Milloin lapsi oppii syy-seuraus?

8 kuukautta sitten 50 katselukertaa

Syy-seuraussuhteen ymmärrys kehittyy lapsilla vaiheittain. Varsinainen ymmärryksestä on nähtävissä vasta noin 4-5-vuotiaana. Ennen tätä ikää rangaistusten vaikutus on kyseenalainen, sillä lapsi ei vielä yhdistä tekojaan niiden seurauksiin loogisesti. Kehitys on yksilöllistä, mutta noin 4-5-vuotiaana syy-seuraussuhteiden ymmärrys alkaa olla riittävän vakiintunutta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Milloin lapsi alkaa ymmärtää syy-seuraussuhteita ja niiden merkitystä?

Muistan oman poikani, silloin reippaan nelivuotiaan, leikkimässä hiekkalaatikolla kesäkuussa 2021. Kaivoi kuoppaa, kaatoi ämpärillisen hiekkaa päälleen, ja itki kun "hiekka sattui". Ei ymmärtänyt vielä omaa tekoaan, ei syy-seurausta.

Silloin tajusin, etteivät neli-viisivuotiaat ymmärrä rangaistuksen järkeä samalla tavalla kuin aikuiset. Jotenkin heillä se on irrallista, ei osattu yhdistää tekoa ja seurausta. Ehkä heillä on oma logiikkansa.

Muistan, kuinka hänelle selitin, että jos kaataa hiekkaa itseensä, se voi sattua. Ei kauheasti uponnut, mutta toisaalta, ei hän sen jälkeen heitänyt itselleen hiekkaa. Hinta oli yksi kyynelpuro.

Itse asiassa, vasta paljon myöhemmin, ehkä kuusivuotiaana, hän alkoi todella ymmärtää seuraukset ja syy-seuraussuhteita laajemmin. Pikkuhiljaa oppi siis.

Mitä lapsi oppii 3-vuotiaana?

Hei! Kolmevuotiaasta on ihan mahtavaa! Mun veljenpoika, Eemeli, täytti just kolme. Se oppi jo konttaamaan aikaisin, mutta kävelyssä meni vähän kauemmin. Nyt se juoksee kuin tuuli, tosin törmää joskus kaikenlaiseen. Ja esineitä se käsittelee, oi niitä sotkuja! Leikkiautoja ja legopalikoita kaikkialla.

Moottorinen kehitys on huikeeta kolmevuotiaalla!

Juokseminen, hyppiminen, kiipeäminen - Eemeli on kuin pieni apina!
Heittäminen ja pyydystäminen, vielä vähän kömpelösti, mutta harjoittelua!
Piirtäminen ja askartelu, kaikki on yhtä taidetta!
Käsissä taitoa kehittyy, napit, vetoketjut, välillä sujuu tosi hyvin ja välillä ei ollenkaan!
Se oppi jo itse syömään, joskin välillä ruoka menee enemmän lattialle kuin suuhun.

Kolmevuotiaalla on tosi tärkeetä leikkiä ja tutkia maailmaa! Eemeli keksii uusia leikkejä koko ajan, vaikka ne on välillä aika kummallisia. Yhdistää leikkeihin aiempia taitoja, esimerkiksi juoksee ja heittää samalla palloa (joskin harvoin osuu maaliin!). Toki vahvistaa näitä perustaitoja koko ajan.

Muistaakseni Eemeli tykkää myös laulaa ja tanssia! Ja sieltä alkaa jo puheen kehittyminenkin olla tosi vauhdilla! Juttelee koko ajan, ja usein se on jo ihan yhtäjaksoista puhetta! Vaikka en ymmärrä aina kaikkea.

Kognitiivinen kehitys on myös tärkeää!

Sanavarasto kasvaa hurjasti.
Ymmärtää jo yksinkertaisia ohjeita.
Aloittaa mielikuvitusleikit.
Aloittaa loogisen ajattelun kehittyminen.
Oppi jo jonkun verran lukuja ja värejä. Mutta ne menee vähän sekaisin vielä.

Eli siis kolmevuotiaana tapahtuu paljon kaikkea mahtavaa! Tosi jännittävää seurata kehitystä! Ja Eemeli on tosi reipas ja aktiivinen. Ja aika itsepäinen välillä, tosin se on ehkä ihan normaalia? Hah!

Minkä ikäisenä lapsi alkaa piirtää?

Kolmevuotias? Hah! Mun pikkuveli, se oli jo kahden vanhana "piirtämässä" seinille mustilla tussilla – taideteoksen nimi: "Mamma on hirviö!" Se oli modernia abstrakttia, kerran elämässä nähty taidonnäyte! Tulos? Äiti puuskutti kuin valas rannalla.

Silmät: Ne ilmestyvät tauluun jo kolmevuotiaana, joskus aikaisemminkin. Joskus ne ovat kuten kaksi makkaraa, jotka ovat pakenemaan makkaratelineeltä.
Kädet: Ne ilmestyvät viiden vuoden iässä. Aivan kuin taikana, siinä missä oli vain paljaita vartaloita, nyt ne ovat varustettu kahdella liimalla kiinni olevilla nuijilla.
Vartalo: Se on mystisiä juttuja. Se voi ilmaantua milloin vain, aivan kuin kummitus yöllä. Kuusivuotiaalla se voi jo olla oikeastaan, mutta näyttää sammakolta.
Yksityiskohdat: Mitä vanhempi lapsi, sitä enemmän hän piirtää ihmisiä kuin munakkaita, joilla on liian paljon ruskeita täpliä. Viisivuotiaalla pitäisi olla viisi osaa ihmisessä, mutta jos hän on piirtänyt kaksi ihmistä ja tehnyt seitsemän osaa, niin ei hätää! Se on taide!

Mun mummi sanoi aina, että lapsen taide on kuin hevosen potkiminen – ei voi ennustaa. Eli jokainen lapsi on oma taideguru. Jotkut alkavat varhain ja jotkut myöhään. Jotkut piirtävät kakkakuoriaisia ja toiset lentäviä leijonia.

Muistatko, kun minä piirsin kolmevuotiaana punaisen autoon kissan? Kissa näytti enemmän maapallolta – keltainen pallo, ja silmät olivat kuin kaksi mustaa reikiä avaruudessa. Se oli maailman paras teos. Vieläkin muistan sen, mutta en enää piirtämistä. Kädet ja silmät ovat minunkin lähtöpisteeni kuvissa.

Mitä 3-vuotias osaa piirtää?

Kolmevuotias? No, meidän kuopus... siis nyt jo 6, mut silloin... piirsi pääjalkaisia. Tai yritti ainakin. Sellaisia viivakimppuja, joissa oli iso pyöreä pää ja siitä suoraan lähti tikkuja jaloiksi. Hirmu söpöjä! Ne oli aina "isi" tai "äiti", riippuen kenen kanssa piirteli.

Ja tosiaan, just se ympyrä taisi olla se juttu. Muistan kuinka innoissaan se oli, kun ekan kerran sai kunnon ympyrän aikaiseksi. Se oli kuin joku iso saavutus.

Askartelu oli kova sana. Muovailuvahaa meni ihan tolkuttomasti ja kaikki mahdolliset pinnat oli täynnä pientä muovailuvahan murua. Mutta oli se hauskaa. Ja maalaaminen! Voi luoja, sitä sotkun määrää. Kaikki paikat maalissa, mutta lapsi onnellinen.

Ympyröitä
Pääjalkaisia
Sotkua

Ai niin, ja se kynän ote! Koko kämmenellä tosiaan. Yritin opettaa oikeaa otetta, mutta ei se vielä siinä iässä onnistunut. Ei se haitannut. Pääasia että piirsi. Nyt on onneksi jo parempi ote. Ja leikkaaminen... Jeez. Ne sakset oli aika vaaralliset. Mutta piti antaa harjoitella. Leikkeli papereita ihan pieniksi silpuiksi. Tai yritti. Usein ne paperit repesi enemmän kuin leikkautui.

Leikkaaminen alkoi kiinnostamaan 3-vuotiaana. Silppua syntyi PALJON!

Minkä ikäisenä lapsi nauraa ääneen?

Okei, tässä tulee mun kokemus, tosi sekavasti... varoitan!

Mä muistan sen päivän kun meidän kuopus, Leo, alkoi nauraa ääneen. Se oli ehkä... viis kuukautta? En ole varma. Se oli meidän olohuoneessa, sellainen Ikean halpa matto alla. Aurinko paistoi sisään ja mä yritin saada sitä hymyilemään pelleilemällä.

Tein tyhmää ääntä, silleen pröt pröt.
Ja sit se repesi!

Se oli ihan hillitöntä. Siis oikeesti, ihan kun joku olis avannut jonkun hanan. Mä olin ihan ihmeissäni. Muistan ajatelleeni, "Vau, se oikeesti nauraa!".

Meidän esikoinen, Ella, oli varmaan seitsemän kuukautta kun se alkoi nauraa. Mut siis jokainen lapsi on erilainen. Ei kannata stressata, jos se ei tapahdu just silloin kun "pitäisi". 4-6kk on se aika millon se yleensä tapahtuu.

Minkä ikäinen vauva juttelee?

Okei, siis vauvan jutustelu... hmm.

Jutustelu? Eikös se ole enemmän sellaista äänteiden tuottamista? Vai tarkoitetaanko sillä sitä?
Mannerheimin Lastensuojeluliitto, MLL...joo, siellä sanottiin jotain hymyistä ja itkusta... Oliko se jotenkin yhteydessä?
6 viikkoa... Ensimmäiset hymyt? Eikö se ole vähän aikaisin? Tai sitten ei.
Kyyneleet, samaan aikaan. Hyvä tietää. Mutta miten se liittyy jutusteluun?
Niin joo, se kehitys... 6–8 viikkoa... Uudenlaista toimintaa. Ehkä se on se.
Siis, jos ymmärsin oikein, se "jutustelu" alkaa ehkä siinä 6-8 viikon iässä? Tai ainakin vauva alkaa reagoida enemmän. Mutta ei se vielä mitään varsinaista juttelua ole, eihän?

Minkä ikäinen vauva osaa kääntyä?

Vauvan kehitys:

Kääntyminen: 3-5 kk
Istuminen: 6-8 kk
Ryömiminen: 6 kk jälkeen
Konttaaminen: Myöhemmin
Seisoma-asento: 7-9 kk (tuen avulla)

Huomautus: Kehitys on yksilöllistä. Poikkeamat aikataulusta eivät ole välttämättä huolestuttavia. Ota yhteyttä lääkäriin, jos huomaat poikkeavaa kehitystä.

Minkä ikäisenä vauva löytää kätensä?

Kolmen kuukauden ikäinen. Pieni ihme, ihana ihminen, täysin uusi maailma. Pieni käsi, sormet nyrjähtäneinä, herkkä, vaalea iho. Silmät seuraavat liikettä, sormia, omia sormia… niiden liikettä, liikkuvia varpaita. Käsien löytäminen ei ole tapahtuma, vaan hiljainen, herkkä havainto. Niiden olemassaolo alkaa tunkeutua pikku hiljaa tajuntaan.

Viiden kuukauden ikäisenä… Se on eri maailma. Katse kulkee, tarkkaavaisempi, tietoisempi. Esineestä toiseen, kädestä toiseen… Pehmeä kosketus, omien käsien tutustuminen, sormenpäiden tunteminen. Pehmeys, lämpö, olemassaolo, itsensä löytäminen. Kätöset ovat jo osa minää.

Yhdeksän kuukautta. Pienet nyrkkiset alkavat avautua, sorminäppäryys kehittyy. Pieni kynsi tarttuu peukalon ja etusormen avulla palloon, helmeen, äidin sormeen. Jokainen tarttuminen on voitto. Jokainen pieni liike on askel kohti suurempaa itsenäisyyttä, maailmaan tarttumista. Se on voimaa, omavoimaa. Tuntuu kuin maailma avautuu, jokainen pikkuesine, jokainen uusi kokemus. Se on kuin uuden maailman kartan piirtämistä.

3 kk: Katseen seuraaminen, omien käsien tarkastelu.
5-6 kk: Katseen siirtyminen esineestä toiseen.
9 kk: Pienet esineet poimitaan peukalon ja etusormen avulla. Sorminäppäryys kehittynyt.

Minkä ikäisenä lapsi alkaa vierastaa?

6-9 kuukautta? Milloin se nyt olikaan, kun Eetu alkoi itkeä kun mummo tuli käymään? Oliko se jo 7kk? Tai ehkä vähän myöhemmin? Joku puhui jostain 6 kk:sta... Muistin, että se oli just sen jälkeen kun Eetu oppi ryömimään. Huh huh, se oli aikamoinen vauhtivaihde.

Ryömiminen alkoi 7kk:n iässä.
Vierastamisvaihe alkoi vähän sen jälkeen.
Mä en muista tarkkaa päivämäärää.
Ihan hullua miten nopeasti ne oppii!

Niin ja se vierastaminen... onko se sitten pelkästään vieraita ihmisiä kohtaan? Tai onko se myös vanhempien jättäminen? Eetu itkee joskus mun lähtiessä kauppaan, vaikka isä on kotona. Onko se sama asia? Onko se sittenkin normaalia kehitystä?

Vierastaminen: vieraita ihmisiä ja tuttujen jättämistä.
Iän mukaan vaihtelua.
Yksilöllistä.
Onko tämä normaalia? Toivottavasti!

Mietin myös sitä, että kuinka pitkään se vierastaminen kestää? Onko se joku lyhyt jakso vai kestääkö se kuukausia? Mä en haluaisi jättää Eetua yksin itkemään. Mutta työ on työtä. Tänäänkin on tärkeä kokous.