Minkä ikäisenä lapsi oppii nukahtamaan yksin?

Minkä ikäisenä lapsi oppii nukahtamaan yksin? Huh, se kysymys… Kuinka monta kertaa olenkaan sitä pohtinut, pyöritellyt mielessäni, tuskaillutkin? Kuulen sitä usein muiltakin vanhemmilta, ja tiedättekö, se kaivertaa. Tuntuu, että pitäisi olla jokin maaginen ikä, jokin taulukko, jota voisi seurata. Puoli vuotta? Vuosi? Kaksi?

Kai se jossain siinä välimaastossa pyörii. Ainakin oma kokemukseni viittaisi siihen. Mutta apua, se matka sinne! Muistan niin elävästi sen jatkuvan heräilyn, sen tunteen, kun tuntui ettei koskaan saa nukkua. Ikinä. Olin ihan zombi! Sitten, pikkuhiljaa, aivan kuin ihmeen kaupalla, se alkoi helpottaa. Yhtäkkiä lapsi nukahtikin itse. No, ei ihan yhtäkkiä, totta kai. Paljon siinä oli työtä ja kärsivällisyyttä, ja varmasti itkua ja hammastenkiristystäkin. Mutta se tunne, kun sain ensimmäisen kerran nukkua kokonaisen yön… aah, uskomatonta! Muistan vieläkin sen helpotuksen. Ihan kuin valtava taakka olisi nostettu harteiltani.

Ja silti tiedän, että jokainen lapsi on erilainen. Naapurin lapsi nukku kuulemma läpi yön jo kolmen kuukauden iässä. Kolmen kuukauden! Voitteko kuvitella? Itse mietin silloin vielä, että missä ihmeessä se unipainike edes on. Joten vaikka se puolesta vuodesta kahteen vuoteen on kai se yleisin ikä, niin ei kannata verrata liikaa. Jokainen lapsi löytää oman rytminsä, ja vanhempien tehtävä on tukea ja auttaa, ja toivoa parasta. Eikö niin? Ja juoda paljon kahvia. Tai teetä. Mitä ikinä nyt auttaa jaksamaan.