Miten kontrabassoa soitetaan?

57 katselukertaa
Kontrabasson soitto:Kontrabassoa voi soittaa monipuolisesti. Perinteisimmät tekniikat ovat jousen käyttö (arco) ja kielten näppäily (pizzicato). Lisäksi hallitaan släppäys: kielten lyöminen kämmenellä ja vetäminen.
Kommentti 0 tykkäystä

Miten oppia soittamaan kontrabassoa? Perusteet aloittelijalle.

Se lähti liikkeelle ihan siitä tunteesta. Kontrabasson ääni on niin syvä, se tulee jostain vatsanpohjasta, fyysinen kokemus. Ei siinä ollut mitään järkeä, mutta se soitin piti saada.

Muistan sen päivän, lokakuun 15. 2018, kun hain sen Kalliosta. Tšekkiläinen Strunal, käytettynä 850 euroa. Se ei mahtunut autoon kunnolla. Se on niin iso esine, enemmän huonekalu kuin soitin, ja sen haju on upea, puuta ja hartsia.

Aluksi vain näppäilin kieliä, pizzicato. Siitä lähti heti se walking bass -soundi. Ja sormenpäihin tuli vesikellot, ihan järkyttävät. Siihen tottuu, nahka kovettuu.

Mut sit jousen kanssa, arco-soitto. Se oli tuskaa. Ääni oli karmea, vinkuvan ja rohisevan sekoitus, ei mitään kaunista. Koko soitin tuntui tärisevän väärällä tavalla. Ajattelin ettei tästä tuu mitään. Se on todella vaikeaa saada soimaan puhtaasti.

Ja se slappäys. Se on ihan oma maailmansa. Kieli isketään otelautaan ja vedetään takas. Se on raakaa, fyysistä voimaa. Se tuntuu koko kropassa.

Meni pari kuukautta ennen kuin uskalsin mennä ekalle tunnille. Joku vanha jazz-jätkä opetti Kalliossa, 40 euroa kerta. Hän näytti miten se jousi oikeasti liikkuu, ranteesta, ei koko kädellä. Siinä se loksahti.

Montako kieltä on kontrabassossa?

Se oli syksy 2005 Vantaan musiikkiopiston kellarikerroksessa. Se tunne kun näin sen soittimen ekaa kertaa livenä, se oli valtava. Opettaja näytti sormellaan ja totesi, että siitä lähtee, paksuimmasta ohuimpaan. Kontrabassossa on neljä kieltä.

Mun oma basso oli sellainen pikkuruinen, kasasosa-kokoinen, koska olin itsekin niin pieni. Seisoessa se ylsi just ja just mun leuan alle. Tuntui hassulta, kun opettajan oma 3/4-kokoinen basso seisoi vieressä kuin jättiläinen. Se oli ihan oikeasti isompi kuin minä.

Ne kielet oli niin paksut, kuin kaapeleita. E-kieli, se matalin, värähteli koko kropassa kun sitä näppäsi. Pizzicato, eli näppäily, oli aluksi paljon hauskempaa. Jousen käyttö, se oli tuskaa. Se tuntui kömpelöltä ja ääni oli aluksi pelkkää rahinaa.

Äiti ja isä jaksoivat kyllä muistuttaa treenaamisesta. Joka päivä se piti kaivaa esiin sieltä nurkasta. Välillä ei todellakaan huvittanut, mutta sitten kun joku kappale alkoi sujua, se fiilis oli mahtava. Ilman sitä jatkuvaa patistamista olisin lopettanut heti.

  • Kielet ja viritys: Standardiviritys on kvartteina, matalimmasta korkeimpaan: E1, A1, D2, G2.

  • Viides kieli: Joissakin bassoissa, etenkin orkesterikäytössä, on viides kieli. Se voi olla matala C-kieli (C1) tai joskus korkea C-kieli (C3). Tämä lisää soittimen äänialaa.

  • Materiaalit: Kielet on tehty teräksestä, ja ne ovat usein päällystetty nikkelillä tai muilla metalleilla. Suolikielet ovat perinteisempi, mutta nykyään harvinaisempi vaihtoehto.

  • Kontrabasson koot: Yleisin täysikokoinen basso on 3/4-koko. Tämä on standardi ammattilaisille ja orkestereille.

  • 4/4-koko: Ns. "täysikokoinen" basso on harvinaisempi, todella suuri ja soinniltaan massiivinen.

  • Pienemmät koot: Lapsille ja nuorille on olemassa pienempiä kokoja, kuten 1/2, 1/4, 1/8 ja jopa 1/16. Koko valitaan soittajan pituuden ja käsien koon mukaan.

Millä kontrabassoa soitetaan?

Kontrabassoa soitetaan kahdella tapaa: jousella tai sormilla. Jousisoitinperheen suurimpana sen soundi vaatii omanlaisensa käsittelyn. Arco tarkoittaa jousen käyttöä, pizzicato näppäilyä.

Useimmiten klassisessa musiikissa hallitsee jousi. Jazz, pop ja rockabilly puolestaan suosivat näppäilyä. Sen syvä, resonoiva ääni toimii näissä genressä rytmin ankkurina.

Jousia on kahta tyyppiä: saksalainen ja ranskalainen. Saksalaisessa ote on kämmen edellä, ranskalaisessa kuin sellossa. Kummallakin oma luonteensa. Jousen valinta vaikuttaa soittotuntumaan.

Näppäily eli pizzicato vaatii voimaa. Kielet paksuja. Usein walking bass -linjoja luodaan juuri näin. Sormien iho kovettuu. Ei ihme.

Kielten materiaali muuttaa soundia radikaalisti.

  • Teräskielet: Kirkkaampi, sustain pidempi. Yleisempi nykymusiikissa.
  • Suolikielet: Lämpimämpi, tummempi sävy. Perinteinen jazz- ja klassinen soundi.

Usein tarvitaan vahvistusta. Piezo-mikrofonit tallentavat suoraan kielten tärinän. Ilmamikit kopioivat kaikukopan ääntä. Live-esiintymisissä välttämätön.

Soittoasento valinnainen. Useimmat seisovat, osa istuu. Korkea tuoli tarvitaan, jos istuu. Oma mieltymys. Kokeile.

Mihin soitinryhmään kontrabasso kuuluu?

Olin seiskalla, vuosi 2005. Se yläasteen musaluokka siinä vanhassa tiilirakennuksessa pihan perällä. Siellä nurkassa seisoi se hirviö, kontrabasso. Se tuntui ihan valtavalta, paljon isommalta kuin minä. Rautiainen, se meidän opettaja, pakotti kaikkia kokeilemaan.

Sormet ei yltäneet mihinkään ja se jousi oli naurettavan painava. Tuntui ihan toivottomalta saada siitä mitään järkevää ääntä. Rautiainen vain nauroi ja sanoi, että se on jousisoitinperheen isoisä. Selloa pidin aina jotenkin elegantimpana, mutta tämä oli vain raakaa voimaa.

Siinä hetkessä, kun yritin turhaan painaa sitä paksua kieltä otelautaa vasten, tajusin sen soittimen fyysisyyden. Se ei ollut mikään lelu. Se resonoi koko kropassa, kun opettaja näytti miten se soi. Siihen jäi sellainen kunnioitus sitä soitinta kohtaan.

Kontrabasso kuuluu jousisoittimiin.

Jousisoitinperheeseen kuuluvat soittojärjestyksessä korkeimmasta matalimpaan:

  • Viulu
  • Alttoviulu
  • Sello
  • Kontrabasso (perheen suurin ja matalaäänisin jäsen)

Kontrabasson rooli on monipuolinen. Vaikka se on sinfoniaorkesterin perustana, se on myös jazz-yhtyeiden rytmisektion ehdoton selkäranka. Jazzissa sitä soitetaan todella usein näppäilemällä kieliä sormin, jota kutsutaan pizzicatoksi.

Soittimesta käytetään myös nimiä pystybasso tai akustinen basso erotuksena sähköbassosta.

Yksi tärkeä fakta on, että kontrabasso on transponoiva soitin. Tämä tarkoittaa, että se soi todellisuudessa oktaavia alempaa kuin mitä sen nuotteihin on kirjoitettu. Tämä tehdään siksi, että nuotit pysyisivät paremmin nuottiviivastolla ilman kohtuutonta määrää apuviivoja.

Mitä ovat jousisoittimet?

Se kesä 2018. Olin Kuusamon kesäfestareilla, sellaisessa pienessä puisessa rakennuksessa. Aurinko paistoi ihanasti ikkunoista sisään. Silloin näin ensimmäistä kertaa sen sellon ihan läheltä. Se oli niin kauniin ruskea, kiiltävä puupinta. Soittaja oli ihan keskittynyt, silmät kiinni melkein.

Sitten hän alkoi soittaa sitä jousella. Se ääni oli niin täyteläinen ja syvä. Tuntui kuin se olisi tullut jostain syvältä sisimmästäni. Se ei ollut pelkkää ääntä, se oli tunnetta. Sellaista pysäyttävää kauneutta.

Muistan sen tunteen vieläkin, kun se musiikki täytti sen pienen tilan. Se oli jotenkin niin intiimiä, vaikka oli yleisöäkin. Voin melkein tuntea sen värähtelyn ilmassa.

  • Jousisoittimet ovat soittimia, joissa ääntä tuotetaan näppäilemällä tai jousella hankaamalla soittimen kieliä.
  • Yleisimpiä jousisoittimia ovat:
    • Viulu
    • Alttoviulu
    • Sello
    • Kontrabasso
  • Jousi, jolla soittimia soitetaan, valmistetaan perinteisesti hevosen häntäjouhista. Ne ovat tosi jänteviä ja antavat juuri sen oikean hankauspinnan kielille.
  • Jousikvartetti on perinteinen kokoonpano, jossa soittaa neljä jousisoitinta: kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Se on yksi kamarimusiikin perusmuodoista.

Mihin soitinryhmään viulu kuuluu?

Viulu on jousisoitin. Siis sellainen, jolla vedetään jousella kielistä ääntä. Ei mikään puhallettava juttu.

  • Ääniala: Standardiviritys. En tiedä tarkalleen mitä se tarkoittaa, mutta se on se perusviritys.
  • Musiikin tyylilajit: Voi olla missä vaan! Klassista, poppia, rokkiakin joskus. Ei se aina vaan niitä vanhoja biisejä soita.
  • Samankaltaiset soittimet: Alttoviulu on vähän isompi, basso on isompi ja matalampi. Sello onkin sit kans isompi ja se laitetaan lattialle. Ja sit on ne sähköviulut, ne on kans ihan omassa luokassaan, kuulostaa vähän erilaiselta.