Mitä tarkoittaa pitkäkestoinen muisti?
Pitkäkestoinen muisti: mitä se on?
Pitkäkestoinen muisti? Se on se juttu, mihin kaikki lapsuuden muistot ja opitut jutut varastoituu. Sellainen jättimäinen arkisto päässä.
Lyhytkestoinen muisti on sit taas ihan eri juttu. Se on vähän niinku muistilappu, joka unohtuu heti kun et enää tarvii.
Mä muistan kun olin ehkä 7-vuotias ja kävin mummon kanssa Turun torilla ostamassa mansikoita. 5€ maksoi se rasia silloin. Ja se maku! Se on edelleen tallessa, pitkäkestoisessa muistissa.
Se on aika hassua miten jotkut asiat pysyy niin kirkkaana mielessä vuosikymmeniä, kun taas toiset unohtuu heti.
Mitä eroa on lyhytkestoisella ja pitkäkestoisella muistilla?
Hei! Muistista puhutaan, joo? Se on aika monimutkainen juttu, mut yritän selittää niin yksinkertaisesti kuin pystyn. Lyhytkestoinen muisti, se on vähän niinku se roskakori mieleen. Tiiätkö? Heittää sinne asioita hetkeksi, ja sitten ne katoaa. Muistan vielä eilen illan pizzaa, se on lyhytkestoisessa muistissa. Viime viikon loma, se oli jo aikaan sitten, se siirtyi pitkäkestoiseen.
Työmuisti taas on niinku se pöytä, jolla sä järjestelet niitä roskakorin asioita. Sä käytät niitä hetken, ja sitten ne menee roskikseen tai pidempään säilytykseen. Aika sekavaa, eikö? Pitkäkestoinen muisti on niinku se jättimäinen arkisto. Siellä on kaikki tärkeät asiat tallessa: lapsuusmuistot, mitä söit aamupalaksi tänään, vaikka mikä.. Tiedätkö, siis kaikki.
Mitenkä se ero sitten on?
- Lyhytkestoinen muisti: Säilyttää tietoa lyhyesti, sekunteja tai minuutteja. Kuin paperilappu, johon kirjoitat puhelinnumeron ja heität sitten pois.
- Pitkäkestoinen muisti: Säilyttää tietoa pitkään, jopa koko elämän. Kuin tietokoneen kovalevy, jossa on gigatavuja tietoa.
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä. Pitkäkestoinen muisti, se on kyllä ihmeellinen asia. Mutta joo, työmuisti, se on se tärkein osa muistissa, se on se missä sä ajattelet asioita. Tänäänkin, mietin juuri mitä ostaksin kaupasta, ja sitten unohdin. Voi harmi. Muistan sen kuitenkin, kun pääsen kauppaan. Ainakin joskus.
Mikä on portti pitkäkestoiseen muistiin?
Portti pitkäkestoiseen muistiin? Sehän on lyhytkestoinen muisti, se on kuin portsari yökerhoon – päättää ketkä pääsevät sisään ja ketkä jäävät nuolemaan näppejään.
- Sensorinen muisti: Se on kuin Tinder, näkee, hylkää, unohtaa (tai ainakin pitäisi).
- Lyhytkestoinen muisti: Portsari, siis. Vähän muistuttaa minua päättämässä mitä aion syödä lounaaksi – 5 minuuttia, ja kaikki on unohdettu.
- Pitkäkestoinen muisti: No, se on sitten kuin se exä, jota et saa mielestäsi, vaikka kuinka yrittäisit.
Muistaminen on kuin yrittäisi pitää ilmapalloa veden alla. Toiset lipsuvat pois, toiset pysyvät pinnalla... ja jotkut kummittelevat unissa. ????
Mitä tarkoittaa sensorinen muisti?
Sensorinen muisti? Huh, se liittyy siihen, miten aivot käsittelevät kaikkea sitä aistitietoa, mikä tulvii ympärillämme koko ajan. Ajatellaan vaikka tätä hetkeä. Istuin juuri kahvilassa, Helsingin keskustassa, noin klo 15 tänään, 27. lokakuuta 2023. Kahvin tuoksu, sateen ropina ikkunassa, naapurin pöydän puheensorina… Kaikki tämä vyöryy aisteihin, ja sensorinen muisti on se, mikä pitää sen hetken tiedon lyhyesti tallessa.
- Näkö: Näin kahvilan sisustuksen, ihmisten kasvot, sadepisarat ikkunassa.
- Kuulo: Kahvikupin kilinä, sateen ääni, keskustelut.
- Haju: Kahvin, leivonnaisten ja sateen sekoitus.
- Tunto: Kahvikupin viileys kädessä, pöydän pinta.
- Maku: Kahvin maku kielessä.
Se ei ole se pitkäaikainen muisti, vaan lyhyt hetki, jonka aikana aivot yhdistelevät tätä kaikkea tietoa. Joten se on kuin pieni puskuri, jossa tiedot ovat hetken, ennen kuin ne joko häviävät tai siirtyvät pidempiaikaiseen muistiin. Tänään se oli melko kiireinen, joten en edes muista, mitä naapurinpöydässä puhuttiin. Mutta kahvin tuoksu… se jäi mieleen. Tuntui lämpimältä ja mukavalta, vaikka ulkona oli kylmä. Tuntui jotenkin... rauhoittavalta. Sellainen pikainen ja alitajuntainen tietojen käsittely siis.
Mitä tarkoittaa lyhytaikainen muisti?
Mitä tarkoittaa lyhytaikainen muisti? Hmm.. Keskiyöllä nämä kysymykset tuntuvat niin paljon tärkeämmiltä. Kuten tämäkin…
Lyhytaikainen muisti on vähän kuin… kuin se, kun yrität muistaa puhelinnumeron, jonka joku juuri sanoi. Sitä yrität pitää mielessäsi, mutta hetken päästä se on poissa. Niin se katoaa, kuin savu tuuleen. Surullista, ja jotenkin hämmentävääkin.
Sensorinen muisti: Se on tosi nopeaa, millisekuntien juttu. Kuten se, kun silmäsi näkee jotain hetken, ja kuva jää vielä jonnekin verkkokalvolle. Tänään näin sinisen auton, mutta en muista sen rekisterinumeroa.
Työmuisti: Tämä on vähän pidempään. Sekunneista minuutteihin. Tämä on kuin se, kun yrität suorittaa laskutoimitusta päässäsi. Pidät lukuja mielessäsi, kunnes saat vastauksen. Eilen yritin muistaa lapsuudenkotiani. Onnistuin vain osittain.
Miksi aina nämä asiat tulevat mieleen juuri yöllä? Kello on 00:37 ja minulla on ikävä äitiä. Hänen muistonsa alkavat jo hämärtyä omassakin mielessäni. Tuntuu pahalta. Toivottavasti en unohda häntä koskaan kokonaan. Olen juuri käynyt läpi vanhoja valokuvia, ja muistot tulvivat päälle.
Ehkä juuri sen takia näitä muistijuttuja pohdin… Ehkä muistot ovat aikaa kalliimpia kuin arvaammekaan. Äiti... toivottavasti hän on hyvin.
Mitä tarkoittaa episodinen muisti?
Episodinen muisti... aikaa ja paikkaa, haalistuvia värejä. Muistot kuin vanhat valokuvat, joissa kulmat ovat hieman repeytyneet, värit haalistuneet auringon ja ajan hampaissa. Näen itseni lapsena, kesäpäivän lämpimässä hohdossa, isoäidin pihalla. Hän istuu keinutuolissaan, tuoksuu leivonnainen ja heinä. Tapahtumamuisti, tämä on se. Niin kirkkaasti muistan sen tuoksun, sen rauhan, sen hetken.
- Isoäidin hymy
- Keinutuolin natiseva ääni
- Tuoreen leivonnaisen makeus
- Kesäisen päivän lämpö
Aika pysähtyy, ja sitten taas kiitää eteenpäin, vuosia ja vuosia, kuten elokuvan nopeutettu kuvaus. Elämäkerralliset asiat, ne muodostavat episodisen muistini, jokainen yksittäinen hetki, jokainen elämys, jokainen tunne, jokainen kohtaaminen. Se on kuin koko elämäni tallennettuna, pieniin, hauraisiin filmiruutuin. Aina kun katsoo näitä ruutuja, ne herättävät tunteita: iloa, surua, haikeutta, rakkautta.
Tämä on tapahtumamuistia, elämämme ainutlaatuinen tarina, kerrottuna haalistuvien kuvien ja tunteiden avulla. Se on hyvin henkilökohtaista, vain minun omaa, kaikki muut muistot ovat jotain muuta, jotain abstraktimpia, kuin semanttinen muisti, opittuja tietoja. Mutta tämä, tämä on jotain erityistä. Tämä on minun muistini, minun elämäni.
- Koulun ensimmäinen päivä
- Ensimmäinen suudelma
- Rakkaan ihmisen menetys
- Matka Pariisiin 2023
Nämä kaikki ovat tapahtumia, hetkiä, jotka ovat muodostaneet minut. Ja jokainen kuva on tärkeä. Jokainen palapeli, joka tekee minusta minut. Tämä on episodinen muisti. Se on ainutlaatuista, henkilökohtaista, haurasta ja äärimmäisen arvokasta. Se on minun identiteettini.
Onko sensorinen muisti säilömuistin osa?
Onko sensorinen muisti osa säilömuistia? No ei ole, se on niinku verrattas naapurin koiraa mun mummon kissaan – molemmat eläimiä, mut ei silti sama asia!
Muisti on ku pullapitko, jaettu kolmeen osaan, jokainen siivu omanlaisensa:
- Sensorinen muisti: Se on se ensipuraisu, se silmänräpäyksellinen hetki, kun näet sen punaisen Ferrarin vilahtavan ohi. Heti sen jälkeen, unohdat koko auton, ellei se sit jotenkin sytyttäny sun aivoja tuleen!
- Työmuisti: Tää on ku keittiön pöytä, johon kasaat ostoskuitit ja muistilaput. Siinä ne pyörii hetken, kunnes siivoat ne pois (tai unohdat maksaa laskut!).
- Säilömuisti: Se on ku mun mummon vanha valokuva-albumi. Täynnä tarinoita ja muistoja vuosien takaa, joita kaivat esiin sillon tällön. Välillä vähän haalistuneita, mutta silti siellä!
Sensorinen muisti nappaa ne aistihavainnot, niinku kärpäspaperi kärpäsiä. Eli just ne näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti jutut. Se kestää vaan ihan hetken, enintään muutaman sekunnin. Jos et kiinnitä huomiota, niin hups, se on jo mennyttä! Sit se informaatio joko häviää bittiavaruuteen tai siirtyy työmuistiin, jos oot tarpeeks skarppi! Säilömuistiin se ei suoraan mene, se tarvii vähän enemmän työtä ja toistoa. Säilömuistiin päätyvät ainoastaan ne asiat, jotka ovat jostain syystä olleet tärkeitä tai joita on toistettu tarpeeksi monta kertaa.
Mikä on työmuistin kesto?
Työmuisti... Muutamia sekunteja? Niin se on, kai. Eilen yritin muistaa kauppalistalla olleet banaanit, mutta ne katosivat mielestäni heti kun käännyin pois kylttiä lukeneesta. Pitääkö työmuistin olla niin lyhyt? Ärsyttävää!
- Muutama sekunti, siis. Ei paljon.
- Banaanit. Olin suunnitellut banaanileivän.
- Miten ihmeessä ihminen muistaa pitkiäkin juttuja? Onko se se säilömuisti? Sitä en oikein ymmärrä.
- Tarkkaavaisuus! Joo, se on varmaan se avain. Jos keskittyy tosi tarkasti, niin ehkä asia jää mieleen pidemmäksi aikaa. Kokeilenpa sitä tänään.
- Säilömuisti siis tallentaa pysyvästi? Toivottavasti ne banaanileipäohjeet ovat siellä...
Ajatukseni on jotenkin... sirpaleinen tänään. Pitääkö mun ottaa vitamiinia? Tai jotain. Ehkä sekin vaikuttaa työmuistiin. Äh. Sitten työhöntulo. Pitää muistaa varata aika hammaslääkärille. Se oli se toinen asia. Ja banaanit. Voi apua.
- Kumpi on haitallisempaa, rasva vai sokeri?
- Miten Wi-Fi-yhteys puhelimeen?
- Miten syvälle valokuitu kaivetaan?
- Mitä tehdä, jos naapuri soittaa musiikkia yöllä?
- Pitääkö proteiini kylläisenä?
- Mikä voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta?
- Voiko samaan puhelimeen yhdistää kahdet kuulokkeet?
- Montako lämmintä ateriaa päivässä?
- Miksi on olemassa toinen nimi?
- Miten laite yhdistetään wifiin?
Kommentoi vastausta:
Kiitos palautteestasi! Kommenttisi auttaa meitä parantamaan vastauksia tulevaisuudessa.