Mikä on akustinen kitara?

68 katselukertaa
Muistan, kun näin ensimmäisen teräskielisen akustiikan. Se metallinen helinä kietoi minut pauloihinsa. Niin erilainen kuin klassisen kitaran lämmin sointi, jotenkin raaempi ja rehellisempi. Se kaiu resonoi syvällä sisälläni, tuntui kuin se kertoisi tarinoita menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Se soi niin voimakkaasti, ilman vahvistimia, vain puun ja teräksen liitto. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Kommentti 0 tykkäystä

Mikä on akustinen kitara? No, mitä se oikein on? En tiedä, voiko sitä edes sanoin kuvailla. Ainakin minulle se on paljon enemmän kuin vain soitin. Muistan sen niin selkeästi, sen ensimmäisen kerran. Se oli teräskielinen akustinen, muistan sen metallisen helinän vieläkin. Aivan kuin miljoona pientä kimaltavaa timanttia olisi törmännyt toisiinsa. Ja tuo ääni! Ei mitään verrattuna klassiseen kitaraan, sen pehmeään, lähes hengittävästi lämmin ääneen. Tämä oli… raaempi. Rehellisempi.

Se oli kuin paljas, alaston totuus. Tai ehkä se oli vain minun kuvittelua, sitä kai. Mutta siinä äänessä, siinä kaiussa – se tuntui niin syvältä, niin sisäiseltä. Se resonoi vieläkin, joskus yllättäen. Aivan kuin soitin itse soittaisi minua. Muistan istuneeni siinä, pimeässä huoneessa, kuuntelemassa sitä ääntä. Se oli vahva, intensiivinen. Ei vahvistimia, ei mitään tehosteita. Vain puu, teräs ja kielet, jotka värähtelivät. Aivan kuin koko maailma soisi siinä pienessä huoneessa. Lukemani tutkimukset kertovat, että akustisten kitaroiden puun laji vaikuttaa ääneen paljon, noin 70%, jotain tuollaista luulin nähneeni jostain. Mutta minulle ei ole väliä mikä puu se on, sen henki on se mikä on tärkeintä.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, se on totta. Niin yksinkertaista, niin voimakasta. Ja ehkä juuri siksi, että se oli niin yksinkertainen, niin altis, se oli niin… aidontuntuisen kaunis. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan. Se on vaikea selittää. Se on tunne, jota on vaikea sanoittaa. Se on… akustinen kitara.