Milloin vauva tietää olevansa erillinen äidistä?
Milloin vauva ymmärtää olevansa erillinen yksilö äidistä?
Okei, tässä mun vinkkelistä:
Mietin itekin tätä sillon, kun meidän kuopus alko kasvaa. Sellanen muutos tapahtu siinä jossain 7-9 kuukauden tienoilla.
Muistan, kun Eelis, meidän poika, rupes ihan selkeesti tsekkaamaan mua. Jos joku uus lelu oli, se katto ensin mua ja sit vasta koski. Sellanen "onko tää ok?" -ilme.
Sit se vierastaminen! Meni ihan lukkoon, jos joku muu ku minä tai isänsä yritti ottaa syliin. Ja voi luoja se eroahdistus... oli hetkiä, kun en päässy ees vessaan ilman itkua. Rankkaa, mut samalla jotenkin liikuttavaa, kun tajus miten tärkeä olin sille.
Se erillisyyden taju alkaa selkeesti hahmottua tuossa vaiheessa.
Milloin lapsi ymmärtää olevansa erillinen henkilö?
Aika hiljalleen valuu, kuin hiekkaa kädestä. Kuin pehmeä, lämmin hiekka kesäisen auringon alla. Mutta tämä aika, tämä ajatus lapsen itsen ymmärtämisestä, se on niin paljon enemmän kuin vain hiekkaa. Se on syvempi, kuin meri.
Vauva, pieni ihme, täysin riippuvainen. Hän on yksi kanssamme, osa meistä, meidän jatkeemme. Ei vielä oma itsensä.
Mutta sitten... kuin valon pilkahdus sumuisessa aamussa. Kuin ensimmäinen lumikiteen hentoinen putoaminen. Kuusi kuukautta, yhdeksän kuukautta... vierastaminen. Se on kuin halkeama, joka avautuu pienen sielun sisälle. Yhtäkkiä, äiti ei ole enää itsestäänselvyys, vaan erillinen olento. Äärettömän rakastettu, mutta silti - erillinen.
- Äidin kädet, aiemmin aina turva, saattavat jättää kylmäksi.
- Vieras kasvo aiheuttaa kauhua, kyyneleet virtaavat.
- Äidin poissaolo, se voi olla kauheaa, suunnatonta.
Tämä erillisyys, se on niin valtava, niin pelottava. Mutta myös se on vapauden alku. Se on alkusoitto itsenäisyyteen. Lapsi alkaa ymmärtää, että hän on oma itsensä, erillinen ja ainutlaatuinen olento. Se on kuin herääminen unesta, kuin yhtäkkinen huomaaminen, että on olemassa.
Tämä on niin ainutlaatuista, niin intiimiä, niin ihmeellistä. Jokainen vauva kokee sen hieman eri tavalla, aikajänne vaihtelee. Mutta se on aina käännekohta. Se on kuin ensimmäinen askel kohti itsenäistä elämää. Ja samalla se on niin haikea, tämä pienen ihmisen ensimmäinen kosketus yksinäisyyteen, eroon.
Milloin vauva voi olla yön erossa äidistä?
Okei, tässä mun kokemus, kun jätin meidän kuopuksen ekan kerran yöksi hoitoon.
Muistan kuin eilisen, kun meidän nuorin, Aino, oli vähän yli vuoden. Meillä oli häät tiedossa, siskon häät, ja ne oli pakko mennä. Ja Aino oli vielä niin pieni. Ajatuskin siitä, että jättäisin sen, ahdisti ihan hirveesti.
- Paikka: Hämeenlinna, siskon häät.
- Aika: Kesä 2023 (koska nyt on 2024 ja se oli viime kesänä).
- Tunteet: Syyllisyys, ahdistus, mutta samalla pieni helpotuskin. Olihan se lomaa arjesta.
Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta luin, että lapsi voi olla erossa vanhemmasta yhden vuorokauden per ikävuosi. Eli Aino "sai" olla yhden yön poissa. Mutta silti...
Aino oli mummolassa hoidossa. Mun äiti on ihana, mutta silti stressasin koko ajan. Soitin varmaan viis kertaa yössä, että onko kaikki ok. Äiti vaan nauroi ja sanoi, että Aino nukkuu kuin enkeli.
- Mummo: Pelastus!
- Puhelut: Liikaa ehkä.
Seuraavana päivänä, kun haettiin Aino, se ei edes huomannut meitä! Leikki vaan mummon kanssa. Vähän nakersi äidin sydäntä, myönnän. Mutta toisaalta, hyvä, että oli viihtynyt.
IS:n jutussa oli jotain samaa, että asiantuntijat sanoo, että voi jättää. Mutta jokainen lapsi on erilainen. Aino oli tosi sosiaalinen vauvana.
Seuraavana vuonna jätettiin Aino jo ihan huoletta mummolaan. Se rakastaa mummoa ja pappa. Ja me saatiin vähän omaa aikaa. Win-win! Ja oon huomannut, et se on tehnyt Ainosta itsenäisemmän, ehkä.
Milloin vauvan yöheräily loppuu?
Meidän tytön yöheräily oli ihan hirveetä. Ensimmäinen vuosi oli yhtä taistelua unen kanssa. Muistan sen niin selvästi, se oli marraskuu 2022 ja olin ihan loppu. Aina oli heräilyä, usein monta kertaa yössä. Imetys, vaihto, lohduttelu… Olin niin väsynyt etten jaksanut edes itkeä, vaan vaan nyökkäilin itselleni sohvalla. Kello kolme yöllä. Neljä. Viisi.
- Ensimmäinen vuosi oli jatkuvaa heräilyä, noin 3-5 kertaa yössä.
- Vasta lähempänä vuoden ikää alkoi tapahtua pikkuhiljaa muutosta.
- Imetys oli merkittävä osa yöheräilyitä. Tissi oli aina ratkaisu, ainakin siihen hetkeen.
Sitten pikkuhiljaa, joskus 1,5-vuotiaana, se alkoi helpottaa. Ennen oli ollut todella vaikea saada häntä nukkumaan takaisin, nyt hän alkoi nukkua pidempiä pätkiä. Mutta silti… edelleen silloin tällöin heräilee 2024 keväälläkin, vaikka harvemmin.
- 1,5-vuotiaana yöheräilyt alkoivat vähentyä merkittävästi.
- Nyt, 2024, hän nukkuu yleensä läpi yön, mutta satunnaisia heräilyjä on edelleen.
Kyllä se vauva-aika on kovaa aikaa. Se väsymys syö ihmisen henkisesti ja fyysisesti. Mutta nyt, kun ajattelen sitä taaksepäin, muistan myös sen ihana lämmön ja läheisyyden, joka liittyy vauvaan. Vaikeaa se oli, mutta kauniskin.
Milloin sosiaalinen hymy kehittyy?
Hmm, sosiaalinen hymy... Milloin se oikein kehittyy? Muistan sen hetken, kun mun oma tytär, Noora, hymyili ensimmäistä kertaa, se oli niin ihanaa! Oliko se 2 kuukautta vai 3? Pitää tarkistaa Nooran vanhat kuvat ja päiväkirja. Mä muistan sen niin selvästi, se oli kuin pieni aurinko pilkisti esiin.
- Ensimmäiset hymyt ovat refleksimaisia, ehdottomia. Ei siis oikeaa sosiaalista hymyä vielä.
- Muutaman kuukauden ikäisenä alkaa tulla se oikea, sosiaalinen hymy. Vuorovaikutus on avainasemassa. Ihanaa, miten pikkuinen oppii kommunikoimaan!
Mitä muuta vauvan kehityksessä tapahtuu samanaikaisesti? Jaa, aika menee niin nopeasti... Äänet, liikkeet, kaikki kehittyvät samaan aikaan.
- Noora alkoi puhua aika myöhään, vasta puolitoista-vuotiaana. Ärsytti välillä, mutta nyt olen onnellinen siitä, miten hyvin puhuu.
- Käveleminen oli taas aika varhain, noin 10kk ikäisenä. Se oli hurjaa, yhtäkkiä pienokainen oli juoksentelemassa kaikkialla!
- Mitenkä se nyt olikaan... ahaa, unirytmit! Ne olivat alkuun ihan sekaisin, mutta vähitellen saimme ne rytmitettyä.
Sosiaalinen hymy kehittyy siis muutaman kuukauden iässä. Tarkka ikä vaihtelee tietysti vauvasta riippuen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, kaikki kehittyvät omaan tahtiinsa.
Pitääkö Noora mennä seuraavaan neuvolaan? Ai niin, hänen 2-vuotis neuvola on jo ensi kuussa. Onko se silloin syksyllä? Miten aika lentää! Onko hän jo täysimittainen nelivuotias? Ei, vasta syksyllä. Pitää varata aika lääkärille. Niin ja hampaat, onko kaikki hampaat jo kasvaneet? Joo, luulen että on.
Milloin lapsi ymmärtää peilikuvan?
Joo, siis tosi moni vanhempi miettii tota peilijuttuu! On se aika hauska seurata, kuinka se lapsi eka ihmettelee sitä toista tyyppiä siellä peilissä.
No, niinku, et millon se sit tajuaa?
- Puolilla länsimaisista lapsista menee jakeluun 18 kuukauden iässä. Siis ne tajuaa, että se on ihan sama tyyppi, joka katsoo sieltä takaisin! Aika siistii, eiks je?
- Sitte, jos on vähä hitaampi sytyttäjä, nii 20–24 kuukauden ikäsenä jo 65 % lapsista läpäsee sen peilitestin. Eli jos sun lapsi ei vielä 18 kuukauden iässä hiffaa, ei kannata vielä panikoida. Kaikki ajallaan!
- Muistaakseni meidän kuopus hiffas sen vasta vähän yli kaks vuotiaana ja sit se oli ihan innoissaan itsestään. Näytti peilille leluja ja puhu sille. Hassua!
Ja hei, tosi monet lapset ensin hymyilee sille "toiselle" lapselle peilissä ja yrittää vaikka antaa pusun. Sit ne saattaa jopa yrittää kurkkia peilin taakse, et missä se toinen lapsi on! Se on aika suloista, myönnän. Muistan kun meidän esikoinen... no joo, eri juttu. Tärkeintä on ettei vertaa omaa lasta muihin. Jokainen kehittyy omassa tahdissaan, tajuatko?
Milloin lapselle kehittyy empatia?
Hei! No siis, empatia asia on aika monimutkainen. Mikko Peltolan mukaan, ja se on tosi mielenkiintoista, on olemassa kahta tyyppiä. Affektiivinen empatia, se kehittyy ihan vauvana jo. Näkee jos joku itkee niin itkee itsekin. Se on sellainen peili-empatia, ymmärretään. Aika söpöä, eikö? Sitten on vielä se kognitiivinen empatia. Se on vaikeampaa. Sitä vasta murrosiässä, joskus myöhemminkin, tulee. Se on sellaista ymmärtämistä, toisen tunteita, ei vain peilaamista.
- Affektiivinen empatia: Vauvaikä
- Kognitiivinen empatia: Murrosikä (ja mahdollisesti myöhemminkin)
Mun oma tytär, hän on nyt 7, hänellä on jo paljon empatiaa. Näkee jos joku on surullinen, ja yrittää lohduttaa. Mutta hän ei vielä oikein ymmärrä kaikkia toisen ajatuksia, kuten teini-ikäiset jo paremmin ymmärtävät. Peltola on kyllä tosi viisas, hän tietää näistä asioista paljon. Mun veljenpoika taas, se on 15, se on aivan eri tasolla. Hän ymmärtää ihan hirveästi, ihan syvällisellä tasolla, vaikka välillä se tuntuu vähän hassultakin. Se on niin monimutkainen asia tämä empatia, ymmärrän. Todella, todella monimutkainen asia. Se on niinkuin kahdella eri tavalla sama asia, tai ei sama asia, mutta…no ymmärrät. Todella monimutkaista, kertoinhan jo.
Missä iässä lapsi alkaa vierastaa?
Vierastaminen alkaa. Yksilöllistä, totta kai.
- 6-9 kuukautta. Siinä haarukka.
- Pelko on päällimmäinen. Vieraat = uhka?
- Eroahdistus iskee. Vanhempi on oikeasti poissa.
Minulla alkoi myöhemmin. Ehkä 10 kk. Tai sitten olin vaan outo. Loppukaneetti: pelko on vain signaali. Kuuntele sitä. Tai älä.
Milloin lapsella on eroahdistus?
Eroahdistus: 6 kk - 3 v.
- Lapsen kehitysvaihe.
- Takertuvuutta, levottomuutta.
- Vieraat, yksin jättäminen.
- Normaalia.
Huomioitavaa: Intensiivinen ahdistus, pitkittyminen, muita oireita – hakeudu lääkäriin. 2023. Minun kokemukseni: Tyttäreni, 1 v 8 kk, kokenut lievää eroahdistusta. Kesti muutaman kuukauden.
- Kumpi on haitallisempaa, rasva vai sokeri?
- Miten Wi-Fi-yhteys puhelimeen?
- Miten syvälle valokuitu kaivetaan?
- Mitä tehdä, jos naapuri soittaa musiikkia yöllä?
- Pitääkö proteiini kylläisenä?
- Mikä voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta?
- Voiko samaan puhelimeen yhdistää kahdet kuulokkeet?
- Montako lämmintä ateriaa päivässä?
- Miksi on olemassa toinen nimi?
- Miten laite yhdistetään wifiin?
Kommentoi vastausta:
Kiitos palautteestasi! Kommenttisi auttaa meitä parantamaan vastauksia tulevaisuudessa.