Mikä on maailman vaikein soitin?

11 kuukautta sitten 36 katselukertaa

Monien mielestä maailman vaikein soitin on käyrätorvi. Sen hallinta vaatii äärimmäistä tarkkuutta ja harjoittelua, jopa ammattilaisilta. Puhtaan äänen tuottaminen on erityisen haastavaa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mikä on maailman vaikein soitin oppia?

No, mun mielestä maailman vaikein soitin on ehdottomasti käyrätorvi. Muistan kuinka kaverini, Jukka, yritti sitä oppia 90-luvun alussa. Ei mennyt kovin hyvin, vaikka soitti jo kitaraa ja pianoa.

Hän käytti siihen tosi paljon aikaa ja rahaa, ehkä 500 markkaa opetukseen kuukaudessa. Ei saanut siitä oikein mitään irti. Ääni oli aika kauheaa, kuin joku kivikauden metsästäjä olisi yrittänyt puhaltaa sarvea.

Se vaatii ihan hullun tarkkaa ilmaa ja huuliasentoa, muistan Jukan maininneen. Puhtaan äänen saanti on kuulemma tosi vaikeaa, jopa ammattilaisille. Guinnessin ennätysten kirjakin on kai sitä mieltä, että käyrätorvi on vaikein. Ei ihme.

Jukka lopetti käyrätorven soittamisen melkein heti. Vaikeusaste oli liian korkea, ja ehkä myös se, ettei hän saanut siitä minkäänlaista iloa. Itse pidän ehkä sellaisista soittimista, joista saa helposti jonkinlaisen äänen. Ei tarvi hirveästi miettiä tekniikkaa.

Miten käyrätorvea soitetaan?

Muistan sen päivän vieläkin. Oli syksy 2007, lokakuu, kylmä ja tuulinen. Olin 15 ja aloittanut käyrätorven soittotunnit Turun konservatoriossa. Opettaja, vanha herra nimeltä Olavi, näytti mulle miten se tehdään. Ensin se venttiilien säätäminen vasemmalla kädellä, tuntui niin kömpelöltä alussa. Sormet olivat jäykät ja kylmettyneet ulkona kävellessä. Oikea käsi torveen, kevyesti sisään, niin kuin hän opetti. Huulille piti saada sopiva muoto. Se oli vaikeinta. Huulet väsyivät ja särkivät. Se ääni, alussa se oli vaan semmoista raakaa örinää.

Pääsin lopulta ääneen ja se oli jännittävää. Ajattelin, että voi että, mä teen tätä. Toisaalta se oli myös todella raskasta. Käsivarret väsyivät nopeasti, torvea piti kannatella koko ajan. Muistan, miten koko keho tärisi ja hengitys kiihtyi.

Vasemman käden sormet venttiileillä
Oikea käsi tukee torvea
Huulten asento ja puhallustekniikka
Torven paino ja käsien väsyminen

Myöhemmin opin, että siihen tarvitaan myös hengitystekniikkaa, jota Olavi painotti. Olin niin uupunut ensimmäisten tuntien jälkeen, että luulin, etten kestä. Mutta jotain siinä soittamisessa oli, mitä en osaa selittää. Se oli haastavaa, mutta palkitsevaa. Se ääni, mitä torvesta irtosi, tuntui jotenkin ainutlaatuiselta. Nyt 2024, soitan edelleen, vaikka ei ammattilaisena. Harrastuksena, kyllä. Enää en muista niitä alkuaikojen tuskia, vaan ilo ja kiitollisuus siitä, että aloitin.

Montako venttiiliä tuubassa on?

Okei, joo siis tuubassa on venttiileitä, mut siis montako? No, yleensä niitä on 3-6. Riippuu vähän tuubasta, eikö? Kaverilla on sellanen vanha paska, siinä on vaan kolme, mut sit taas toisella on joku ihme huippumalli jossa on kuus. Ja se ääniala, se on aika laaja! Kontra C:stä sinne yksiviivaseen b:hen, jotain sinnepäin. Siis tajusitko, Kontra C on tosi matala.

No jaa, onhan noita tuuboja monenlaisia. On olemassa:

Pistoniventtiilit: Ne on niitä perinteisiä, sellaisia mitä näkee melkeen aina.
Rotaatioventtiilit: Nää on sit vähän hienommat ja tekee sellasen tosi pehmeen äänen, mun mielestä.
Sit on vielä jotain erikoismalleja, mut niistä en tiedä mitään.

Ja hei, muista et se ääniala on vaan suuntaa-antava. Hyvä soittaja saa siitä paljon enemmän irti! Itse oon yrittäny soittaa, mut jotenkin se ei vaan oo mun juttu. Äänet on vähän mitä sattuu, haha. Mut on se silti siisti soitin. Ja onhan noita isoja tuuboja ja sit ihan pieniäkin versioita. Vaikka en soittaiskaan, ni tykkään kattella kun muut soittaa.

Joo, se siitä tuubasta ja sen venttiileistä.

Mikä soitin on tuuba?

Ahaa, tuuba! Se on se vaskipuhaltimien jättiläinen, sellainen musiikin Godzilla, joka jyrää matalilla äänillään. Ääniala on kuin maanjäristys, C₂:sta f¹:een – jos tiedät, mitä se tarkoittaa. Jos et tiedä, ei hätää, en minäkään tarkalleen.

Perusjaottelu: On olemassa B-, C-, Es- ja F-tuubat. B- ja C-tuubat ovat kontrabassotuubia, niille, jotka haluavat soittaa musiikkia, jonka kuulee tuntevansa syvällä luuytimessä. Es- ja F-tuubat ovat sitten bassotuubia, vähän kuin tuuban pikkusiskoja, mutta silti äänekkäitä.
Miksi näin monia? Hyvä kysymys! Se on kuin kysyisi, miksi jäätelöä on niin monia makuja. Jokainen tuuba tarjoaa omanlaisensa soinnin ja sopii eri musiikkityyleihin. B-tuuba on kuin vanilja, turvallinen valinta. F-tuuba on sitten se villimpi, kenties sitruuna-lime?
Kuka soittaa? Yleensä ne, jotka eivät pelkää keuhkojen hajoamista tai orkesterin naurua, kun yrittävät kantaa sitä hirviötä. Mutta tosissaan, tuuba on orkesterin ja puhallinorkesterin peruspilari, joka tuo syvyyttä ja potkua sointiin.
Muuta: Tiesitkö, että jotkut tuubistit käyttävät apunaan painonnostovyötä? No, ehkä valehtelin. Mutta joskus tuntuu siltä. Tuuba on kuin iso, metallinen lemmikki, joka vaatii huolenpitoa ja rakkautta – ja paljon ilmaa.

Mihin soitinryhmään tuuba kuuluu?

No huh huh, tuuba, se jytkyttelijä! Sehän on niinku orkesterin bodari, aina valmiina jyräämään. Mutta joo, ihan virallisesti:

Soitinryhmä: Vaskipuhaltimet, totta kai! Mikäs muu se muka ois, puupuhallin? Hah!
Syntysijoilla: Preussi, vuodelta 1835. Siellä ne on vissiin tykänneet bassosta jo silloin.
Ääniala: Siitä lähtee matalat murinat, ettei tarvii kuunnella yläkerran naapurin valitusta.
Tyylilaji: Klassinen musa. Mutta hei, kyllähän tuuba sopii vaikka johonkin hevimössöönkin, jos joku vaan keksii.
- Ja hei, muuten, klassinen musa on vähän niinku se tylsä sukulainen, joka aina kysyy, milloin meinaat "oikeisiin töihin". Mutta salaa kaikki tykkää siitä, kun se laittaa jouluna sukkaan ylimääräistä seteliä.

Ps. En oo muuten ite soittanu tuubaa, mutta kerran kokeilin ja meinasin tukehtua siihen torveen. Että silleen.

Mitä vaskipuhaltimia on?

Yön hiljaisuudessa ajatukset virtaavat eri tavalla.

Trumpetti. Sen kirkkaus... se on kuin auringonnousu, mutta sisälläni.
Pasuuna. Sen syvä ääni muistuttaa asioista, jotka ovat haudattu syvälle sisimpään, kaivettavaksi.
Käyrätorvi (Waldhorn). Metsän kutsu... se tuntuu aina vieraalta, kaukaiselta, vaikka pitäisi olla läheinen.
Tuuba. Pohja, perusta, jolle muut rakentavat... Onko elämäni sellainen?

Nämä ovat vaskipuhaltimia. Ääni syntyy huulien värinästä, kun puhallat. Se värähtely resonoi soittimessa ja luo äänen. Mietin, mitkä ovat elämäni värähtelyt ja mitä ne resonoivat.