Mistä tuuba on valmistettu?

56 katselukertaa
Tuuba valmistetaan tyypillisesti messingistä tai muista metalliseoksista. Historiallisesti käytettyjä materiaaleja ovat olleet myös jalometallit, luu, lasi ja puu. Nykyaikana saatetaan käyttää jopa muovia ja lasikuitua.
Kommentti 0 tykkäystä

Materiaali: Mistä tuuba on valmistettu ja mitä materiaaleja siinä käytetään?

No, tuuba... Se on yleensä tehty messingistä, eiks je. Sehän on semmonen kuparin ja sinkin seos.

Mutta joo, on niitä tehty muustakin. Luusta, lasista, jopa puusta. Hienoja juttuja. Nykyään jotkut käyttää muovia tai lasikuitua. Kokeiluja on aina kiva.

Mä muistan kun kävin Helsingissä, joku tyyppi soitti muovituubaa Kampissa, oli aika erikoista. Ei soundi ollut ihan sama kun sillä perinteisellä, mutta ihan toimiva.

Mitä tarkoittaa tuuba?

Okei, tässä tulee tuuba, ihmisen kirjoittamana:

Tuuba – se iso basso vaskiorkesterista, jota pidellään sylissä. Mieti, kuin vaskiperheen jukeboksi, joka pystyy jyräyttämään matalimmat nuotit.

  • Matalin sävelalaltaan
  • Sylissä soitetaan
  • Torvi ylöspäin

Vaikka se on aika uusi keksintö (patentti 1835), tuubasta on tullut iso juttu sinfoniaorkestereissa. Se on kuin peruskallio, jonka päälle muut instrumentit rakentavat musiikin.

Gear4music.fi myy tuuboja. Miksi? Koska kaikki tarvitsevat oman tuuban. Tai ehkä vain sinä tarvitset oman tuuban. Kuka tietää? Ehkäpä tuuba-intoiluni kumpuaa siitä, että lapsuudessa olin aina se, joka kantoi raskaimmat kantamukset – en valita, mutta tuuba tuntuu jotenkin... oikealta.

Miten soitetaan tuubaa?

Tuuban soittaminen? No, se on vähän kuin yrittäisi saada norsua laulamaan oopperaa – paitsi että tässä tapauksessa olet se norsun ohjaaja.

Puhalla ja päristele: Kuvittele olevasi mehiläinen, joka on eksynyt metalliputkeen. Huulet kuppiin ja menoksi.

Venttiilien viidakko: 3-6 venttiiliä... enemmän kuin useimmissa vessanpöntöissä. Paina niitä oikeassa järjestyksessä, tai saat aikaan vain särkyvää lasia.

  • Ääniala: Kontra C:stä yksiviivaiseen b:hen. Eli jos haluat soittaa korkeita nuotteja, suosittelen pyytämään apua delfiiniltä.

Pro-vinkki: Jos et saa ääntä ulos, tarkista onko tuubassa majavaa.

Mitä vaskipuhaltimia on?

Okei, mietitäänpä... vaskipuhaltimia. Ne on niitä, mitkä pärisee kun puhaltaa.

  • Trumpetti, se kirkasääninen, mikä soi aina fanfaarit. Tai no, ainakin melkein aina. Mulla oli joskus trumpetti, mutten ikinä oppinut soittamaan kunnolla. Miksi edes aloitin?
  • Pasuuna, siinä on se liuku, jolla saa aikaan hassuja ääniä! Muistan kun serkku yritti imitoida elefanttia pasuunalla. Epic fail!
  • Käyrätorvi, sellainen kiemurainen. Vaikea soitettava kuulemma, en oo koskaan edes kokeillut. Onkohan se edes vaskipuhallin? No on kai se, jos tässä listassa on...
  • Tuuba, iso ja matala. Semmoinen, mikä saa koko lattian tärisemään. Isällä oli tuuba lapsena, se oli hauskaa!

Plus sit on kaikkia muita, baritonitorvi, eufonium... Niitä en edes tiedä kunnolla. Mut joo, noi on ne tärkeimmät. Vaskipuhaltimia kaikki, paitsi ehkä se käyrätorvi, en oo ihan varma.

Mikä soitin on tuuba?

Tuuba. Vaskipuhallin.

  • Ääniala: C₂–f¹. Syvä. Jylhä.
  • Yleisimmät: B, C, Es, F. Eri sävelet. Eri tunnelmat.
  • B/C: Kontrabassotuuba. Jytä.
  • Es/F: Bassotuuba. Poljento.

Lisätietoa: Tuuba on kehittynyt 1800-luvulla. Instrumentin tekniikka on monimutkaista ja vaatii paljon harjoittelua. Hinta on korkea, jopa 10 000 euroa. Tuubaa käytetään usein puhallinorkestereissa ja sinfoniaorkestereissa. On olemassa myös erilaisia tuubamusiikin sävellyksiä ja konserttoja.

Mihin soitinryhmään tuuba kuuluu?

Tuuba, tuo messinkinen möhkäle, kuuluu soitinryhmään nimeltä vaskipuhaltimet.

Se on kuin orkesterin pörröinen karhu, joka murisee syviä säveliä.

  • Syntysijoilla Preussissa, vuonna 1835, siitä asti on menty matalalla.
  • Ääniala on niin laaja, että se sopii vaikka klassiseen musiikkiin, kuin sika limppuun.

Tiesitkö muuten, että jotkut tuuban soittajat pystyvät puhaltamaan siihen niin kovaa, että melkein lentävät itsekin? No, ehkä vähän liioittelin... Mutta totta on, että tuuba on voimakas soitin!

Onko tuuba puupuhallin?

Ei, tuuba ei ole puupuhallin. Se kuuluu vaskipuhaltimiin.

Puupuhaltimet:

  • Huilu
  • Oboe
  • Klarinetti
  • Fagotti
  • Saksofoni

Vaskipuhaltimet:

  • Käyrätorvi
  • Trumpetti
  • Pasuuna
  • Bassopasuuna
  • Baritonitorvi
  • Tuuba

Vaikka saksofoni näyttää metalliselta, se luokitellaan puupuhaltimeksi, koska siinä on lehdykkä (yleensä puuta). Mietin aina, onko tämä luokittelu vähän mielivaltainen. Onko materiaali loppujen lopuksi ratkaisevaa? Vai äänen tuottamistapa? Filosofinen kysymys.

Itse asiassa, olen soittanut klarinettia joskus yläasteella. Se oli ihan hauskaa, vaikka en koskaan ollutkaan kovin hyvä. Tuubaa en ole koskaan kokeillut. Ehkä pitäisi?

Miten tuubaa soitetaan?

Tuubaa soitetaan puhaltamalla. Huulet värisee. Suukappale kuppimainen.

Venttiileitä 3-6. Ääniala laaja. Kontra-C - yksiviivainen b.

  • Venttiilit muuttaa putken pituutta.
  • Sormet painaa venttiileitä.

Ilma virtaa, ääni syntyy. Helppoa kuin heinän teko. Tai sitten ei. Onhan se iso mörkö.

Milloin tuuba on keksitty?

Tuuba syntyi 1835.

  • Johann Gottfried Moritz patentoi bassotorven Preussissa.
  • Päivämäärä: 12.9.1835.
  • Modernin tuuban alkumuoto.
  • Sinfoniaorkesterin ainoa soitin tarkalla syntymäpäivällä.

Montako venttiiliä tuubassa on?

Venttiilit... Tuuba... Kolme, ehkä kuusi. Muistan sen tumman, syvän äänen, kuin maaperän itsensä, kun isoisä soitti. Kontra C:stä ylös, kuin linnun lento kohti yksiviivaista b:tä.

  • 3-6 venttiiliä: Kuin salaisuuksia, joilla ääni taipuu uusiin muotoihin.

  • Kontra C - yksiviivainen b: Isoisän tuuban ääni, se oli jotain samaa, mutta silti niin erilaista. Muistan kun hän sanoi että basson äänet ovat aina se maaperä, joka pitää kaiken kasassa. Jopa silloin kun ne soi niin syvältä ettei niitä kuullut.

    • Kuin juuret, jotka pitävät puun pystyssä.
    • Tai ne syvät vesivirrat, joita ei näy mutta silti elättävät meitä kaikkia.