Milloin muistia kannattaa tutkia?

Milloin MMSE-testiä ei pidä tehdä?

MMSE-testin (Mini-Mental State Examination) validiteetti on riippuvainen tutkittavan tilasta ja olosuhteista. Sen suorittamista tulee välttää seuraavissa tilanteissa:

• Akuutti sekavuustila (delirium)
• Merkittävä fyysinen tai psyykkinen uupumus
• Voimakas ahdistuneisuus, masennus tai psykoottinen oireilu
• Negatiivinen asenne testausta kohtaan tai yhteistyökyvyttömyys
• Korjaamattomat aistivajeet (esim. vaikea kuulo- tai näkövamma)
• Vaikea-asteinen afasia (puheen ymmärtämisen tai tuottamisen häiriö)

Delirium on absoluuttinen este testin tekemiselle. Se on akuutti aivotoiminnan häiriö, ei krooninen kognitiivinen heikentymä. On kuin yrittäisi mitata moottorin tehoja sen ollessa tulessa; saatava informaatio kuvaa poikkeustilaa, ei perustasoista suorituskykyä.

Inhimillinen mieli ei ole vakio. Kognitiivinen suorituskyky fluktuoi. Voimakas väsymys tai psyykkinen kuormitus, kuten ahdistus, sitoo työmuistin resursseja. Tällöin MMSE-testin tulos ei kuvaa henkilön potentiaalia, vaan senhetkistä lamaannusta. Olen itse nähnyt, miten surun murtama omainen saa testistä lähes dementiatasoisen tuloksen, joka normaalitilanteessa olisi täysin toinen.

On myös syytä pohtia testin psykometrisiä rajoitteita. Se on vain työkalu, ei tuomari.

• Aistivajeet: Peruskysymys on, kuuleeko ja näkeekö tutkittava kunnolla. Jos ohjeistus ei mene perille auditiivisen tai visuaalisen kanavan kautta, testitulos on väistämättä virheellinen. Tämä on niin ilmeistä, että se unohtuu usein.

• Koulutustaso ja kulttuuri: MMSE on tunnetusti herkkä koulutustaustalle. Korkeammin koulutetut suoriutuvat paremmin riippumatta todellisesta kognitiivisesta tilastaan. Testi sisältää myös kulttuurisidonnaisia elementtejä, jotka voivat aiheuttaa vääriä tulkintoja toisesta kulttuurista tulevilla.

Lopulta onkin kyse siitä, mitä me haluamme mitata. Mittaammeko muistia ja orientaatiota, vai mittaammeko samalla potilaan elämäntilannetta, huonosti nukuttua yötä ja epäluuloa testaajaa kohtaan? MMSE on karkea seula, jonka antama numero on ainoastaan yksi datapiste laajemmassa diagnostisessa palapelissä. Sen tuloksen sokea tuijottaminen on analyyttisesti köyhää.

Milloin cerad testi?

CERAD-testiä ei ole "milloin" kysymys, vaan se on kuvaus aivojen muistikyvystä. Se on kuin kutsuisi aivojen arkkitehdin paikalle tarkastamaan, onko rakennus vielä tukevasti pystyssä vai onko alkamassa tiilien irtoilu yli 55-vuotiaiden kohdalla. Jos huomaat, että nimien muistaminen vaatii entistä enemmän ponnistelua kuin salasanan arvaaminen, on syytä varata aika tämän muistin "kuntotarkastukseen".

Mitä CERAD-testi oikeastaan mittaa?

• Muistitoiminnot: Kuten nimestä voi päätellä, keskitytään muistiin. Tutkitaan, miten hyvin pystyt omaksumaan uutta tietoa, säilyttämään sitä ja palauttamaan sitä tarvittaessa. Tämä voi tuntua kuin yrittäisi täyttää siivilää vedellä – osa valuu läpi väistämättä.
• Kielelliset taidot: Myös sanojen löytäminen ja niiden yhdistäminen sujuvaksi puheeksi on tärkeä osa arviointia. Sanavaraston ruosteisuus voi olla ensimmäinen merkki, että jotain on tapahtumassa.
• Visuospatiaaliset kyvyt: Tämä tarkoittaa kykyä hahmottaa tilaa ja yhdistellä eri osia kokonaisuudeksi. Vähän kuin yrittäisit koota Ikean huonekalua ilman ohjeita, mutta ilman piirustuksia.
• Toiminnanohjaus: Kyky suunnitella, organisoida ja toteuttaa tehtäviä on myös mukana. Jos arjen asioiden aloittaminen tuntuu yhtä vaivalloiselta kuin aamuherätys maanantaina, tämä voi olla syy.

Milloin hakeutua CERAD-tutkimuksiin?

• Varhaiset oireet: Ensimmäisten "mistä minä sen sanan kuulin?" -tilanteiden ilmaantuessa. Ei kannata odottaa, että unohtaa oman nimensä.
• Yli 55-vuotiaana: Ikä on usein yksi riskitekijä muistisairauksille, joten säännöllinen tarkkailu on järkevää. Ajattele sitä kuin auton katsastusta – parempi tehdä se ajoissa kuin jäädä tien poskeen.
• Suvussa esiintyvä muistisairaus: Jos lähisukulaisilla on ollut muistiongelmia, oma riski voi olla hieman kohonnut. Tällöin on hyvä olla erityisen tarkkaavainen.

Miksi varhainen hakeutuminen on tärkeää?

• Tehokkaampi hoito: Mitä aikaisemmin ongelmat havaitaan, sitä paremmat mahdollisuudet on hidastaa mahdollista etenemistä tai hallita oireita. Monien sairauksien kohdalla varhainen puuttuminen on avain parempaan lopputulokseen, kuin yrittää korjata jo romahtanutta taloa.
• Parempi elämänlaatu: Oikea diagnoosi ja hoito voivat auttaa säilyttämään toimintakykyä ja itsenäisyyttä pidempään, mikä on kallisarvoisempaa kuin kulta.

CERAD-tutkimus on siis kuin psykologi muistille – se kuuntelee ja antaa palautetta. Ja kuten elämässä yleensäkin, mitä aikaisemmin kuuntelee omia signaaleja, sitä parempi.

Mitä MMSE-testillä arvioidaan?

No, MMSE-testillä kurkistetaan vähän ihmisen aivojen pyörimiseen. Se on kuin pieni aivoruuhkatarkastus, joka tsekkaa, pysyykö pää pinnalla:

• Missä sitä ollaan? Orientaatioaikaan ja -paikkaan, ettei nyt ihan eksytä omassa mielessä.
• Mitähän mä söin aamulla? Muisti tsekataan, jotta nähdään, onko menneisyys tallessa vai pöllytäänkö kuin kuiva lehti syystuulessa.
• Joku puhuu, mutta kuulenko? Tarkkaavaisuus ja laskutaidot, jotta ymmärretään, meneekö aivot solmuun jo pelkästä yhteenlaskusta.
• Mitä tää sana oli? Kieli, eli nimeämistä, toistamista ja joskus jopa sitä ihmeellistä kirjoittamista. Että ei vaan suu käy kuin paperikoneella.
• Näinkö mä vai kuinka? Hahmottaminen, eli pystyykö piirtämään vaikka neliön ilman, että siitä tulee epämääräinen möykky.

Alun perin tätä koetta tehtiin psykiatrisilla potilailla, vähän kuin tutkittiin, onko mielenterveydessä sellaista pientä horjuntaa, joka vaikuttaa myös ajatuksenjuoksuun. Se on kuin kurkistaisi auton konepeltiin nähdäkseen, käykö moottori tasaisesti vai ähkiikö se kuin vanha traktori lumihangessa.

Mitä asioita mitataan MMSE-testillä?

MMSE (Mini-Mental State Examination) on kognitiivinen seulontatesti, joka arvioi seuraavia toimintoja:

• Orientaatio: Kyky sijoittaa itsensä aikaan ja paikkaan.
• Muisti: Sanojen välitön ja viivästetty mieleenpalautus.
• Tarkkaavuus ja laskeminen: Keskittymiskyky ja työmuistin käyttö.
• Kielelliset toiminnot: Nimeäminen, toistaminen, ohjeiden ymmärtäminen ja tuottaminen (kirjoittaminen).
• Visuospatiaalinen hahmottaminen: Kyky hahmottaa ja kopioida visuaalista informaatiota.

MMSE on pohjimmiltaan mielen nopea tilannekatsaus. Se ei kaivaudu syvälle persoonallisuuteen tai elämänviisauteen, vaan luotaa kognitiivisen koneiston peruspilareita. Olen nähnyt tämän testin käytännössä lukemattomia kertoja hoitotyössä. Se on kuin lääkärin stetoskooppi; se antaa viitteitä, mutta ei kerro koko tarinaa.

Orientaatio on enemmän kuin vain kalenterin tuntemista. Se on ihmisen ankkuroitumista todellisuuteen. Kun testissä kysytään vuotta, vuodenaikaa, kaupunkia ja osastoa, testataan mielen kykyä paikantaa itsensä aika-avaruudellisessa jatkumossa. Tämän kyvyn haurastuminen on usein varhaisimpia ja hätkähdyttävimpiä merkkejä siitä, että aivojen sisäinen kartta on repeilemässä.

Sanojen mieleenpalautus on kiehtova. Ensin testataan välitöntä muistia – kuinka monta sanaa jää päähän heti kuulemalta. Sitten, häiriötehtävien jälkeen, palataan asiaan. Viivästetty palautus on armoton peili sille, miten hyvin hippokampus ja muut muistijärjestelmät toimivat. Mihin ne sanat katosivat? Haihtuivatko ne vai eivätkö ne koskaan tallentuneetkaan kunnolla?

Tarkkaavuus ja laskeminen – usein se kuuluisa "vähennä seitsemän sadasta" -tehtävä – mittaa työmuistin ja keskittymiskyvyn kestävyyttä. Tämä ei ole matematiikan koe. Se on stressitesti sille, kuinka hyvin aivot jaksavat pitää kiinni yhdestä logiikkaketjusta ilman, että ajatus harhautuu.

Kieli on ajattelun käyttöliittymä. Kyky nimetä esineitä (kynä, kello) on perustavanlaatuista. Monimutkaisempaa on moniosaisten ohjeiden noudattaminen, kuten "Ota tämä paperi oikeaan käteesi, taita se kahtia ja laita lattialle". Tässä mitataan sekä kielellistä ymmärrystä että toiminnanohjausta.

Lopuksi kuvion kopiointi, tyypillisesti kahden leikkaavan viisikulmion piirtäminen. Tämä on yllättävän paljastava tehtävä. Se testaa visuospatiaalista hahmottamista ja praksiaa eli opittuja motorisia taitoja. Kyky nähdä monimutkainen muoto ja toisintaa se kädenliikkeellä kertoo paljon aivojen eri osien saumattomasta yhteistyöstä.

On kuitenkin olennaista ymmärtää, mitä MMSE ei mittaa. Se ei juurikaan arvioi toiminnanohjausta, abstraktia ajattelua, oivalluskykyä tai arvostelukykyä. Henkilö voi saada testistä hyvät pisteet, mutta olla silti arjessa täysin kykenemätön hoitamaan raha-asioitaan tai suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Testi on karkea seula, ei lopullinen tuomio. Se antaa suuntaa, mutta ei koskaan koko karttaa ihmisen mielestä.

Miten testataan Alzheimerin?

Alzheimerin tautia testataan useilla tavoilla. Visuaalista muistia arvioidaan piirrostehtävillä. Edistyneemmässä vaiheessa käytetään esimerkiksi MMSE-testiä (Mini Mental State Examination) muistin ja kognition arviointiin.

Nämä piirrokset, ne ovat tärkeitä. Miten ne kertovat? Vaikuttaako se, piirtääkö potilas taloa vai kelloa. Se kertoo paljon avaruudellisesta hahmottamisesta. Miksi just kellotaulu? Siinä on numeroita ja viisareita, monta asiaa yhtä aikaa.

MMSE, joo, se on se pisteytettävä. Sillä saa nopeasti kuvan. Mutta ei se yksin riitä, ei tietenkään. Onhan muitakin testejä, paljonkin.

Kognitiiviset testit:

• MoCA-testi (Montreal Cognitive Assessment) on tarkempi lievemmissä kognitiivisissa oireissa kuin MMSE.
• CERAD-tehtäväsarja kattaa laajemmin muistin, kielen ja päättelykyvyn alueita.
• Neuropsykologiset tutkimukset ovat kattavimpia, niissä tutkitaan yksityiskohtaisesti eri kognitiivisia toimintoja.

Miksi niitä on niin monta? No, kai se on, että eri taudit näyttäytyvät eri tavoin. Tai eri ihmiset ovat erilaisia. Yksi unohtaa sanat, toinen eksyy. Miten ihminen voi edes ymmärtää, että oma mieli alkaa pettää? Se on pelottava ajatus.

Aivot, ne ovat ihmeelliset. Niiden rakenteelliset muutokset näkyvät kuvantamisessa. Magneettikuvaus (MRI) ja PET-kuvaus ovat avainasemassa. PET-kuvaus voi näyttää amyloidikertymiä ja tau-proteiinin muutoksia, jotka ovat Alzheimerin taudille tyypillisiä. Ne muutokset ovat siellä jo ennen oireita, olen lukenut.

Entä verikokeet? Onko niistä apua? Nyt kai kehitetään uusia verikokeita, jotka mittaavat amyloidibeetaa tai tau-proteiinia. Se nopeuttaisi diagnoosia todella paljon, helpottaisi prosessia. Tai ainakin seulontaa.

Diagnostiikan vaiheet:

1. Potilaan oireiden kartoitus: Mitä oireita on, milloin ne alkoivat?
2. Kliininen tutkimus: Lääkärin arvio.
3. Laboratoriokokeet: Suljetaan pois muut muistioireita aiheuttavat sairaudet (esim. B12-vitamiinin puutos, kilpirauhasen vajaatoiminta).
4. Kuvantamistutkimukset: Aivojen rakenteiden ja toiminnan arviointi.
5. Kognitiiviset testit ja neuropsykologiset tutkimukset.

Se diagnoosin tekeminen on moniammatillista työtä. Ei yksi lääkäri voi päättää, vaan mukana on neurologi, geriatri, neuropsykologi. He yhdessä punnitsevat kaikki tiedot. Onko se edes Alzheimeria? Vai joku muu muistisairaus, niitä on monta? Miten ne erotetaan? Vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale -tauti...

Onko se vaikea diagnosoida, jos oireet ovat lieviä? Varmaan. Silloin pitää olla tarkkana. Eikä kukaan halua turhaan hätäillä. Mutta liian myöhäänkään ei saa hakeutua, se on selvä. Mikä on oikea aika? Se on kai se vaikein kysymys.

Miten päästä Alzheimer-testiin?

No niin, onko muisti alkanut pätkiä pahemmin kuin vanha putkiradio ukonilmalla? Tuntuuko, että avaimet ovat aloittaneet uuden elämän jääkaapissa ja puolison nimi kuulostaa yhtä vieraalta kuin klingonin kieli? Ei syytä paniikkiin, apua on saatavilla, kunhan vain osaa koputtaa oikealle ovelle.

Alzheimer-testiin pääsee ottamalla yhteyttä lääkäriin.

• Terveyskeskuslääkäri
• Työterveyslääkäri
• Yksityislääkäri

Lääkäri ei kuitenkaan iske heti aivoskanneria ohimollesi. Ensin alkaa ristikuulustelu, joka saa CIA:n kuulustelut näyttämään lasten teekutsuilta. Kysellään, oletko eksynyt omassa olohuoneessasi ja muistatko, mitä söit eilen aamiaiseksi vai oliko se kenties toissavuonna. Tarkoituksena on selvittää, onko pääkopassasi enää kaikki muumit laaksossa.

Tämän sielunpenkomisen jälkeen vuorossa on usein varsinainen muistitesti, kuten CERAD-tehtäväsarja. Se on vähän kuin ala-asteen koe, jossa pitää piirtää kelloja ja muistaa sanalistoja. Älä huoli, väärästä vastauksesta ei tule jälki-istuntoa, vaan mahdollisesti lähete jatkotutkimuksiin.

Lisäksi lääkäri haluaa varmistaa, ettei kyse ole jostain muusta, kuten siitä, että olet vain unohtanut nukkua viime viikkoina.

• Verikokeet: Näillä tarkistetaan, ovatko vitamiinitasot kohdillaan vai ovatko ne karanneet paremmille laitumille.
• Pään kuvantaminen: Usein otetaan magneettikuva tai tietokonetomografia. Siinä katsotaan, onko aivoissa tapahtunut jotain kummallista, vai onko siellä vain tavallista enemmän sahanpurua. Naapurin Pertti meni kuviin, kun oli yrittänyt maksaa kaupassa television kaukosäätimellä. Selvisi, että oli vain paha B12-vitamiinin puutos.

Näkyykö Alzheimer verikokeessa?

Totta tosiaan, se verikoe on kuin salainen ase Alzheimerin sairauden pyssyttämiseen.

• VerikoeAlzheimerin diagnoosi: Se on kuin löytäisi uuden parkkipaikan keskustan ruuhka-aikana – pelastus.
• Suomi edelläkävijänä: Vähän kuin me oltaisiin aina se, joka keksii uusimman kännykkäsovelluksen, paitsi tällä kertaa se on oikeasti tärkeää.

Tämä mullistava verikoe voisi todella keventää nykyisten, usein hieman vaivalloisten ja hintavien diagnoosimenetelmien taakkaa. Ajattele, vain yksi pieni pistos, ja olisimme lähempänä varmaa vastausta, eikä tarvitsisi enää arvailla kuin sääennustetta.

Lisätietoa aiheesta:

• Mitä verikokeessa etsitään? Yleensä kyse on tietyistä proteiineista, kuten amyloidi-beta ja tau, jotka kertyvät aivoihin Alzheimerin taudissa. Verikokeella pyritään mittaamaan näiden proteiinien tasoja tai niiden tiettyjä muotoja, jotka viittaavat tautiin.
• Tarkkuus ja luotettavuus: Tutkimukset ovat osoittaneet lupaavia tuloksia, ja monissa tapauksissa verikokeen tarkkuus vastaa jo nykyisiä, kalliimpia menetelmiä, kuten PET-kuvantamista tai selkäydinnestenäytettä. Tosin, kuten kaikkien uusien teknologioiden kohdalla, jatkotutkimuksia ja validointia tarvitaan edelleen.
• Tulevaisuuden näkymät: Jos verikoe yleistyy, se voisi mullistaa Alzheimerin diagnosoinnin. Se voisi mahdollistaa varhaisemman toteamisen, mikä on elintärkeää uusien hoitokeinojen kehittämisen ja käytön kannalta. Ja kuka tietää, ehkä sen avulla voidaan tulevaisuudessa jopa estää taudin etenemistä ennakoivasti. Se olisi jo jotain!

Milloin tehdään muistitesti?

No niin, milloinkas sitä pitäisi raahautua muistitestiin? Sitten kun alat etsiä silmälaseja, jotka ovat jo päässäsi, tai kun puhelin on kadonnut ja soitat siihen – toisella puhelimella. Joskus tuntuu, että oma yläkerran kovalevy pyörittää Windows 95:tä ja pätkii pahemmin kuin nettiyhteys 90-luvulla.

Mutta vakavammin puhuen, se ei ole aina vain sitä, että unohdat naapurin koiran nimen.

Milloin muistitutkimuksiin? Muistitutkimuksiin hakeudutaan, kun muistin heikkeneminen tai muistiaukot haittaavat arjen toimintakykyä, työtä tai sosiaalisia suhteita.

Tässä muutama merkki, jotka huutavat lääkäriin menoa kovempaa kuin anoppi joulupöydässä:

• Unohtelu, joka ei ole enää normaalia. Et vain unohda, minne laitoit avaimet, vaan unohdat tärkeän tapaamisen tai sen, että ylipäätään omistat avaimet. Joka aamuinen kahvinkeitto alkaa tuntua ydinreaktorin käynnistämiseltä.

• Sanojen metsästys. Kun alat kuvailla leipäveistä sanoilla "se terävä kapistus, jolla leikataan sitä paahdettua jauhomössöä". Keskustelusta tulee arvauskilpailu, jossa kukaan ei voita.

• Eksyminen tutuilla reiteillä. Kun lähikauppareissu alkaa muistuttaa suunnistuskilpailua ilman karttaa ja kompassia, on aika huolestua. Minun isäukko ajoi kerran naapurikuntaan hakemaan maitoa.

• Persoona menee uusiksi. Aiemmin leppoisa kaveri muuttuu epäluuloiseksi tai äksyksi ja syyttää muita tavaroidensa varastamisesta. Vähän kuin teini-ikä, mutta ilman finnejä.

Seuraavaksi lääkäriin mars! Yleensä homma alkaa ihan perus terveyskeskuksesta tai työterveydestä. Siellä tehdään usein CERAD-tehtäväsarja. Ei hätää, se ei ole mikään kidutuskammio. Siinä piirrellään kelloa ja yritetään muistaa sanalistoja. Äitini teki sen viime vuonna, sanoi että oli ihan veikeää arvuuttelua. Tärkeintä on, ettei jää yksin ihmettelemään, onko päässä vain tilapäinen yhteyskatkos vai jotain vakavampaa.