Voiko pienen karhunkierroksen kiertää talvella?

pieni karhunkierros talvella: 6 tuntia vs kesän keskiarvo

pieni karhunkierros talvella vaatii huolellista valmistautumista ja oikeita varusteita pimeässä metsässä selviytymiseen. Huono varustus ja puutteellinen valaistus aiheuttavat merkittäviä vaaroja kylmissä olosuhteissa. Reitin tunteminen ja oikea asenne auttavat välttämään hätätilanteita ja turvaavat onnistuneen luontoelämyksen. Tutustu tarkempiin ohjeisiin turvallisen talvivaelluksen varmistamiseksi.

Pieni Karhunkierros talvella - Onko se mahdollista?

Kyllä, pieni karhunkierros talvella on mahdollista kiertää, ja se on yksi Suomen upeimmista talvisista luontoelämyksistä. Reitti on kuitenkin huomattavasti haastavampi kuin kesällä, sillä polut ovat usein peilijäässä tai paksun lumen peitossa. Onnistunut reissu vaatii oikeat varusteet, otsalampun ja riittävästi aikaa. Olosuhteet voivat vaihdella nopeasti, joten varovaisuus on tarpeen.

oulangan kansallispuisto talvella on kasvattanut suosiotaan, ja nykyään noin 20-25 prosenttia puiston vuosittaisista kävijöistä vierailee alueella lumiseen aikaan. ^[1] Reittiä ei hiekoiteta eikä siellä ole aurausta, mutta suosituimpina aikoina polku talloutuu muiden vaeltajien toimesta kovaksi kanavaksi. Jyrkät nousut ja laskut, kuten Kallioportin portaat, voivat olla vaarallisen liukkaita ilman kunnollisia liukuesteitä. Itse koin tämän kantapään kautta ensimmäisellä kerralla - luulin pärjääväni tavallisilla vaelluskengillä, mutta päädyin liukastelemaan jäisissä rinteissä niin paljon, että eteneminen oli lähinnä selviytymistä. Se oli nöyryyttävä mutta opettavainen hetki. Liukkaus ei ole leikin asia.

Varusteet ja turvallisuus: Liukkaus on suurin haaste

Talvella pieni karhunkierros varusteet talvi -valinnat ratkaisevat mukavuuden ja turvallisuuden. Pelkät vaelluskengät eivät yleensä riitä, vaan tarvitset joko nastakengät tai kenkiin kiinnitettävät irtoliukuesteet. Reitillä on paljon korkeuseroja, ja jäiset kohdat voivat olla petollisia lumen alla.

Lumessa kahlaaminen voi lisätä energiankulutusta jopa yli 50 prosenttia verrattuna tasaisella maalla kävelyyn.^[2] Jos reitillä on satanut vasta paljon lunta, lumikengät ovat välttämättömät, jotta et uppoa reiteen asti hankeen. Kävelysauvat ovat myös loistava lisävaruste, sillä ne auttavat tasapainon säilyttämisessä jäisissä portaissa. Moni ajattelee sauvojen olevan turhia, mutta kun kantamuksena on painava reppu ja alla on liukas rinne, sauvat voivat pelastaa polvet kolhuilta. Olen huomannut, että ilman sauvoja alas tuleminen on huomattavasti raskaampaa nivelille, varsinkin pakkasessa, jolloin lihakset ovat jäykemmät.

Reitin kesto ja valoisa aika Kuusamon talvessa

Aika on talvella kortilla. Kuusamossa päivän pituus on joulukuun loppupuolella vain noin 2 tuntia ja 50 minuuttia.^[3] Tämä tarkoittaa, että suurin osa vaelluksesta on tehtävä hämärässä tai täydellisessä pimeydessä, jos ei lähde liikkeelle heti aamun koittaessa.

Talvella pieni karhunkierros kesto talvella on usein 4-6 tuntia, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin kesän keskiarvo. ^[4] Polun liukkaus ja mahdollinen umpihanki hidastavat vauhtia merkittävästi. Otsalamppu on täysin pakollinen varuste, ja suosittelen ottamaan mukaan myös varapatterit tai toisen lampun. Pakkanen syö akkujen tehoa yllättävän nopeasti. Eräällä reissullani uudenkarhea lamppuni hyytyi kesken pimeän metsätaipaleen, ja ilman kaverini valoa olisin ollut pahassa pulassa. Tästä viisastuneena pidän nykyään vara-akkuja aina lähellä kehoa, jotta ne pysyvät lämpiminä ja toimintakykyisinä. Älä luota pelkkään puhelimesi valoon. Se sammuu pakkasessa minuuteissa.

Miksi kiertää Pieni Karhunkierros vastapäivään talvella?

Vaikka kesällä reitti suositellaan usein kierrettäväksi myötäpäivään, talvella pieni karhunkierros vastapäivään talvella on monen mielestä turvallisempaa. Tällöin kuljetaan suunnassa Juuma - Jyrävä - Harrisuvanto - Kallioportti - Myllykoski.

Syy tähän on yksinkertainen: Kallioportin portaat. Vastapäivään kuljettaessa Kallioportin jyrkät ja usein lumen peittämät portaat noustaan ylöspäin. Nousu on fyysisesti raskaampi, mutta huomattavasti helpompi hallita kuin jäisten portaiden laskeminen alas. Pidon löytäminen ylöspäin mentäessä on helpompaa, ja kaatumisriski on pienempi. Lisäksi reitin upeimmat jäämuodostelmat Myllykoskella säästyvät vaelluksen loppupuolelle, mikä on hieno palkinto urakan päätteeksi. Muista kuitenkin, että kello 14 jälkeen metsässä alkaa olla jo todella hämärää.

Pukeutuminen: Kerroksittain pakkasta vastaan

Kuusamon pakkaset voivat tammikuussa paukkua jopa 30 asteessa. Oikea pukeutuminen on elintärkeää, jotta vaellus pysyy nautinnollisena. Avainsana on kerrospukeutuminen: aluskerros, välikerros ja kuorikerros.

Käytä alimpana kerroksena merinovillaa, joka pitää ihon kuivana ja lämpimänä myös hieman kostuessaan. Puuvillaa kannattaa välttää, sillä se sitoo kosteutta ja kylmettyy nopeasti. Välikerrokseksi sopii villa tai fleece, ja päälle tuulenpitävä kuoritakki. On tärkeää, että vaatetus on helposti muunneltavissa. Ylämäissä tulee hiki, mutta taukopaikoilla kylmä iskee heti. Pidä mukanasi paksua taukotoppatakkia, jonka voit kiskaista päälle heti, kun pysähdyt Myllykosken tai Jyrävän nuotiopaikoille. Juomaveden säilyttäminen sulana on myös haaste - eristetty termospullo on talvella ainoa toimiva vaihtoehto. Tavallinen muovipullo jäätyy umpeen tunnissa.

Nastakengät vai lumikengät Karhunkierrokselle?

Nastakengät tai liukuesteet

• Mahdollistavat nopean etenemisen helpoilla osuuksilla.
• Kevyt ja huomaamaton vaihtoehto jalassa.
• Parhaimmillaan tallatulla, kovalla ja jäisellä polulla.
• Uudessa, pehmeässä lumessa jalka uppoaa syvälle.

Lumikengät

• Hitaampi mutta varmempi tapa edetä vaikeissa oloissa.
• Raskaammat nostella, vaativat enemmän fyysistä voimaa.
• Välttämättömät upottavassa lumessa ja huonosti tallatulla reitillä.
• Mahdollistavat poikkeamisen polulta näköalapaikoille turvallisesti.

Lauran opetus Oulangan kaamoksessa

Laura, 32-vuotias harrastajavaeltaja Espoosta, lähti kiertämään Pientä Karhunkierrosta tammikuun alussa. Hän oli tottunut kesäretkiin ja oletti, että 12 kilometriä menee kolmeen tuntiin, kuten aiemmin heinäkuussa.

Ensimmäinen virhe tuli varustuksessa: hän jätti otsalampun autoon ajatellen, että ehtii takaisin ennen pimeää. Jo Myllykosken kohdalla lumi oli niin syvää, että eteneminen hidastui puoleen odotetusta.

Aurinko laski klo 14.15, ja Laura huomasi olevansa vasta puolivälissä reittiä pimeässä metsässä ilman valoa. Hän joutui turvautumaan puhelimen taskulamppuun, mutta sen akku hyytyi 15 minuutissa 20 asteen pakkasessa.

Onneksi Laura tapasi vastakkaisesta suunnasta tulleen ryhmän, joka auttoi hänet takaisin Juumaan. Kokemus opetti, että talvella luonto sanelee ehdot - nykyään hän pakkaa aina kaksi lamppua ja varavirtalähteen.