Milloin lapsi oppii kävelemään tukea vasten?

Ensimmäiset askeleet tukea vasten: Aikataulusta ja yksilöllisyydestä

Lapsen kehitys on ainutlaatuista ja jokainen taapero etenee omaan tahtiinsa. Vaikka on olemassa yleisiä kehitysvaiheita, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa aikataulua sille, milloin lapsi oppii kävelemään tukea vasten. Silti tiettyjä viitekehyksiä voi tarkastella, jotka antavat kuvan tyypillisestä kehityksestä.

Usein lapsi alkaa osoittaa kiinnostusta seisomaan ja kävelemään tukea vasten jo paljon ennen kuin hän itse yksin pystyy kävelemään. Tämä kiinnostus voi ilmetä esimerkiksi siten, että lapsi tarttuu kalusteisiin ja yrittää nostaa itseään ylös seisomaan. Tämä on tärkeä kehitysvaihe, joka vahvistaa lapsen lihaksia ja tasapainoa. Moni lapsi on valmis tähän uuteen taitoon jo kahdeksan kuukauden ikäisenä. On kuitenkin täysin normaalia, että lapsi saattaa aloittaa tukea vasten kävelyn vasta paljon myöhemminkin, jopa vuoden ikäisenä tai jopa hieman sen yli.

Vaikka lapsi oppii istumaan tukea vasten jo noin puolivuotiaana ja ilman tukea 7-8 kuukauden iässä, tämä ei ole suoraan verrannollinen siihen, milloin hän alkaa kävellä tukea vasten. Istuminen ja tukea vasten kävely ovat kaksi eri taitoa, jotka vaativat erilaisia lihasryhmiä ja koordinaatiota. Ryömiminen ja konttaaminen, jotka monesti seuraavat istumisen oppimista, parantavat lapsen motorisia taitoja ja vahvistavat kehoa kävelyä varten, mutta ne eivät ole välttämättömiä tukea vasten kävelyn oppimiselle. Noin vuoden iässä kehittyvät suojeluheijasteet auttavat tasapainon ylläpitämisessä ja tukevat sekä istumista että kävelyä.

On tärkeää muistaa, että jokainen lapsi on yksilö, ja kehitys etenee omaa tahtiaan. Geneettiset tekijät, ympäristö ja yksilölliset erot vaikuttavat kaikki lapsen kehitykseen. Jos vanhempi on huolissaan lapsensa kehityksestä, on aina hyvä keskustella asiasta terveydenhoidon ammattilaisen kanssa. He voivat arvioida lapsen kehitystä ja antaa tarvittaessa lisätietoa ja tukea. Ei ole syytä huoleen, jos lapsi ei kävele tukea vasten samanaikaisesti ikätoveriensa kanssa. Keskittyminen lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja hänen kehityksensä tukemiseen on tärkeämpää kuin aikataulun noudattaminen.