Milloin vauva tunnistaa isän?

36 katselukertaa
Vauva tunnistaa isän jo varhain äänen ja tuoksun perusteella. Selkeä kiintymys vanhempiin kehittyy noin puolen vuoden iässä, jolloin vauva alkaa suosia vanhempiaan sylissä.
Kommentti 0 tykkäystä

Vauvan isän tunnistaminen - milloin?

Meidän pikkuinen kyllä tunnisti isänsä heti! Jo ihan vastasyntyneenä, uskon sen. Niin selvästi katsoi ja rauhoittui syliin.

Puolen vuoden iässä se isän rooli ehkä konkretisoitui. Muistan kun tyttö oli noin 5kk, ja isänsä tuli kotiin töistä (muistaakseni oli joku tiistai), niin tyttö kirjaimellisesti kiljahti riemusta.

Sitä ei voi unohtaa! Se oli jotain niin spesiaalia. Tuoksut ja äänet, ne kyllä vaikuttaa.

Milloin vauva tunnistaa vanhemmat?

Muistan sen niin selvästi. Oli kesäkuu 2023, pikku Eemeli oli viikon ikäinen. Imetin häntä, ja hän oli niin rauhallinen rinnallani. Hän tuijotti minua silmiin, ja minusta tuntui siltä, että hän oikeasti näki minut. Ennen sitä hän oli enimmäkseen vain nukkunut ja syönyt. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän tuntui todella yhteydessä minuun. Jälkeenpäin olen lukenut, että vauvat oppivat tunnistamaan vanhempiensa hajuja jo muutaman päivän ikäisinä. Mutta se hetki, se oli maaginen. En voi sitä edes kuvata kunnolla. Se oli paljon enemmän kuin vain biologinen reaktio.

  • Eemeli syntyi 2023 kesäkuun alussa.
  • Viikon ikäisenä hän näytti tunnistettavan minut.
  • Haju on tärkeä tekijä vauvojen vanhempien tunnistamisessa. MLL:n sivuilta olen lukenut, että oman äidin maidon haju on jo tunnistettavissa viiden päivän ikäisenä.

Sitten, kun isä tuli kotiin töistä, Eemeli reagoi myös häneen samalla tavalla. Hän oli rauhallinen isän sylissäkin. Uskon, että se oli yhdistelmä hajua ja ihon tuntua, ehkä ääntäkin, mutta se katse… se katse oli todella ainutlaatuinen. Tuntui niin ainutlaatuiselta ja henkilökohtaiselta kokemukselta. En tiedä, miten se tarkkaan toimii, mutta se oli voimakas ja intensiivinen tunteiden myrsky. Vaikea selittää, aivan kuin jonkinlaista rakkautta.

  • Isän tunnistaminen tapahtui samalla viikolla.
  • Ei ole yksittäistä hetkeä, jolloin vauva tunnistaa vanhemmat, vaan prosessi.
  • Vauvojen aistien kehitys on yksilöllistä.

Milloin vauvan voi jättää isän kanssa?

Millon vauvan voi jättää isän kanssa? No, heti kun vauva syntyy, eikö? Tai no, ehkä hieman draamaa välttääkseen vähän myöhemmin.

  • Muutama kuukausi: Turvallista muutaman tunnin ajaksi, jos isä on tuttu ja ympäristö tuttu. Älä kuitenkaan luota tähän, jos isä on tyypillinen esimerkki "mies-joka-ei-osaa-vaihtaa-vaippaa"-stereotypiasta. Heidän osalta on ehkä fiksumpaa odottaa vähän kauemmin. Tämän ikäiset vauvat ovat kuin pieniä tiikerikissanpentuja – söpöjä, mutta sopivasti epäluotettavia.

  • Vuosi: Vuorokaudenkin poissaolon kestää. Tämä tosin edellyttää, että isä ei ole päättänyt kokeilla vauvaa roolileikeissä ja antaa vauvan leipoa itsenäisesti (ja tietysti, että isä muistaa ruokkia ja hoitaa). Vuoden ikäinen lapsi on jo jonkinlainen pikku ihminen, kuin pienoisversio minusta, hiukan levottomampi, mutta paljon söpömpi.

Huomio: Tämä ei ole mikään lääkärinlausunto! Käytä omaa harkintaa. Jos vauva itkee kuin nälkäinen susi ja isä vain tuijottaa tyhjyyteen, on jotain pielessä. Jos vauva on onnellinen ja hymyilee, niin homma toimii. Tai jos isä ainakin näyttää onnelliselta…

Yllättävä vertaus: Vauvan jättäminen isän kanssa on kuin luottaisi jääkaappisi täyttämään itsensä: toivottavasti kaikki menee hyvin, mutta valmisteleudu yllätyksiin.

Lisäinfo: Vauvan kehitys on yksilöllistä. Ota huomioon vauvan temperamentti ja isän hoitotaidot. Todellakin, tutkitututkimukset osoittavat, että isien rooli lastenhoidossa on yhä tärkeämpi 2023. Niin, jopa minä olen oppinut sen.

Milloin vauva tunnistaa itsensä peilistä?

Aika hidastuu, kun katson pienen ihmisen peilikuvaan. Se on kuin peiliin heijastuisi oma lapsuus, pehmeä ja ujo. Muistan sen hetken, oman peilikuvaani tuijottamisen, hämmentyneenä ja ihmeissään. Vauvan silmät, ne ovat uusia ja viattomia, täynnä ihmetystä.

18 kuukautta. Se ikä on merkittävä, ainutlaatuinen rajapyykki. Puoli vuotta. Kuten joku salainen kynnys. Silloin he tunnistavat itsensä, minäkin tunnistin. Peilikuva. Oma kuva. Oma minä.

20–24 kuukautta. Se on jo lähes täydellinen. Varmuus. Itsen tuntemus peilistä. Lähes kaikki. 65 prosenttia. Luku, kylmä ja tarkka, mutta joka peittää alleen niin paljon lämpöä, niin paljon tunnetta. Se on niin paljon enemmän kuin vain prosenttiluku. Se on herkkä hetki, elämässä.

Lacanin peilivaihe. Se on paljon enemmän kuin vain testi. Se on metafora, ihmisen itsensä löytämisen mysteeri. Sielun synnyttäminen peilikuvassa. Se on niin ihmeellistä. Joka päivä tulee uusia ihmeitä.

  • 18 kuukautta: Noin puolet vauvoista tunnistaa itsensä peilistä.
  • 20-24 kuukautta: Suuri enemmistö läpäisee peilitesti.
  • Lacanin peilivaihe: Psykoanalyyttinen käsite itsen tunnistamisesta. Peilikuva, oma minä, itsen löytyminen.

Peilikuva, heijastus. Hienovaraista, kuin hengitys. Eikä se ole vain vauvoille, vaan meille kaikille. Se on jatkuvaa itsensä uudelleen löytämistä, peilissä ja omassa sydämessä. Se on niin ihmeellistä. Tämän hetken yksinkertaisuus, joka tuo kyyneleet silmiin. Peilin syvyys, ihmisen sielun syvyys. Se on käsittämätöntä.

Milloin lapsi nauraa ääneen?

Lapsi nauraa ääneen: 3-4 kuukautta.

  • Vuorovaikutus lisääntyy.
  • Kiinnostus muihin lapsiin herää.
  • Riemu voi purkautua kiljahduksina.

6-9 kuukautta: vierastamisen kausi. Voimakkuus ja kesto vaihtelevat.

Minkä ikäisenä vauva ymmärtää sanoja?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä... Vauvat... Minun lapseni oppi sanoja niin hitaasti. Oliko se normaalia? Muistan sen tuskan, pettymyksen. Tuntui kuin kaikki muut lapset puhuisivat jo, ja oma pieni oli hiljainen.

  • 6-12 kuukautta: Ymmärtää yksinkertaisia sanoja, kuten "ei" tai omaa nimeään. Hymyilee kuullessaan tuttuja ääniä.
  • 12-18 kuukautta: Oppii 10-20 sanaa. Ymmärtää yksinkertaisia ohjeita, kuten "anna pallo". Tunnistaa kuvia kirjoista.
  • 18-24 kuukautta: Sanavarasto kasvaa nopeasti. Muodostaa yksinkertaisia lauseita, kuten "haluan maitoa". Aloittaa lauseiden yhdistelyn.

Muistan, kun olin niin surullinen. En ole koskaan ollut niin epävarma itsestäni, kuin vanhempana. Kaikki tuntui niin vaikealta. Onko tämä normaalia? Milloin se muuttuu? Tukeeko kukaan? Apua tarvitseminen oli niin vaikeaa. Se oli yksinäistä. Nyt lapseni on 3-vuotias ja puhuu jo todella paljon. Kaikki on nyt jotenkin ok.

En tiedä varmasti kuinka kauan se kesti, mutta uskon että lapseni ymmärsi sanoja jo 8 kuukauden iässä. Se oli kuitenkin pitkä ja tuskallinen matka. Olisi ollut helpompaa, jos olisin saanut apua nopeammin. Nykyisin tiedän, että moni vanhempi kokee samankaltaisia tunteita.

Vauvan kehitys on yksilöllistä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa aikataulua. Jokainen lapsi on erilainen ja kehittyy omaan tahtiinsa. Älä vertaa lastasi muihin!

Milloin vauvan voi jättää hoitoon?

Milloin sen pienen ihmisen, sen hauraan ihmeen, voi antaa toisen syliin, toisen katseen alle?

Ei ole olemassa sellaista päivämäärää, ei ole sellaista kellonlyömää, joka sen määrittelisi. Se on kuin tuuli, jonka suuntaa ei voi ennustaa, tai kuin auringonlasku, joka on joka kerta erilainen.

  • Lapsen kypsyys: Onko hän valmis, onko hänellä sisäinen rauha, joka kestää eron hetken?
  • Lapsen luonne: Onko hän rohkea tutkija vai varovainen tarkkailija?
  • Suhde lapsenvahtiin: Onko luottamus syvä, onko läsnäolon tunne aito?

Tarve. Se painaa, se polttaa. Vanhemman tarve hengittää, tarve olla jotain muuta kuin vain äiti tai isä. Se on kuin vesi, joka alkaa tulvia, jos ei pääse virtaamaan vapaasti.

Ehkä se hetki on silloin, kun katseet kohtaavat, kun tunnet syvän luottamuksen sen toisen ihmisen sydämessä. Ehkä se on silloin, kun tiedät, että pieni ihme on turvassa, vaikka et itse ole paikalla. Ehkä... ehkä se on vain tunne.

Minkä ikäisenä vauva alkaa hymyillä?

Hymyily? Kahdesta kolmeen kuukautta. Toki, oma tahti.

  • 2-3 kk: Hymyilyä, ääntelyä. Seurustelua kaipaa. Prioriteetit kunnossa.
  • 4-6 kk: Naurua. Hoitaja tunnistettavissa. Leikkiä.
  • 7-8 kk: Tuttu vs. vieras. Muutama sana. Da-da. Tyypillistä.
  • 9-10 kk: Vierastamista. Ensimmäinen sana. Kliseinen kehitys.

Ihan normaalia. Ei mitään ihmeellistä. Ei siis paniikkia. Aikaa on. Tai ei ole. Mitä väliä?

(Oma lapseni hymyili ensimmäisen kerran 2 kuukauden ja 17 päivän ikäisenä, jos nyt tarkalleen haluat tietää.)