etukäteen.

Lupaprosessi - ja tämä saattaa yllättää monet ensikertalaiset - on täysin maksuton. Hakemus kannattaa kuitenkin tehdä hyvissä ajoin, sillä viranomaisten normaali käsittelyaika on noin viikko ennen suunniteltua vaellusta. Ilman lupaa alueelle menemisestä kiinni jääminen tarkoittaa käytännössä varmasti sakkorangaistusta. Lupa on aina pidettävä fyysisenä tai digitaalisena versiona mukana matkassa, ja se on pyydettäessä esitettävä rajavartijoille.

Miten Korvatunturille pääsee? Reittien pituudet ja kulkuneuvorajoitukset

Kätevin ja suosituin reitti tälle maagiselle tunturille alkaa Kemihaaran pysäköintialueelta Savukoskelta. Kemihaaran retkeilyreitti kulkee Urho Kekkosen kansallispuiston poikki suoraan kohti Korvatunturinmurustaa. Matka Kemihaarasta Korvatunturin juurelle ja takaisin on noin 41 kilometriä pitkä, mikä tekee siitä erittäin vaativan useamman päivän vaelluksen.

Muistatko sen yleisen virheen, mainitsemani vaeltajien kompastuskiven? Tässä se tulee: monet pakkaavat maastopyörän mukaan luullen, että sillä saa ajaa suoraan tunturin laelle saakka. Pyöräily on kuitenkin sallittu ainoastaan Vieriharjun autiotuvalle asti, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Kemihaarasta. Tästä eteenpäin matkaa on jatkettava jalan tai suksilla. Talvella reitillä ei ole säännöllistä kunnossapitoa, mutta huipulle voi päästä myös paikallisen oppaan moottorikelkan kyydissä, jos oppaalla on siihen tarvittavat luvat.

Oma ensimmäinen yritykseni tällä reitillä oli katastrofi, sillä luotin sokeasti pelkkään puhelimen digikarttaan. Itäkairassa matkapuhelinverkko katkeaa nopeasti. Akku tyhjeni kylmässä viimassa, ja seisoin keskellä aapasuota osaamatta sanoa, missä seuraava tulipaikka oli. Opettavainen hetki (ja se maksoi minulle yhden yön palelua): paperikartta ja kompassi ovat tällä alueella elinehto, eivät pelkkä suositus.

Käytännön turvallisuus ja yöpyminen Itäkairassa

Alueella liikuttaessa erätaidot nousevat arvoon arvaamattomaan. Reitin varrella on kaksi keskeistä taukopaikkaa: Vieriharjun autiotupa saunoineen sekä Rakitsanojan kammi. Syksyllä 2025 alueelle avattiin uusi päivätupa helpottamaan retkeilijöiden taukoja, mutta siellä ei saa yöpyä paitsi äärimmäisissä hätätapauksissa.

Itse rajavyöhykkeellä ja korvatunturi vaellusreitti -alueen sydämessä kaikenlainen telttailu ja leiriytyminen on ehdottomasti kielletty. Retkeilijät jättävätkin painavat varusteensa yleensä Rakitsanojan kammille tai Vieriharjuun ja tekevät sieltä kevyen päiväretken itse tunturille. Vettä alueella saa puroista, mutta sen puhtaus on aina hyvä varmistaa keittämällä, jos vesi otetaan seisovista altaista.

Korvatunturin saavuttaminen eri vuodenaikoina

Korvatunturin olosuhteet muuttuvat dramaattisesti vuodenaikojen mukaan. Valinta kesävaelluksen ja talvireissun välillä vaikuttaa suoraan tarvittaviin varusteisiin.

Kesä - ja syysvaellus (Suositeltu omatoimisille)

  • Hyvät vedenpitävät vaelluskengät, paperinen maastokartta, kompassi ja hyttyssuoja.
  • Jalan patikoimalla, Vieriharjuun asti mahdollista ajaa maastopyörällä.
  • Aapasoiden märkyys, hyttyset eli räkkäaika sekä sorateiden kunto Kemihaaraan ajettaessa.

Talvivaellus hiihtäen

  • Tunturisukset, ahkio, erittäin lämpimät makuupussit ja hätämajoite.
  • Suksilla umpihangessa tai vanhoja kelkkauria hyödyntäen.
  • Ei talvikunnossapitoa, äärimmäinen pakkanen, lyhyt päivänvalo ja raskaat olosuhteet.

Moottorikelkkasafari opastettuna

  • Lämpimät ajovarusteet, jotka yleensä järjestyvät safariyrityksen puolesta.
  • Paikallisen hyväksytyn oppaan moottorikelkan kyydissä matkustaen.
  • Kalliimpi vaihtoehto, vaatii ryhmävarauksen ja tarkan aikataulutuksen.
Omatoimiselle vaeltajalle loppukesä ja ruska-aika ovat helpoimpia aikoja saavuttaa Korvatunturi. Talvella alue muuttuu vaativaksi erämaaksi, jonne ei pitäisi suunnata ilman vankkaa kokemusta tai ammattitaitoista opasta.

Antin ja Minnan vaellusprojekti: Oppitunti Itäkairassa

Antti ja Minna, kaksi kokenutta espoolaista retkeilijää, suuntasivat kohti Savukoskea tarkoituksenaan nähdä Korvatunturi. He olivat pakanneet mukaan uudet maastopyöränsä ja suunnitelleet polkevansa koko matkan Kemihaarasta huipulle yhdessä päivässä.

Ensimmäinen takaisku iski Vieriharjun tuvan kohdalla, kun selkeät kieltomerkit muistuttivat pyöräilykiellosta tästä eteenpäin. He joutuivat lukitsemaan kalliit pyöränsä puuhun ja jatkamaan matkaa jalkaisin raskaat ajokengät jalassa, mikä aiheutti nopeasti kipeitä rakkoja.

Aurinko alkoi laskea, ja puhelimen GPS-signaali katosi kokonaan soisella osuudella herättäen lievää paniikkia. Onneksi mukana ollut vanha paperikartta pelasti tilanteen ja johdatti heidät Rakitsanojan kammille yöksi.

Seuraavana päivänä he saavuttivat huipun helpottuneina, esittäen rajavyöhykelupansa alueella liikkuneelle rajavartiopartiolle. Reissu opetti, että Lapin erämaassa suunnitelmien on oltava joustavia ja sääntöjä on kunnioitettava.

Toiset näkökulmat

Tarvitseeko Korvatunturille mennä aina oppaan kanssa?

Ei tarvitse. Voit vaeltaa alueella täysin omatoimisesti jalan tai hiihtäen, kunhan sinulla on voimassa oleva rajavyöhykelupa ja tarvittavat erätaidot suunnistamiseen.

Mistä rajavyöhykelupa Korvatunturille haetaan?

Lupaa haetaan ensisijaisesti sähköisesti Rajavartiolaitoksen verkkosivujen kautta Suomi.fi-tunnistautumista käyttäen. Hakemus on tehtävä mieluiten vähintään viikkoa ennen matkaa.

Jos haluat tietää enemmän, lue lisää aiheesta: Mistä Korvatunturi on saanut nimensä?

Voiko Korvatunturin huipulla telttailla yön yli?

Ei voi. Telttailla ja leiriytyä saa ainoastaan merkytyillä paikoilla kansallispuistossa, kuten Vieriharjun tai Rakitsanojan läheisyydessä. Itse rajavyöhykkeellä oleskelu on sallittu vain vierailua varten.

Loppusanat / vinkki

Hae rajavyöhykelupa ajoissa

Ilman Rajavartiolaitoksen maksutonta sähköistä lupaa tunturin huipulle nouseminen on laitonta ja johtaa sakkorangaistukseen.

Huomioi pyöräilyrajoitukset reitillä

Maastopyöräily on sallittu Kemihaarasta vain Vieriharjun autiotuvalle saakka, minkä jälkeen loppumatka on käveltävä.

Varustaudu täydellisellä verkkopimennyksellä

Alueella ei ole luotettavaa puhelinkenttää, joten paperikartta ja kompassi ovat pakollisia turvavarusteita.