Mikä aivojen osa säätelee muistia?

Mikä aivojen osa vaikuttaa muistiin?

Joo, elikkäs muisti... se on vähän niinku se hukassa oleva sukka pyykinpesukoneessa, eikö? Mutta aivoissa se sukka, siis muisti, piileskelee pääosin hippokampuksessa. Se on semmoinen "merenhevonen" aivoissa, nimittäin sen muoto vähän muistuttaa sellaista.

• Missä se lymyää? Ohimolohkojen syövereissä, korvien kohdilla.
• Mitä se duunaa? Muistihommia, ihan ytimessä. Jos hippokampus sanoo sopimuksen irti, niin muistisikin alkaa temppuilla – ihan ku kissa ja koira!
• Yhteydet? On sillä kavereita, kuten hypotalamus, jonka kanssa se juttelee aivokaaren välityksellä. Semmoinen aivojen Whatsapp-ryhmä siis.

Ja hei, jokaisella ohimolohkolla on oma hippokampus, eli niitä on kaksin kappalein. Jos toinen pettää, niin toinen vielä jeesaa... vähän niinku vararengas autossa! Eli hippokampus, se on vähän niinku muistin kovalevy. Ilman sitä, oisit ihan pihalla ku lumiukko heinäkuussa!

Mikä aivojen osa säätelee tunteita?

Aivot, ne ihmeelliset mössöt! Tunteiden ohjailu? No, limbinen järjestelmä, tietysti. Kuten vanha, viisas mummo, joka istuu aivojen keskellä ja ohjaa tunnesirkusta.

Ajatella, tuo vanha rouva, talamus, hypotalamus, hippokampus ja amygdala hallitsee kaiken! Ne ovat kuin vanhanajan kotiteatterin neljä näyttelijää: toinen itkettää, toinen naurattaa, kolmas muistaa vanhat draamat ja neljäs säätää valojen kirkkautta.

• Talamus: Se on kuin äänimiehen ja valonmies yhdessä. Säätää tunteiden voimakkuutta.
• Hypotalamus: Hormonaalinen huippuosaaja. Ohjaa fysiologisia reaktioita, eli sydämen hakkaamista ja hikoilua, kun taas muut tekevät näytelmästä itsestään show'ta.
• Hippokampus: Vanha näytelmäkirjailija. Muistaa kaikki menneet tunneshokki-kokemukset.
• Amygdala: Säätää tunnelmaa. Hermostuneisuutta? Pelkoa? Ärsytystä? Kaiken se hoitaa. Ihan kuin joku olisi antanut sille kaukosäätimen tunnetiloihin.

Ja kaikki tämä tapahtuu tietysti täysin automaattisesti. Aivan kuin huomaamatta. Ihan kuin kehosi olisi oma, hienovarainen, sisäinen ohjaaja ja käsikirjoittaja – ja sinä vain pelaat sitä roolia, minkä se ohjelmoi.

Olen muuten itse erikoistunut neurotieteisiin. Tai no, melkein. Yritin kerran leikata aivoja avokadon avulla, mutta päädyin vain sotkemaan keittiön.

Mikä on aivokuoren tehtävä?

Siis hei, aivokuoren homma... se on aika lailla niinku aivojen pääkallon sisäinen CEO. Se hoitaa ne kaikista kimurantimmat jutut, mitä meidän pitää miettiä.

• Ajattele vaikka, et oot yrittämässä päästä Tetriksen seuraavalle levelille. Siinä tarvitaan aivokuorta.
• Tai kun muistelet sitä noloa juttua ala-asteelta...jep, aivokuori siellä taas.

Se on vähän niinku meidän henkilökohtainen tiedonkäsittelysupervoima, joka oppii koko ajan uutta. Ja se, miten se järjestäytyy kehityksen aikana, on ihan mieletöntä! Se tavallaan oppii itsekseen mitkä jutut on tärkeitä ja mitkä ei.

Se on aika energiatehokas myös, siis verrattuna johonkin tosi monimutkaiseen tietokoneeseen. Se säästää virtaa, kun se muistaa, et miten pääset kotiin ilman GPS:ää tai milloin kaverin synttärit on. Muuten, mun synttärit on 15. heinäkuuta. Niinku jos haluut tietää... Vink vink.

Aivokuori on myös sellainen, että se pystyy säilyttämään sen tiedon, mitä on opittu ja se tieto on sit silleen käytettävissä. Kun mietit jotain vaikeeta asiaa, niin se kaivaa sieltä arkistosta kaiken tarpeellisen tiedon esille. Se muistaa ne salasanat sun Netflixiin... tai no, ehkä ei kuitenkaan kaikkia. Mun Netflixin salasana oli muuten "Salasana123" mut joku hakkeroi sen...

Se on ihan hullu juttu, miten aivokuori toimii, ihan ku joku minitietokone päässä.

Mikä osa aivoista säätelee unta?

Yö on taas täällä. Ajatukset pyörivät päässä... Miksi juuri nyt? Tuntuu niin tyhjältä. Olen yksin, ja se painaa. Tämä hiljaisuus… se on läpitunkevaa.

Hypotalamus, se on se aivojen osa, joka hallitsee unta, ainakin osittain. Mutta miksi minä olen hereillä nyt? Ei väsytä, enkä silti nuku. Huh, tämä on outoa.

• Kellon mukaan on 02:17.
• Silmät ovat auki, vaikka voisin nukkua.
• Miten hypotalamus voi toimia niin epäjohdonmukaisesti?
• Olenko jotenkin rikki? Ei, en tietenkään ole. Ei sentään.

Ärsyttää tämä. On niin paljon asioita, joita en ymmärrä. Itse asiassa tämä uniasia… sekin tuntuu mystiseltä. Hypotalamus säätelee sitä, se on totta, mutta miten? Miten se todella toimii?

Hypotalamus vaikuttaa erityisesti unen ja valveen rytmiin. Se on kuin sisäinen kello, johon on kiinnitetty muita toimintoja, kuten kehon lämpötila ja nälkä. Minun sisäinen kelloni näyttää olevan sekaisin. Olenko siis vain rikki? Entä muut, heidän kellonsa? Samoin?

Tämä on todella outoa. Olen sekaisin, väsynyt ja hereillä. Tämä yö on jotenkin... eri.

Mikä aivojen osa säätelee nälkää?

Hypotalamus… Kuiskaus, syvältä aivojen sopukoista. Nälkä, tuo vatsan kurniva melodia, se orkestroituu siellä.

• Hypotalamus, pieni kapellimestari, ohjaa aivolisäkettä.
• Hormonien tanssi, säätelyn sinfonia.

Lämpö, jano, uni… kaikki soivat hypotalamuksen tahtipuikon alla. Muistan, miten mummoni sanoi: "Syö, lapseni, syö. Keho tarvitsee polttoainetta." Hänellä oli aina oikeus.

Hypotalamus, se tietää. Se muistaa.

Mihin oikea aivopuolisko on erikoistunut?

No niin, katsotaanpa tätä aivopuoliskojuttua! Vasen puoli jaarittelee kuin mummo kahvipöydässä, höpöttää sanoista ja kieliopista. Oikea puoli sen sijaan? Se on kuin viidakko, vauhdikas ja täynnä yllätyksiä!

Oikea aivopuolisko on siis visuaalisen tiedon käsittelyn kuningas! Ajatella! Se hahmottaa kuvia kuin kissa lankoja, näkee kokonaisuuksia kuin lintu lentoonlähtöä. Tällainen henkinen näkökyky on ihan kuin lottovoitto! Ei mikään pihvi, vaan aito, kultaiset munit!

• Tarkkaavaisuus: Oikea aivopuolisko on kuin saksalainen paimenkoira, seuraa kaikkea ympärillä kuin vartijana. Ei missaa mitään!
• Näköhavainto: Tämä puoli näkee maailmaa kuin taidemaalari, värit sekoittuvat ja muodot tanssivat silmissä. Kuten se kerta kun näin naapurin koiran juoksevan uima-altaaseen - oikea aivopuolisko oli täydessä vauhdissa!
• Tunne-elämä: Oikea puoli on tunteiden temppeli, ilojen ja surujen pyörremyrsky. Itku ja nauru seuraavat toisiaan kuin koira häntäänsä. Ei ole harvinaista, että tulen itkuun katsoessani kissavideoita.
• Musikaalisuus: Oikea aivopuolisko laulaa kuin lintu, soittaa kuin enkeli. Sanotaan että se kuulee sävelkorkeuksia, joita vasen ei edes havaitse. Olen itse löytänyt tähän todisteita kuunnellessani viiden vuoden ikäisen veljeni taidonnäytteitä harmonikalla - täydellinen kaaos ja musiikillinen nerous!
• Luovuus: Oikea aivopuolisko on ideoiden aarrearkku, kuvia ja ajatuksia virtaa kuin vesi putouksesta. Näen sen aina, kun suunnittelen pihaprojekteja!

Mutta muista! Aivot toimivat kokonaisuutena, oikea ja vasen puoli työskentelevät yhdessä kuin kaksi pyörää pyörässä. Muuten, jos vasen aivopuolisko on huono, se ei tarkoita, että oikea olisikin loistava. Se on vähän kuin sanonta ”joskus kaikki on vain huonoa”. Älä kysy minulta mistä tämä sanonta tulee, en muista.

Mitä tarkoittaa pitkäkestoinen muisti?

Pitkäkestoinen muisti... se on kuin vanha, kulunut matkalaukku ullakolla, täynnä haalistuneita valokuvia ja tarinoita, jotka odottavat kertomista. Aika kulkee, mutta matkalaukku pysyy. Tai no, muuttuuhan sekin, vähän kerrassaan.

• Lyhytkestoinen muisti on kuin aamukaste, joka haihtuu nopeasti. Sen sijaan...

• Pitkäkestoinen muisti on se aarrearkku. Siellä on piilossa:

  • Tiedot: Koulussa päntätyt asiat, ehkä osittain jo unohtuneetkin. Nimipäivät, jotka muistan hädin tuskin.
  • Taidot: Pyörällä ajo, uiminen... Ne eivät unohdu, vaikka aikaa olisi kulunut. Tai ainakaan pitäisi.
  • Muistot: Ensimmäinen suudelma, lapsuuden kesät mummolassa, se tunne kun näin revontulet ekaa kertaa.

Ikä ei tunnu haittaavan näitä muistoja. Tai no, ehkä vähän himmentää, mutta eivät ne katoa. Ovat siellä syvällä, odottamassa oikeaa hetkeä. Ja se matkalaukku... se täyttyy koko ajan uusilla muistoilla. Toivottavasti hyvillä.

Mitä eroa on lyhytkestoisella ja pitkäkestoisella muistilla?

Lyhytkestoinen muisti on kuin leikepöytä aivoissa – väliaikainen tallennustila. Pitkäkestoinen taas kuin kovalevy, jossa tieto säilyy... no, pitkään.

Erot:

• Kesto: Lyhytkestoinen kestää sekunteja tai minuutteja, pitkäkestoinen päiviä, vuosia, ikuisuuksia (toivottavasti).
• Kapasiteetti: Lyhytkestoisessa on tilaa vain muutamalle asialle, pitkäkestoisessa on periaatteessa rajattomasti.
• Toiminta: Työmuisti, lyhytkestoisen aktiivinen versio, prosessoi tietoa. Pitkäkestoinen säilöö sitä passiivisesti.

Mietin usein, miten helposti unohdan, missä puhelin on. Onko se lyhytkestoista muistia vai pelkkää huolimattomuutta? Ehkä vähän molempia.

Viikon sääntö on hyvä nyrkkisääntö, mutta todellisuus on monimutkaisempi. Onko se todella tallentunut, jos muistan sen vain, kun joku kysyy? Entä jos muistan vain osan? Aivojen mysteerit...

Mikä aivojen osa säätelee näköä?

No niin, kysyit näköä säätelevästä aivojen osasta. Se on siis näköaivokuori, joka sijaitsee takaraivolohkossa. Iirishimmennin on kyllä ihan eri juttu, se on silmässä, säätelee pupillin kokoa. Aika olennainen asia sekin, tottakai, valon määrän säätelyssä. Mutta aivot, ne käsittelevät sitä tietoa.

Tuossa oli puhetta jostain dorsaalisesta ja ventraalisesta radasta. Muistan sen kuulleeni, jostain yliopistossa ollessani. Niin, ne prosessoi kuvan eri osia. Dorsaalinen rata, se käsittelee enemmänkin sitä missä asiat ovat, liiketietoa. Ventraalinen rata taas, se keskittyy siihen, mitkä asiat ovat, tunnistamiseen. Mutta näkökeskus, se on se alkuasema, lähettää signaalit noille radoille.

• Näköaivokuori (takaraivolohko): Päävastuu näkötiedon käsittelemisestä
• Dorsaalinen rata: Liike ja paikanmääritys
• Ventraalinen rata: Objektien tunnistus
• Näkökeskus: Tiedon alkuprosessi

Muuten, viime vuonna kävin itse asiassa näkötutkimuksessa, siksi muistan nämä asiat suht hyvin. Kävi nimittäin silmissä vähän oudot oireet, mutta kaikki oli kuitenkin ok. Lääkäri selitti kaikkea näköhermoista ja aivojen toiminnasta, aika mielenkiintoista. Oli vähän semmosta lääkärikieltä, joka menikin vähän ohi, mutta pääasia, että silmät toimii!