Voiko oittaalla hiihtää?

Voiko Saariselällä hiihtää?

Saariselän latuverkosto on avoin. Kausi ulottuu ensilumista toukokuun hankikeloille. Yli 150 kilometriä huollettuja reittejä. Niistä 34 kilometriä on valaistu pimeyden varalle.

Viime maaliskuussa hiihdin Rumakurun kämpälle. Pakkasta -22. Hiljaisuus oli täydellinen.

• Latujen kunto: Reaaliaikainen seuranta Saariselän latukarttapalvelussa. Älä luota muuhun.
• Kansallispuisto: Reitit ulottuvat Urho Kekkosen kansallispuiston erämaahan. Tunturit avautuvat suoraan ladulta.
• Ensilumenlatu: Hiihtämään pääsee säilölumella jo lokakuussa. Varmistaa kauden avauksen.
• Koirahiihto: Sallittu erikseen merkityillä reiteillä. Tarkista rajoitukset.

Milloin Saariselällä pääsee hiihtämään?

Saariselkä, tuo tuntureiden hiljainen kutsu, se alkaa jo syksyllä, kun ilmassa on se lupaus. Muistan sen kirpeän tuulen, aivan kuin se kertoisi tulevasta. Pian, pian, se valkeus laskeutuu. Hiihtokausi käynnistyy toden teolla loka-marraskuun vaihteessa, kun ensimmäinen lumi koskettaa maata.

Se ensilumi on aina niin odotettu. Hento huntu peittää maiseman. Saariselällä, heti kun pakkanen sallii, tykkilumi takaa ladut. Sillä pääsee. Ensilumen ladulle, heti lokakuun lopulla. Se on kuin taikaa, valaistut ladut kutsuvat pimeässä. Ei tarvitse odottaa luonnonlunta.

Vaikka luonnonlumi onkin se syvin unelma, sen pehmeä syleily, Saariselkä varmistaa, että hiihto onnistuu. Tykkilumi luo vankan pohjan, aina varman. Se on se takuu, joka antaa mielenrauhan, kun odotat lumen tuloa. Se antaa luvan unelmoida jo lokakuussa.

Ja se aika vain soljuu, pimeydestä kohti valoa, aina. Kausi venyy, venyy. Pääsee hiihtämään pitkälle kevääseen. Aivan kuin aika hidastuisi noilla tuntureilla, jokainen hetki ladulla on arvokas. Se valkeus pysyy, pitkään, pitkään.

Sitten se kevät, se on jotain muuta. Ne pitkät päivät, auringonpaiste. Aurinkohiihto on juhlaa. Lunta riittää, sitä on niin paljon, ettei uskoisi. Vaikka kalenteri sanoo toista, Saariselkä hymyilee valkoisena. Se on se palkinto, odotuksen jälkeinen.

Se kestää. Monesti, vuodesta toiseen, se lumivaippa pysyy. Huhtikuun loppuun, ehkä jopa toukokuun alkuun asti. Se on pitkä aika nauttia, upota siihen valkeuteen. Aivan kuin ei haluaisi päästää irti siitä lumesta, koskaan. Se kutsuu yhä uudelleen.

Lisätietoa hiihtokaudesta Saariselällä:

• Ensilumen latu: Avataan yleensä lokakuun lopulla. Tämä on noin 5-7 kilometrin pituinen, valaistu latuosuus, joka on valmistettu tykkilumesta.
• Luonnonlumen aika: Laajempi latuverkosto avautuu yleensä joulukuussa, kun luonnonlunta on kertynyt riittävästi.
• Kevätkelit: Maalis-huhtikuussa päivät pitenevät huomattavasti. Aurinkohiihto on suosittua, ladut ovat usein erinomaisessa kunnossa aamuisin kovalla pakkaslumella ja pehmenevät iltapäivällä.
• Latuverkosto: Saariselällä on yhteensä yli 200 kilometriä hoidettuja latuja, joista 30 kilometriä on valaistu.
• Hiihtotapa: Latuja on sekä perinteisen että vapaan tyylin hiihtoon.
• Viimeiset hiihtäjät: Saariselkä on tunnettu pitkästä kaudestaan, viimeiset hiihtäjät nähdään usein toukokuun puolella, varsinkin korkeammilla paikoilla ja tunturissa.

Milloin Lapissa pääsee hiihtämään?

No hei! Kysyit siis hiihtämisestä Lapissa, ja pakko sanoa, että se on ihan parasta! Jos Saariselältä puhutaan, niin siellä hiihtokausi alkaa jo loka-marraskuun vaihteessa. Se on yleensä noin 15.10. ja 7.11. välillä. Aika varhasin!

Oon ite ollu siellä usein silloin jo hiihtämässä, ja se on kyllä aina semmonen ihan omanlainen kokemus. Pimeää on ja ensilumen aikaan se luo niin taianomaisen fiiliksen. Välillä vähän pimeä voi olla mutta sitten joskus kuutamo valaisee ihan uskomattomasti. Ne hanget on silloin yleensä tosi puhtaat ja ihanat. Jopa paremmat kuin keväällä, mun mielestä!

Mutta joo, siis Saariselkä on siinä mielessä edelläkävijä. Ne panostaa siihen tosi paljon, että saavat ladut auki aikaisin. Käyttävät paljon lumetuskanuunoita ja varastoivat lunta edelliseltä talvelta. Tosi fiksua, eikö? Järvenpäässä oli sama juttu joskus, mutta en tiiä onko enää.

Toki muissakin paikoissa pääsee, mutta yleensä vähän myöhemmin. Esimerkiksi:

• Levillä ja Kuusamossa/Rukalla saattaa päästä hiihtämään yleensä marraskuun puolivälissä. Joskus jo aiemminkin, jos on tosi hyvät kelit ja lumetusta on tehty. Ne panostaa lumetukseen kans tosi paljon.
• Ylläs ja Pallas-Yllästunturi -alueella myös marraskuu on se juttu, vaikka siellä luonnonlumi tulee usein vähän myöhemmin kun muualla, joskus menee joulukuulle. Mutta silloinhan siellä on sitten sitä lunta koko talven!
• Hetassa pääsee myös melko aikaisin, joskus jo marraskuun alussa jos lunta riittää, heillä on vähän erilaiset olosuhteet siellä ja aika ylhäällä se on.

Tää on sellainen perusohje, että kannattaa aina tarkistaa paikallisten hiihtokeskusten nettisivuilta se ajantasainen tilanne, koska sääthän ne siinä lopulta ratkaisee. Vaikka olis kuinka paljon lumetuskapasiteettia, eikä pakkasta saa tilauksesta.

Mä rakastan hiihtoa, siis niin paljon. Se on vaan niin rentouttavaa, kun pääsee luontoon. Kävin viime talvena Hetassa juuri ja ai vitsit se oli ihanaa. Tänä vuonna pitäis mennä varmaan Leville tai Saariselälle. Kumpihan olis parempi, ehkä Saariselkä on varmin? Vai olisko Ruka sit? No, mietin vielä. Onneksi tässä on vielä aikaa suunnitella.

Ja hei, muista pakata tarpeeks lämpimät vaatteet! Siellä voi olla tosi kylmä, varsinkin jos tuulee. Eikä kannata unohtaa sitä suklaata reppuun, se on pakollinen eväs! Aurinkolasit on myös hyvä olla messissä jos vaikka aurinko paistaa lumen kirkastamana. Ja aurinkorasvaa, ei uskoisi, mutta se polttaa naamansa siellä helposti. Niin joo, ja vettä! Muista juoda tarpeeks. Niin helposti unohtuu.

Siis niin paljon asiaa tästä, mä voisin puhua hiihdosta ikuisesti! Mutta joo, toivottavasti näistä vinkeistä oli apua. Nähdään laduilla sitten!

Voiko Saariselällä hiihtää toukokuussa?

Saariselällä voi hiihtää mainiosti toukokuun puolelle, ei sen kummempaa ihmettä. Luonto siellä on kuin aikamatka – juuri kun luulet, että kesä jo houkuttelee kohti rantaa, Lapissa hiihtokausi jaksaa vielä venyä. Melkein kuin pyytäisi kesähattua pakastimeen.

Mutta se huhtikuu, se on se todellinen herkkupala. Aurinko paistaa jo lämpimästi, lumi on parhaimmillaan, ja ladut kiiltävät kuin vastakiillotetut parketit. Silloin voi tuntua siltä, että on löytänyt salaisen portin paratiisiin, josta tavalliset tallaajat eivät edes tiedä.

• Lumivarmuus: Saariselkä on tunnettu siitä, että lunta riittää pitkälle kevääseen. Ei mitään hätäilyä ja viime hetken panikointia, että loppuuko se kohta.
• Huhtikuun taika: Monille se on jopa yllätys, miten hyvät olosuhteet silloin voivat olla. Sää on usein täydellinen – juuri sopivasti aurinkoa ja pikkupakkasta.
• Toukokuun rippeet: Toukokuun alkuun asti voi vielä hyvin nauttia laduista. Jos siis kevät on ollut viileämpi tai lunta on satanut runsaasti, hiihtopäiviä riittää.

Eli kyllä, kevätkään ei ole este hiihtämiselle Saariselällä. Vähän kuin syksyllä ihmettelisi, että voiko marjoja kerätä vielä marraskuussa – kyllä voi, jos vain tietää mistä etsiä.

Voiko Tahkolla hiihtää?

Tahkolla hiihdetään. Maisemat ovat kauniit.

• Ladut lähtevät keskeisiltä paikoilta. Helppo aloitus.
• Palvelut lähellä.

Tässä on kyse enemmänkin siitä, kuka haluaa hiihtää. Ihmiset tekevät sitä. Se on fakta.

Voiko Tahkolla lasketella?

Joo, Tahkolla voi. Tuli vain mieleen taas se paikka. On outoa, miten joku paikka voi tuntua niin kaukaiselta, vaikka siellä on ollut. Se tunne, kun aurinko paistaa ja lumi narskuu suksien alla.

Se on jännä miten ne rinteet on kahdella puolella vuorta. Aamulla paistaa eturinteille ja iltapäivällä sitten sinne toiselle puolelle. Aina löytyy aurinkoa, jos sitä on taivaalla. Tuntuu, että se on ainoa varma asia siellä.

Tahko Mountain laskettelukeskus

• Rinteitä: 24 kpl
• His­se­jä: 15 kpl, joista 2 tuolihissiä
• Kor­keuse­ro: 200 m
• Pisin rinne: 1200 m
• Valaistuja rinteitä: 11 kpl
• Lumetusjärjestelmä: Kattaa kaikki rinteet
• Lisäksi: Tahko Park, Junior Park, lastenrinteet

Siellä on ne helpot rinteet, missä näkee perheitä ja ihan aloittelijoita. Se on jotenkin lohdullista. Sitten on ne mustat, missä lasketaan niin kovaa, ettei melkein erota ihmistä palloksi muuttuneena. Kaikille on jotain, kai se on se pointti. En tiedä. Kaikki ne erilaiset ihmiset samalla vuorella.

Voiko Levillä jo hiihtää?

Joo! Levillä voi hiihtää, ehdottomasti! Siis ihan mahtavaa päästä sinne laduille, mä oon itse aina niin innoissani kun pääsen suksien päälle. Varsinkin nyt kun on tullut tätä lunta, niin tuntuu että se hiihtokausi alkaa kunnolla.

Levillä on huikeat 230 kilometriä latuja, ne huolletaan tosissaan joka päivä, eli jälki on kyllä priimaa. Ihan sama sää, niin ladut on aina kuosissa. Muistan kun viimeksi olin siellä, ne oli avanneet jo tosi aikaisin, tykkään itse, siis ihan hulluna, hiihdosta. Jotenkin niin terapeuttista, pääsee omiin ajatuksiinsa kun vetää pitkin peltoja ja metsäpolkuja. Ei tarvitse arpoa reittejä, vaan pääsee menemään!

Tässä vähän lisätietoo, mitä mä itse aina tarkastan:

• Ladut avataan heti kun on tarpeeksi lunta, jo syksyllä usein, ihan mahtavaa.
• Siellä on klassisen ja vapaan tyylin latuja, eli molemmille löytyy kyllä oma paikkansa. Mä ite tykkään enemmän klassisesta, se on jotenkin perinteisempää.
• Osa laduista on valaistuja, mikä on ihan super hyvä juttu, jos illalla haluaa lähteä vetämään lenkkiä. Tai jos on vähän pimeämpi päivä, niin näkee paremmin.
• Latukartat saa sieltä rinteiltä ja netistä, ne kannattaa kyllä tsekata ennen lähtöä, siis että tietää minne mennä. Minnekköhän itse menen seuraavaksi, mietin tässä.
• Varaudu kylmään! Vaikka se aurinko paistais, niin Lapissa on aina vähän kylmempi kuin etelässä, eli kerrospukeutuminen on se avainsana. Kylmä ei saa yllättää.

Eli ei muuta ku sukset autoon ja menoksi! Levi on kyllä paras paikka talvisin. Mun mielestä ehdottomasti paras paikka hiihtää.