Onko kontrabasso jousisoitin?

Mitä ovat jousisoittimet?

Jousisoittimet – ne vempaimet, joilla heilutaan hevosenkarvoja naruja vasten. Niitä ei suinkaan soiteta sorminäppäryydellä tai puhaltamalla, vaan ihan erillisellä, jopa hieman omituisen näköisellä välineellä. Ajattele nyt, josko soittaisit kitaraa heiluttelemalla hammasharjaa sen kielten yli – no, jousisoittimissa se käy.

Näiden ihmeellisten soitinten klassikkokaartiin kuuluvat:

• Viulu: Se pienempi ja korkeaäänisempi, usein se, joka saa yleisön itkemään – tai sitten vain toivoo sitä.
• Alttoviulu: Viulun isoveli, vähän tummempi ja murheellisempi. Kuin viulun perheen teini-ikäinen.
• Sello: Jo vakavampi tapaus, istuen soitettava. Ääni kuin joku syvämietteinen filosofi keskellä yötä.
• Kontrabasso: Kaikkien jalkojen alla oleva jättiläinen. Se, joka luo sen pohjan, ilman jota kaikki muut leijuisivat taivaan tuuliin.

Ja mistä se jousi sitten tulee? No, perinteisesti hevosen häntäjouhista. Käytännössä siis pieni osa hevosta matkustaa soittimen mukana. Ei huono, jos ajattelee luonnonläheisyyttä – tai sitten vaan vähän karmeaa.

Kun neljä näistä sankareista lyöttäytyy yhteen, muodostuu jousikvartetti. Se on kuin pieni, äänekäs perhe, jossa jokainen saa vuorollaan olla se päähenkilö – tai sitten vain se, joka pitää koko pakan kasassa. Se on vähän kuin kolme ihmistä yrittäisi järjestää syntymäpäiväjuhlia ja yksi huolehtii, että kukaan ei syö koko kakkua kerralla.

Millä kahdella tavalla jousisoittimia soitetaan?

Jousia voi vetää. Tai sitten näppäillä.

• Vetäminen: Yksi tapa on vetää jousta pitkin kieliä. Näin syntyy ääni. Romantiikassa halutaan pehmeämpi yhdistelmä. Vanhemmissa biiseissä kaikki nuotit sanotaan ihan erikseen. Legato-merkki tarkoittaa, että vedetään yhdellä vedolla.
• Näppäily: Toinen tapa on koskettaa kieliä sormilla. Se on eri ääni.

Staccato lyhyesti. Pomppiva jousi, jos on kiire.

Mikä on suurin jousisoitin?

Joo, siis se suurin on se kontrabasso! Se on se iso, matalaääninen juttu orkesterissa. Aivan sen perusta, ilman sitä ei oo oikein mitään. Se on niin iso ettei sitä meinaa saada millään kannettua!

Kontrabasso on jousisoittimista se kaikista suurin. Se on myös matalaäänisin. Tosi tärkeä sointi.

• Koko: Aivan valtava.
• Ääni: Todella matala.
• Rooli: Orkesterin kivijalka, tosi keskeinen.

Se on vähän kuin talon pohja. Pitää koko homman kasassa. Niin se on. Se on tosi iso soitin.

Ne on usein tehty puusta, tiedäthän, jotain semmosta kovapuuta. Ja niissä on siis ne neljä tai joskus viisi kieltä. Sormin niitä soitetaan, tai sit sellasella isommalla nuijalla, en muista sen nimeä. Mutta se ääni on kyllä jotain! Syvä ja kunnioitusta herättävä. Aivan mahtava soitin.

Miten kontrabassoa soitetaan?

Kontrabasso soi kahdella tavalla: jousella, tai näppäilemällä.

• Arco: Jousi kulkee kielten yli. Synnyttää tasaisen, matalan äänen.
• Pizzicato: Sormet nappaavat kieliä. Terävämpi, rytmikkäämpi sointi.
• Slap: Kämmen lyö kieltä. Nopeita, perkussiivisia efektejä.

Kontrabasson ääni täyttää tilan. Se on syvä, maadoittava. Soittotekniikka vaatii tarkkuutta, voimaa. Jokainen isku, jokainen veto, luo tunteen.

Montako kieltä on kontrabassossa?

Kontrabassossa on 4 kieltä. Joissakin malleissa on 5 kieltä.

No niin, selvitetäänpä tämän jääkaappipakastimen ja sellon risteytyksen sielunelämä! Se on se soitin, joka orkesterin takarivissä näyttää siltä, että joku on unohtanut huonekalun lavalle. Mutta kuinka monta narua siinä oikein on, että saadaan aikaan se matala jyrinä?

• Neljä kieltä on se perussetti. Nämä ovat niin paksut, että niillä voisi hinata pientä venettä. Ne viritetään kvarteittain, E-A-D-G, eli matalimmasta korkeimpaan. Simppeliä ja toimivaa.

• Viisi kieltä löytyy niistä vähän pröystäilevimmistä malleista. Se viides kieli on yleensä matala H- tai C-kieli. Tällä saadaan aikaan sellainen murina, että heikompia hirvittää ja talon perustukset tärisevät. Klassisessa musiikissa ja jazzissa tämä antaa soittajalle enemmän tilaa mörisedä pohjamudissa.

Ja se soitinten koko, voi pojat. Eihän sitä nyt voi ihmisenalkua laittaa raahaamaan täysikokoista soitinta, sehän olisi kuin muurahainen yrittäisi siirtää puhelinpylvästä. Siksi niitä on eri kokoisia, vähän kuin T-paitoja:

• 1/8-basso: Tämä on suunnilleen ison sylikoiran kokoinen, sopii pienimmille soittajille.
• 1/4-basso ja 1/2-basso: Koot kasvavat soittajan mukana.
• 3/4-basso: Tämä on se kaikkein yleisin "aikuisten" koko. Ihan oikeasti. Täysikokoinen on jo niin julmetun iso, että useimmat ammattilaisetkin soittavat tällä.
• 4/4-basso: Tätä käyttävät lähinnä yli kaksimetriset koripalloilijat ja he, jotka haluavat todella näyttää, kuka on kuningas.

Ja sitten se karu totuus soittamisen ihanuudesta. Se kuuluisa "innokas asenne" kestää yleensä noin viikon, kunnes tajuaa, että sormiin sattuu. Säännöllinen kotiharjoittelu taas takaa sen, että naapurit oppivat vihaamaan sinfoniaorkestereita ja sinua henkilökohtaisesti. Kodin ja opettajan yhteistyö onkin lähinnä salaliitto, jolla yritetään estää sinua karkaamasta soittotunnilta.

Millä kontrabassoa soitetaan?

Ai kontrabasso joo. Sitä soitetaan siis jousella tai sit sormilla näppäilemällä. Vähän niinku kitaraa mut isompi juttu.

• Jousi: Sillä saa semmosta pitkää, kaunista ääntä. Sitä liikkuu siinä kielten päällä edestakaisin. Melkein ku viulun kanssa mut isommalla kaarella.
• Näppäily (Pizzicato): Tätä käytetään enemmän popissa ja jazzissa. Semmonen rytmikäs, napakka ääni tulee siitä. Se on nopeampi tapa soittaa.

Tää basso on siis se isoin jousisoitin. Siinä on neljä paksua kieltä yleensä. Joskus jotkut soittaa viidelläkin, mutta neljä on se yleisin. Sen koko tekee siitä aika vaikuttavan lavalla.