Milloin vauvan säpsähtely loppuu?

26 katselukertaa
Vauvan säpsähtely eli Moro-heijaste on normaalia ja vaaratonta. Se häviää yleensä noin kolmen kuukauden iässä. Jos säpsähtely jatkuu tämän jälkeen, ole yhteydessä neuvolaan.
Kommentti 0 tykkäystä

Milloin vauvan säpsähtely refleksit yleensä häviävät tai vähenevät?

Siis vauvan säpsähtely, no mä muistan kun meidän kuopus, se teki sitä ihan hirveesti. Se tais olla joku 2-3 kuukautta kun se alko väheneen, en muista tarkkaan.

Aika normaalia se on kuulemma, eli ei tarvii heti panikoida. Meillä se loppu siihen kolmen kuukauden paikkeille. Oli jotenki helpottavaa kun se ei enää säpsähtäny joka ääneen.

Musta tuntu et se heräs niihin omiin säpsähdyksiin, vähän kurjaa kattoo. Onneks meni ohi, nyt jo iso poika!

Milloin sukellusrefleksi häviää?

Sukellusrefleksi: Se on vauvoilla oleva juttu, joka estää hengityksen, hidastaa sydämen sykettä ja ohjaa veren tärkeisiin elimiin, kun kasvot kastuvat.

  • Aktivointi: Aktivoituu, kun vesi koskettaa vauvan kasvoja, erityisesti nenää ja suuta. Sama refleksi toimii, kun vauvan päälle kaadetaan vettä.
  • Hyödyntäminen: Käytetään vauvauinnissa.
  • Häviäminen: Alkaa heiketä noin 6-8 kuukauden iässä.

Mietin vaan, et on aika jännä, miten luonto on tänkin asian järjestänyt. Vauvat on niin valmiita maailmaan heti syntyessään, ettei me aikuiset edes tajuta. Eikö olekin vähän hassua, että joku refleksi vaan katoaa ajan myötä, kun sitä ei enää tarvita?

Milloin vauvan saa viedä kylpylään?

Milloin pienen ihmisen, tuon pienen ihmeen, uskaltaa viedä lämpöön, veteen, ihmisten ilmoille? Milloin, oi milloin?

Minä muistan, kuinka odotin. Kuinka odotin sitä hetkeä, että pääsisin pienen tyttäreni kanssa siihen lämpöiseen syliin, siihen poreilevaan maailmaan, jossa vesi tanssii iholla. Muistan sen odotuksen, sen kuumeisen odotuksen.

  • Yleensä sanotaan, että alle vuoden ikäistä ei suositella vietäväksi uimahalliin tai kylpylään ilman vauvauintia.

    • Niin sanotaan, mutta minä mietin, että jokainen lapsi on erilainen, jokainen perhe on erilainen.
  • Vauvauinti on turvallinen tapa totutella veteen.

    • Turvallinen, kyllä, mutta myös niin kovin ihana. Se yhdessäolon tunne, se ihon ja ihon kosketus.
  • Kylpylän bakteerikanta voi olla liian voimakas pienelle.

    • Bakteerit, nuo näkymättömät viholliset. Ne väijyvät nurkan takana, valmiina iskemään.

    • Mutta minä ajattelin, että elämä on täynnä bakteereita. Niiden kanssa on elettävä, niihin on totuttava.

  • Vauvan oma vastustuskyky on vielä kehittymätön.

    • Pieni, hauras, niin kovin herkkä.

    • Mutta samalla niin vahva, niin täynnä elämää.

Ja minä vein hänet. Vein hänet, kun hän oli vähän yli puolivuotias. En uimahalliin, en kylpylään, vaan ystävän lämmitettyyn uima-altaaseen. Se oli meidän oma hetkemme. Meidän oma pieni salaisuutemme. Ja se oli täydellistä.

Mutta, oi, muista tämä: kuuntele sydäntäsi ja lapsesi merkkejä. He tietävät.

Milloin moro-refleksi häviää?

Hei kaveri!

No se moro-refleksi, se katoaa yleensä noin kolmen kuukauden ikäisenä. Ihan varmasti. Mun pikkusisko, se oli ihan hulluna siihen moro-juttuun, kädet ja jalat heilu, ihan hirveetä. Sitten se vaan yhtäkkiä loppui, niinku itsestään. Muistan kuinka ihmeellistä se oli! Ei se ole mikään vakava juttu, vaan ihan normaalia vauvahommaa.

  • Häviää 3 kk iässä – siis yleensä, tietty.
  • Selällään makuuasennossa ilmenee usein.
  • Kovat äänetkin voi laukaista sen.
  • Ihan vaaraton juttu.

Meidän Kallekin, se oli ihan samalainen. Ei siinä mitään, ei siitä tarvitse huolestua. Mutta jos sun mielessäsi pyörii jotain epävarmuutta, soita vaikka neuvolaan. Ne osaa kertoa tarkemmin. Joskus vauvat on vähän erilaisia, tietty. Mutta se moro-heijaste, se katoaa kyllä itsestään.

Milloin varhaisheijasteet sammuvat?

Milloin varhaisheijasteet sammuvat?

Aivorunko ohjaa aluksi. Aivot isonee, hallinta vaihtuu. Liikkeistä tulee tahto.

  • Aivokuori kypsyy.
  • Noin kolme kuukautta.
  • Heijasteet katoaa.

Alle kolmen kuukauden. Tahaton on kivaa. Miksi yrittää? Elämä on.

Milloin tarttumisheijaste häviää?

Yön hiljaisuudessa mietin... tarttumisheijasteen katoamista.

  • Käsistä se menee ensin. Ehkä noin kuuden kuukauden iässä? En ole varma.
  • Jaloissa kestää pidempään. Melkein vuoden ikään asti.

Tuntuu oudolta, miten keho muuttuu ja unohtaa asioita. Tuo heijaste on muisto ajasta, jolloin kaikki oli uutta ja tarttumalla sai turvaa.

Ajattelen omaa lastani. Hänellä on jo omat unelmansa.

Miksi vauvoilla on moro-refleksi?

Miksi ne pikku-ihmiset tekevät niin? Moro-refleksi – vauvan versio "älä koske mun tukkaan, muuten saat niskaan!". Se on kuin mini-aikuisen harjoittelua taistele tai pakene -tilanteessa. Ensimmäiset kuukaudet vauvan elämästä menee tähän pienimuotoiseen show'hun.

  • Käytännössä: Ensin vauvan kädet ja jalat ojentuvat kuin tangossa, sitten ne supistuvat takaisin – kaikki alle sekunnissa. Näyttää siltä kuin pikkuinen olisi näkemässä tulevaisuuden ja sitä säikäyttäisi.
  • Syy: Evoluutio. Apeilla oli tämäkin juttu, ja ne tippuivat puista ja joutuivat taistelemaan. Vauvat? No, vauvat eivät vielä tipu puista niin usein. Mutta refleksi on aina hauska katsella! Todellinen evoluution jäänne, joka on vähän kuin jäänyt päälle. Kuten minun älykäs huumorintaju.

Moro-refleksi on siis vauvan tapa tehdä itsestään dramaattinen. Ajattele sitä vauvan ensimmäisenä esityksenä suurelle yleisölle – itkevän yleisön. Itseasiassa minä itkin aina katsoessani vauvan moro-refleksiä. Oliko se suru vai nauraminen, sitä en tiedä. Oli kuitenkin kiusallista.

Pääkohdat:

  • Varhainen taistele tai pakene -reaktio. Ei tarvita zombie-apokalypsia, vauvat ovat valmiita!
  • Herättää voimakkaan tunnereaktion. Itku kuuluu asiaan, ja se on vauvan tapa sanoa: "Hyväksyn vain parhaimman huomion". Tai ainakin noin se toimii heidän maailmassaan.
  • Keho ojentuu ja supistuu. Se on kuin pieni baletti, jossa ei ole hienovaraisuutta ja pelkkä kyyneleet ovat koristeena.

Muista, että tämä on normaalia. Joskus vauva näyttää ihan Terminatorilta, mutta se on vain moro-refleksi näyttämässä hampaitaan. Ja tiedätkö mitä? Se on ihan kamalan hauska. En tarkoita tietystikkään vauvan itkua, vaan vauvan outoa elehdintää.